4. Vähittäisvastuiden oikeasuhteiset hajautusmenetelmät

Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 123 artiklan 1 kohdan c alakohtaa vastuu tulisi katsoa ominaispiirteiltään yhdeksi merkittävästä määrästä samankaltaisia vastuita niin, että tällaiseen vastuuseen liittyvät riskit vähenevät olennaisesti, jos se kuuluu riittävän hajautettuun salkkuun 11 kohdan mukaisesti.

Salkun tulisi katsoa olevan riittävän hajautettu, jos 12 kohdassa määriteltyjen suurten hyväksyttävien vähittäisvastuiden vastuuarvojen summan suhde laitoksen kaikkien hyväksyttävien vähittäisvastuiden vastuuarvojen summaan on enintään kymmenen prosenttia.

Hyväksyttävä vähittäisvastuu on katsottava suureksi hyväksyttäväksi vähittäisvastuuksi, kun sen vastuuarvon suhde kaikkien laitoksen hyväksyttävien vähittäisvastuiden vastuuarvojen summaan ylittää 0,2 prosentin kynnysarvon. Suurten hyväksyttävien vähittäisvastuiden määrittämiseksi laitoksen tulisi käsitellä asiakkaaseen tai, asiakaskokonaisuuden ollessa kyseessä, asiakaskokonaisuuteen liittyviä hyväksyttäviä vähittäisvastuita yhtenä vastuuna ja laskettava yhteen niiden vastuuarvot.

Laitoksen tulisi ensin arvioida, täyttääkö laitoksen kaikista hyväksyttävistä vähittäisvastuista koostuva salkku 11 kohdassa asetetun ehdon.

Jos kaikista laitoksen hyväksyttävistä vähittäisvastuista koostuva salkku ei täytä 11 kohdassa esitettyä ehtoa, laitos voi jättää sen ulkopuolelle yhden tai useamman 12 kohdassa määritellyn suuren hyväksyttävän vähittäisvastuun.

Edellä olevan 14 kohdan mukaisesti toteutetun vastuiden ulkopuolelle jättämisen tuloksena syntynyt salkku tulisi katsoa riittävän hajautetuksi, jos se täyttää 11 kohdassa asetetun ehdon.

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 123 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa ei 14 kohdan mukaisesti ulkopuolelle jätettyjä vastuita tulisi katsoa ominaispiirteiltään yhdeksi merkittävästä määrästä samankaltaisia vastuita.

Jos salkku sisältää arvopaperistettuja vastuita, 11 kohdassa tarkoitetun hajauttamisehdon noudattamista tulisi asetuksen (EU) N:o 575/2013 255 artiklan 6 kohdan mukaisesti arvioida arvopaperistamisen kohteena olevien vähittäisvastuiden osalta ikään kuin kyseisiä arvopaperistettuja vastuita ei olisi arvopaperistettu. Sen vuoksi 11 ja 12 kohdissa tarkoitettujen suhdelukujen laskentaa ei tulisi tehdä laitoksen hyväksyttävien vähittäisvastuiden koko salkun osalta, vaan se tulisi tehdä erikseen kolmen alasalkun osalta. Tarkemmin sanoen seuraavasti:

• a) Arvopaperistamattomista vastuista koostuvan osasalkun osalta osoittajan ja nimittäjän tulisi sisältää vain arvopaperistamattomia vastuita.
• b) Sellaisen osasalkun osalta, joka koostuu arvopaperistetuista vastuista, joissa laitos toimii alullepanijana, osoittajan ja nimittäjän tulisi sisältää sekä kyseiset arvopaperistetut vastuut että kaikki arvopaperistamattomat vastuut.
• c) Sellaisen arvopaperistetuista vastuista koostuvan osasalkun osalta, jossa laitos toimii sijoittajana, osoittajan ja nimittäjän tulisi sisältää vain arvopaperistetut vastuut.

Sen estämättä, mitä 17 kohdassa määrätään, laitokset voivat käyttää sellaisten arvopaperistettujen vastuiden osalta, joissa ne toimivat sijoittajina, vaihtoehtoisesti seuraavia ohjeita: edellä kuvattu hajautusarviointi tulisi katsoa automaattisesti täytetyksi, kun laitoksen sijoittajapositio arvopaperistamisessa koostuu taustalla olevista vastuista, joiden osalta tietoja velallisesta ja kyseisten arvopaperistamispositioiden alla olevien vastuiden vastuuarvosta ei pyydetä asetuksen (EU) 2017/2402 5 ja 7 artiklassa säädettyjen asianmukaista huolellisuutta ja läpinäkyvyyttä koskevien vaatimusten mukaisesti kyseisen asetuksen 7 artiklassa tarkoitetuissa lomakkeissa. Tätä poikkeusta tulisi soveltaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa asetuksen (EU) 2017/2402 7 artiklan 4 kohdan nojalla edellytetyissä lomakkeissa ei pyydetä tietoja velallisesta ja velallisen koosta.