8.3 Luotonottajia koskeva säännöllinen luototusarviointi

Laitosten on tehtävä säännöllisiä luototusarviointeja sellaisten luotonottajien osalta, jotka ovat vähintään keskikokoisia tai suuria yrityksiä. Tällaisen arvioinnin tarkoituksena on määrittää mahdolliset muutokset luotonottajien riskiprofiilissa, taloudellisessa tilanteessa tai luottokelpoisuudessa vertaamalla niitä luotonantohetkellä käytettyihin kriteereihin ja tehtyyn arviointiin. Lisäksi on arvioitava ja päivitettävä kaikki keskeiset sisäiset luottoluokitukset/-pisteytykset.

Arviointiprosessi ja -tiheys on suunniteltava luotonottajan tyypin ja riskiprofiilin sekä luottojärjestelyn tyypin, suuruusluokan ja monimutkaisuuden perusteella oikeasuhteisesti, ja ne on määritettävä asianmukaisissa toimintaperiaatteissa ja menettelyissä. Laitosten on tehtävä arviointeja useammin, jos ne havaitsevat, että luottoluokitus ja omaisuuserän laatu ovat heikentyneet. Yleisen luottoriskin valvontakehikon ja datainfrastruktuurin avulla laitosten on voitava todentaa, että säännölliset luotonarvioinnit on tehty luottoriskiä koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti. Niiden avulla on voitava tunnistaa myös mahdolliset poikkeamat/poikkeukset ja voitava merkitä ne jatkotoimia varten.

Sitä varten laitosten on myös tarvittaessa päivitettävä luotonottajaa koskevat oleelliset taloudelliset tiedot ja arvioitava uudet tiedot niiden luottokelpoisuuden arviointia koskevien kriteerien perusteella, jotka on esitetty näiden ohjeiden luvussa 4.3. Näitä tietoja keräämällä ja arvioimalla laitosten pitäisi voida tunnistaa luottoluokituksen heikentymisestä kertovat ennakkovaroitusmerkit.

Laitosten on tehtävä säännöllisiä arviointeja, jotta voitaisiin arvioida luotonottajan maksulaiminlyöntiriskiä ja sitä, onko luotonottajan riskikategoriaa ja riskin suuruutta mahdollisesti muutettava.

Luotonottajien luototusarvioinnissa on arvioitava nykyinen velka ja selvitettävä luotonottajien herkkyys ulkoisille tekijöille (kuten valuuttakurssien vaihtelulle), jotka voivat vaikuttaa velan määrään ja takaisinmaksukykyyn. Tämä on tehtävä niiden herkkyysanalyysiä koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka on määritetty luvussa 5.2.6.

Laitosten on arvioitava nykyisen velan jälleenrahoittamiseen liittyvät riskit ja valvottava lainoja, jotka maksetaan takaisin kertamaksuna/balloon tai joiden viimeinen maksuerä on suurempi (balloon payment), erikseen säännöllisesti. Niiden on analysoitava mahdollisia vaikutuksia, jos luotonottaja ei voi järjestellä uudelleen / jälleenrahoittaa nykyistä velkaansa. Tähän on sisällytettävä muun muassa tulevaisuuteen suuntautuvat makrotalouden näkymät ja mahdollisuus hyödyntää pääomamarkkinoita ja muun tyyppisiä velkarakenteita. Laitosten on seurattava tiiviisti koko laina-ajan luotonottajien kykyä maksaa tai jälleenrahoittaa velkansa eikä vain silloin, kun luotonottajan laina-aika lähestyy loppuaan.

Säännöllisessä luottoriskin arvioinnissa on otettava huomioon sekä vastuuseen liittyvä yksilöllinen riskiprofiili että kokonaisriskiprofiili, myös merkitykselliset makrotaloudelliset tekijät ja tietyt talouden alat tai toiminnot sekä se, miten nämä tekijät voivat vaikuttaa takaisinmaksukykyyn.

Tarvittaessa laitosten on arvioitava myös luottojärjestelysopimuksen takaajat. Takaajan jatkuvan luottokelpoisuuden arvioinnin lisäksi on analysoitava takauksen tehokkuutta, ja siinä on otettava huomioon myös takauksen täytäntöönpanokelpoisuus ja sen realisoimiseen tarvittava aika.

Luottomittareiden ja taloudellisten mittareiden seurannan lisäksi laitosten on otettava huomioon tiedot laadullisista tekijöistä, joilla voi olla merkitystä lainan takaisinmaksun kannalta. Tällaisia tekijöitä voivat olla muun muassa tiedot johtamisen laadusta, omistajien väliset yksimielisyydet/erimielisyydet, omistajan sitoutuneisuus luotonottajaan, markkinoiden ennustettu kasvu, yrityksen hinnoitteluvoima, kustannusrakenne ja kustannusten joustavuus, pääomamenojen suuntaus, suuruusluokka ja luonne, tutkimus- ja kehittämismenot sekä velallisten ja hallinnoijien jakautuminen konsolidoidussa laitosryhmässä.