I jakso. Skenaariokohtaisen elvytyskapasiteetin arviointi

Arvioidakseen laitosten tarjoamaa skenaariokohtaista elvytyskapasiteettia kussakin vakavassa makrotalouden ja rahoitusalan stressitilanteessa toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkasteltava laitosten esittämien skenaarioiden yleistä riittävyyttä direktiivin 2014/59 5 artiklan 6 kohdan ja 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti, siten kuin ne on määritelty EPV:n ohjeissa elvytyssuunnitelmiin sisällytettävistä eri skenaarioista⁹ ja näiden ohjeiden 4 osaston mukaisesti.

⁹ EBA/GL/2014/06, 18. heinäkuuta 2014.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti arvioitava, ovatko skenaariot riittävän vakavia 20 kohdassa määriteltyihin kriteereihin nähden. Edellä 21 kohdassa tarkoitetussa poikkeustapauksessa toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava laitosten toimittamia yksityiskohtaisia selvityksiä (jotta tällainen skenaario voitaisiin edelleen katsoa riittävän vakavaksi) ja päätettävä, onko skenaarion vakavuus riittävä, kun otetaan huomioon muun muassa laitosten yleinen riskiprofiili. Tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että laitosten ennakoima skenaario ei ole riittävän vakava, ne voivat vaatia laitoksia tekemään tarvittaessa mukautuksia, mukaan lukien elvytyssuunnitelman uudelleen toimittaminen direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan mukaisen olennaisten puutteiden arvioinnin tuloksena. Arvioidessaan kokonaiselvytyskapasiteettia toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi ottaa huomioon tällaiseen skenaarioon perustuvaa laitosten skenaariokohtaista elvytyskapasiteettia.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava laitosten valitsemien elvytystoimintavaihtoehtojen uskottavuus ja toteutettavuus, mukaan lukien aikataulu, vaikutukset ja mahdolliset rajoittavat tekijät, ja niiden olisi vakavan makrotalouden ja rahoitusalan stressin yhteydessä kyseenalaistettava se, missä määrin laitokset voisivat palauttaa elinkelpoisuutensa ja taloudellisen tilanteensa.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan tarkistettava laitosten suorittamat arvioinnit ja laskelmat, jotka kattavat erityisesti seuraavat osa-alueet:

• a. toteutettavuus/todennäköisyys, että elvytystoimintavaihtoehto pantaisiin onnistuneesti täytäntöön, muun muassa tarkastelemalla elvytystoimintavaihtoehtojen toteutettavuutta, jos niiden oletetaan olevan epärealistisia tai niiden perustana ei ole asianmukainen arviointi 16–18 kohdan mukaisesti
• b. elvytystoimintavaihtoehtojen täytäntöönpanon aikataulu, myös pidentämällä niiden täytäntöönpanon odotettua määräaikaa, jos laitoksen arviointia pidetään epärealistisena. Tapauksissa, joissa elvytystoimintavaihtoehtojen aikataulu ylittäisi 24 kohdassa määritellyn määräajan, toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon ainoastaan asianomaisissa määräajoissa havaitut vaikutukset kokonaiselvytyskapasiteettia koskevassa arvioinnissa
• c. elvytystoimintavaihtoehtojen määrällisen vaikutuksen arviointi, mukaan lukien vaikutuksen mukauttaminen alaspäin tai aliarvostusten soveltaminen laitosten toimittamaan kvantifiointiin, jos elvytystoimintavaihtoehtojen todennäköinen vaikutus ei perustu realistisiin ja uskottaviin oletuksiin ja kvantifiointeihin
• d. muut rajoittavat tekijät, jotka liittyvät elvytystoimintavaihtoehtojen samanaikaiseen tai vaiheittaiseen toteuttamiseen, kuten 29 kohdassa täsmennetään, muun muassa poistamalla tai mukauttamalla tiettyjen vaihtoehtojen vaikutus alaspäin, jos havaitaan tiettyjen vaihtoehtojen välinen yhteys, ja asetetaan etusijalle muun muassa vaihtoehdot, joilla on korkein toteutettavuustaso ja/tai joilla on olennaisin vaikutus kyseisellä täytäntöönpanokaudella.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon vertaisryhmäanalyysi, jos se on tarkoituksenmukaista ja saatavilla, jotta voidaan edistää muun muassa seuraavaa:

• a. eri skenaarioissa toteutettavien elvytystoimintavaihtoehtojen vertailu eri laitosten välillä, jolloin voidaan selvittää, ovatko tietyntyyppiset vaihtoehdot jääneet joltakin laitokselta huomaamatta
• b. vertaisryhmävertailu kunkin elvytystoimintavaihtoehdon odotetusta taloudellisesta vaikutuksesta eri stressiskenaarioissa
• c. laitosten välinen vertailu siitä, kuinka kauan elvytystoimintavaihtoehdon toteuttaminen ja sen hyötyjen hyödyntäminen todennäköisesti kestää
• d. laitosten välinen vertailu odotetuista esteistä ja valmistelutoimenpiteistä kunkin elvytystoimintavaihtoehdon osalta.