4.1 Yleiset säännökset

Laitosten tulisi pitää rahoitustoiminnan korkoriskiä merkittävänä riskinä ja arvioida sitä nimenomaisesti ja perusteellisesti riskinhallintaprosesseissaan ja sisäisen pääoman arviointimenettelyissään. Muu menettelytapa tulisi dokumentoida ja perustella aukottomasti valvojan kanssa käytävän vuoropuhelun aikana.

Laitosten tulisi tunnistaa rahoitustoiminnan korkoriskille altistuminen ja varmistaa, että rahoitustoiminnan korkoriskiä mitataan, tarkkaillaan ja valvotaan asianmukaisesti.

Laitosten tulisi hallita ja lieventää rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisesta aiheutuvia riskejä, jotka vaikuttavat sekä niiden tuottoihin että taloudelliseen arvoon.

Laskettaessa korkojen liikkeiden vaikutusta tuottojen näkökulmasta laitosten tulisi huomioida niin korkotuottoihin ja -kuluihin kohdistuvat vaikutukset kuin myös instrumenttien markkina-arvomuutosten vaikutukset, jotka näkyvät kirjanpitokäsittelystä riippuen joko tuloslaskelmassa tai suoraan omassa pääomassa (esim. muiden laajan tuloksen erien kautta). Laitosten tulisi ottaa huomioon korkojen liikkeistä johtuva tuottojen ja pääoman lisäys tai vähennys lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Tuottojen muutoksen tulisi olla seuraavien välinen erotus: odotetut tuotot perusskeenariossa ja odotetut tuotot vaihtoehtoisessa, epäedullisemmassa sokki- tai stressiskenaariossa toiminnan jatkuvuuden turvaavasta näkökulmasta.

Laitosten tulisi pitää järjestämättömiä saamisia⁶ (nettomääriä) korkoherkkinä instrumentteina, jotka kuvastavat odotettuja kassavirtoja ja niiden jaksotusta.

⁶ Järjestämättömät saamiset siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 680/2014 liitteessä V.

Laitosten tulisi pitää korkojohdannaisia ja taseen ulkopuolisia eriä, kuten korkoherkkiä luottositoumuksia, korkoherkkinä instrumentteina.

Laitosten tulisi tarkkailla ja arvioida korkoriskille altistumista, johon CSRBB vaikuttaa, suhteessa rahoitustoiminnan vastaavaa-puoleen, jos CSRBB on merkityksellinen laitoksen riskiprofiilin kannalta.

Pantaessa ohjeita täytäntöön laitosten tulisi tunnistaa nykyinen ja mahdollinen rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisensa oikeasuhteisesti kohtaamiensa kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden tasosta, monimutkaisuudesta ja riskialttiudesta riippuen tai kasvava riskiprofiili huomioon ottaen liiketoimintamallinsa, strategiansa ja sen liiketoimintaympäristön, jossa ne toimivat tai aikovat toimia.

Nykyisen ja mahdollisen rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisen arvioinnin perusteella laitosten tulisi ottaa huomioon tässä osiossa sekä pääoman tunnistamista, laskentaa ja kohdentamista koskevassa osiossa (osio 4.2.), hallinnointia ja ohjausta koskevassa osiossa (osio 4.3.) sekä mittaamista koskevassa osiossa (osio 4.4.) edellytetyt elementit ja odotukset sekä panna niitä täytäntöön tavalla, joka on oikeasuhteinen nykyisen ja mahdollisen rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisen kannalta.

Nykyisen ja mahdollisen rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisen lisäksi – ohjeita täytäntöön pantaessa – laitosten tulisi huomioida myös yleinen kehitystasonsa ja sisäiset riskinhallinnan menettelytapansa varmistaakseen, että niiden rahoitustoiminnan korkoriskin hallintaa koskevat menettelytavat, prosessit ja järjestelmät ovat yhdenmukaisia niiden yleisen riskinhallinnan menettelytavan ja erityisten menettelytapojensa, prosessiensa ja järjestelmiensä kanssa, jotka on toteutettu niiden muiden riskien hallintaa varten.