III LUKU RAHANPESUN SELVITTELYKESKUKSET

25 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on valtuudet ohjeistaa ilmoitusvelvollisia valvomaan rahanpesun selvittelykeskuksen määrittämän ajan kuluessa liiketoimia tai toimintaa, joita toteutetaan ilmoitusvelvollisen hallinnoiman yhden tai useamman pankkitilin tai maksutilin tai kryptovaratilin tai muun liikesuhteen kautta, sellaisten henkilöiden osalta, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riski. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on valtuudet ohjeistaa ilmoitusvelvollista raportoimaan valvonnan tuloksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on valtuudet määrätä tässä artiklassa tarkoitettuja valvontatoimenpiteitä toisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnöstä.

29 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät mahdollisimman laajaa keskinäistä yhteistyötä organisatorisesta asemastaan riippumatta.

33 artikla

Edellä 29, 31 ja 32 artiklan nojalla saatuja tietoja ja asiakirjoja on käytettävä tässä direktiivissä säädettyjen rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävien suorittamiseksi. Vaihtaessaan tietoja ja asiakirjoja 29 ja 31 artiklan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa kyseisten tietojen käytölle rajoituksia ja ehtoja paitsi, jos ne koostuvat ilmoitusvelvollisen asetuksen (EU) 2024/1624 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamasta ilmoituksesta tai siitä saaduista tiedoista, jotka koskevat toista jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollinen toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ja jolla ei ole yhteyttä tiedot toimittavan rahanpesun selvittelykeskuksen jäsenvaltioon. Tiedot vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen on noudatettava näitä rajoituksia ja ehtoja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset nimeävät vähintään yhden yhteyshenkilön tai -pisteen, joka vastaa muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksilta saatujen tietopyyntöjen vastaanottamisesta.

35 artikla

Kansallisten lainsäädäntöjen erot esirikosten määritelmissä eivät saa estää rahanpesun selvittelykeskuksia antamasta apua toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle eivätkä rajoittaa tietojen vaihtoa, jakamista ja käyttöä 31, 32, 33 ja 34 artiklan nojalla.