5.7 Seuranta

Laitosten tulisi seurata ESG-riskejä sellaisten tehokkaiden sisäisten raportointijärjestelmien avulla, joilla välitetään asianmukaiset tiedot ja yhteen koottu data ylimmälle johdolle ja ylimmälle hallintoelimelle. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi sisällyttämällä ESG-riskit määräaikaisiin riskiraportteihin tai esittämällä ne koontinäyttöinä, jotka sisältävät tehokasta valvontaa tukevia mittareita.

Laitosten tulisi seurata jatkuvasti ympäristöön, ESG-riskejä ja varmistaa pitävänsä yllä koko laitoksen kattavaa näkemystä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon niiden toiminnan luonne, koko ja monimutkaisuus, sekä olennaisuuden arvioinnin perusteella määritettyjen merkittävimpien salkkujen osalta näkemystä salkkujen haavoittuvuudesta ESG-riskeille. Lisäksi laitosten tulisi seurata yksityiskohtaisesti ja tiheästi vastapuolia, vastuita ja salkkuja, joiden arvioidaan olevan olennaisesti alttiita ESG-riskeille. Tämä voidaan tehdä muun muassa sisällyttämällä ESG-riskejä koskevat näkökohdat vähittäisvastapuolten luottoriskin seurantaprosessiin ja keskisuurten ja suurten vastapuolten luoton määräaikaisarviointeihin ja/tai lisäämällä näiden tarkastelujen tiheyttä ja yksityiskohtaisuutta ESG-riskien vuoksi.

Laitosten tulisi asettaa varhaisvaroitusindikaattoreita ja kynnysarvoja, ja niillä tulisi olla käytössä menettelyjä varoitusten, poikkeamien ja rikkomisten eskaloimiseksi ja korjaavien ja/tai lieventävien toimien toteuttamiseksi, jos rajat ylittyvät, myös liiketoimintastrategiaan ja riskienhallintatyökaluihin tehtävien mukautusten avulla.

Laitosten tulisi seurata erilaisia taaksepäin ja tulevaisuuteen suuntautuvia ESG-riskimittareita ja -indikaattoreita. Suurten laitosten tulisi seurata ainakin seuraavia indikaattoreita:

• a) Niiden vastuiden ja tulojen (korot, maksut ja palkkiot) määrä ja osuus, jotka johtuvat liikesuhteista vastapuoliin, jotka toimivat komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/1818 johdanto-osan 6 kappaleessa mainituilla voimakkaasti ilmastonmuutosta kiihdyttävillä aloilla eli asetuksen (EY) N:o 1893/2006 liitteen I pääluokissa A–H ja L luetelluilla aloilla.

Laitosten tulisi käyttää mahdollisimman yksityiskohtaista alakohtaista erittelyä. Erityisesti erittelyn tulisi olla niin yksityiskohtaista, että laitokset voivat seurata sellaisten vastuiden ja tulojen määrää ja osuutta, jotka johtuvat liikesuhteista tiettyihin vastapuoliin, kuten fossiilisten polttoaineiden alan yhteisöihin ja/tai yrityksiin, jotka on suljettu EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten vertailuarvojen ulkopuolelle¹⁷ .

• b) Salkun yhdenmukaisuutta koskevat mittarit, jotka osoittavat alakohtaisesti, missä määrin asiakkaiden vastuut ja tuotantokapasiteetit ovat tai niiden ennakoidaan olevan sovellettavan ilmastolainsäädännön tavoitteen ja sääntelytavoitteen, esimerkiksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollatason saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen, mukaisen kehityspolun mukaisia (tai ristiriidassa sen kanssa). Tässä käytetään valittujen toimialojen kannalta olennaisia yhdenmukaisuutta koskevia mittareita ja 4.2.3 kohdan b alakohdassa kuvattuja menetelmiä.

Laitosten tulisi täydentää näitä indikaattoreita tiedoilla, jotka liittyvät ristiriidasta aiheutuvien mahdollisten taloudellisten riskien vaikutusten arviointiin.

• c) Rahoitetut kasvihuonekaasupäästöt erittelemällä ne scope 1-, scope 2- ja scope 3 - päästöihin absoluuttisina arvoina ja tarvittaessa intensiteettinä suhteessa tuotanto- tai tuloyksiköihin alakohtaisesti käyttämällä alakohtaista jaottelua, joka on mahdollisimman yksityiskohtainen ja joka koskee ainakin olennaisuuden arvioinnin perusteella määritettyjä valittuja aloja.

Laitosten tulisi täydentää näitä mittareita laadullisilla tai määrällisillä tiedoilla ja perusteilla, jotka tukevat niiden kehityksen tulkintaa ajan mittaan ja joilla voidaan yksilöidä päästöjen muutosten taustalla olevat tekijät. Tällaisiin tietoihin ja perusteisiin kuuluu esimerkiksi tilapäinen kasvu, joka johtuu siirtymärahoituksen tarjoamisesta kasvihuonekaasuintensiivisille vastapuolille.

Esimerkkejä menetelmistä tai tietokannoista, jotka voivat tukea laitoksia näiden mittareiden laskennassa, ovat muun muassa Partnership for Carbon Accounting Financials -kumppanuuden kehittämä standardi ”Global GHG Accounting and Reporting Standard for the Financial Industry” ja Carbon Disclosure Projectin menetelmä.

• d) Laitoksen määrittämien keskeisten rahoitusstrategioiden täytäntöönpanossa saavutettu edistymisen taso sen varmistamiseksi, että laitos kestää ESG-riskejä ja on valmis siirtymään kestävämpään talouteen, esimerkiksi seuraamalla rahoitusvirtoja rahoitusvaroihin tai vastapuoliin, joilla on samat ominaisuudet, jotka ovat merkityksellisiä laitoksen tavoitteiden tai riskinottohalun kannalta suhteessa ESG-riskeihin.
• e) Asiakkaiden sitoutumista koskevat mittarit, joista saadaan tietoa seuraavista asioista:
• i. niiden vastapuolten prosenttiosuus, joiden osalta on tehty ESG-riskien arviointi, myös niiden siirtymästrategioista ja, jos ne ovat saatavilla, siirtymäsuunnitelmista ja niiden yhdenmukaisuudesta laitoksen tavoitteiden kanssa, täsmentäen näiden arviointien kattamien valittujen toimialojen, tuotteiden ja liiketoiminta-alueiden laajuus
• ii. tällaisen sitoutumisen tulokset ja seuraukset, kuten myönteiset (tai mikä tahansa kyseisen luokan alaluokitus) tai kielteiset (tai mikä tahansa kyseisen luokan alaluokitus) arviot näiden vastapuolten mukautumiskyvystä ja kestokyvystä kestävään talouteen siirtymisessä, mukauttamisen edistyminen suhteessa laitoksen tavoitteisiin ja päämääriin sekä laitoksen toteuttamat seurantatoimet.
• f) Kiinteistövakuudella suojattujen salkkujen jaottelu vakuuden energiatehokkuuden tason mukaan.
• g) Vähähiilisten energiahuoltotekniikoiden rahoituksen suhde fossiilisia polttoaineita käyttävien energiahuoltotekniikoiden rahoitukseen.
• h) Niiden ympäristön kannalta kestävien vastuiden osuus, joilla rahoitetaan toimintoja, jotka edistävät asetuksen (EU) 2020/852¹⁸ 9 artiklan a alakohdassa tarkoitetun ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevan ympäristötavoitteen saavuttamista tai mahdollistavat sen, suhteessa kasvihuonekaasuintensiivisiin vastuisiin.
• i) Niiden fyysisten riskien tasot, joille laitos altistuu, ja niiden vaikutus taloudellisiin riskeihin ottamalla huomioon useita skenaarioita ja kaikki laitoksen toiminnan kannalta merkitykselliset vaarat, täydennettynä tiedoilla riskin lieventämistoimenpiteiden täytäntöönpanon edistymisestä.
• j) Keskittymäriskin mittaukset, jotka liittyvät fyysisten riskien aiheuttajiin (esim. vastuiden ja/tai vakuuksien mittaaminen suuren tulvariskin, vesistressin tai maastopaloriskin alueilla) ja siirtymäriskin aiheuttajiin (esim. vastuut aloilla, joilla siirtymäriskit ovat suuret) käyttämällä riittävän yksityiskohtaista vastuiden maantieteellistä jaottelua.
• k) ESG-riskeihin liittyvien aiempien tappioiden määrä ja skenaariotyyppejä koskevien menetelmien perusteella tulevaisuuteen suuntautuva(t) arvio(t) riskivastuista ja mahdollisista tulevista taloudellisista tappioista, jotka liittyvät ESG-riskeihin.
• l) Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvän maineriskin mittaus, jolla seurataan, miten nykyisiä ja tulevia liiketoimintaan liittyviä toimintoja koskeva sääntely, viestintä, sitoumukset tai julkiset kiistat vaikuttavat suoraan tai välillisesti laitokseen. Tässä otetaan huomioon vuorovaikutus operatiivisen riskin sekä strategisten ja liiketoimintamallien riskien, kuten liiketoimintamahdollisuuksien menettämisen tai strategisten kumppanuuksien, kanssa.
• m) Saatavilla olevien tietojen perusteella kaikki ESG:hen liittyvät riita-asiat, joihin laitos on osallistunut tai saattaa osallistua.
• n) ESG-riskeihin liittyvien valmiuksien kehittämisen tilanne, kuten erikoiskoulutusta saaneen henkilöstön prosenttiosuus.
• o) Mittarit, jotka liittyvät muihin kuin ilmastoon liittyviin tekijöihin, kuten salkkutason riippuvuuksiin ekosysteemipalveluista tai niihin kohdistuviin vaikutuksiin, tai sellaisiin vastapuoliin liittyviin vastuisiin, joilla on olennaisia riippuvuuksia biologisesta monimuotoisuudesta tai kielteisiä vaikutuksia siihen, ottaen huomioon sekä alakohtaiset että maantieteellistä sijaintia koskevat tiedot.
• p) Edistyminen kaikissa ESG-riskien osalta asetetuissa laitoksen päämäärissä sekä ESG-tavoitteissa, myös 6 jaksossa tarkoitetun laitoksen suunnitelman tai laitoksen muiden kestävyyssitoumusten osana.

¹⁷ Ilmastovertailuarvoasetuksen 12 artiklan 1 kohdan d–g alakohdan ja 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

¹⁸ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten ja muiden kuin suurten laitosten tulisi seurata 81 kohdassa tarkoitettuja indikaattoreita, jotka on valittu niiden olennaisuuden arvioinnin tulosten perusteella, ja niiden tulisi ryhtyä toimiin seurattavien indikaattoreiden luettelon laajentamiseksi ajan myötä.

Laitoksilla tulisi olla selkeät ja hyvin dokumentoidut menetelmät, jotka koskevat niiden seurantamittareita ja -indikaattoreita. Jos mittareiden laskemiseen tarvittavia tietoja puuttuu aluksi, laitosten tulisi noudattaa 26, 27 ja 29 kohdassa esitettyjä vaiheita.