2.2. Pisteytys valvojan arvioinnissa

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi soveltaa yhdenmukaista pisteytysjärjestelmää, jotta voidaan helpottaa toimivaltaisten viranomaisten ja valvontakollegioiden välistä viestintää, parantaa vertailukelpoisuutta ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä eri laitosten välillä sekä kohdentaa valvontaresursseja ja -toimenpiteitä SREP-osatekijöiden arvioinnissa. Niiden tulisi esittää yhteenveto arviointiensa tuloksista määrittämällä riskien pistemäärät sekä SREP-osatekijöiden pisteet ja valvojan arvioinnin kokonaispisteet.

Määrittäessään riskien pistemääriä sekä SREP-osatekijöiden pisteitä ja valvojan arvioinnin kokonaispisteitä toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon näiden ohjeiden kunkin asiaankuuluvan jakson ja osaston lopussa olevissa taulukoissa esitetyt näkökohdat sekä käyttää valvojan harkintaa. Vaikka kyseiset näkökohdat toimivat pisteytyksen lähtökohtana, niitä ei tulisi tulkita mekaaniseksi tarkistuslistaksi, joka on täytettävä jokaisen osatekijän osalta, eikä niiden tulisi myöskään katsoa määrittelevän osatekijöiden välistä tärkeysjärjestystä. Niiden tarkoituksena on sen sijaan ohjata toimivaltaisia viranomaisia pisteyttämisessä ottamalla huomioon eri osatekijöiden keskinäinen vuorovaikutus ja merkitys nimenomaan arvioitavan laitoksen kannalta.

Riskipisteiden tarkoituksena on kuvata sitä, miten todennäköisesti pääomaan, likviditeettiin ja rahoitukseen kohdistuvilla riskeillä on merkittävä vaikutus laitokseen. SREP-osatekijöiden pisteet ja valvojan arvioinnin kokonaispisteet osoittavat laitoksen elinkelpoisuuteen kohdistuvien riskien laajuuden. Etenkin kokonaispisteiden tulisi kuvastaa valvonnasta saatavaa näkemystä laitoksen yleisestä elinkelpoisuudesta, kuten osastossa 9 on täsmennetty. Kaavio 1. Katsaus pisteytyskehykseen

Valvojan arvioinnin kokonaispisteet

Liiketoimint Sisäisen hallinnon ja Omien varojen Likviditeetin ja amallianalyy laitoksen laajuisen riittävyyden rahoituksen sin pisteet valvonnan arvioinnin pisteet riittävyyden pisteet pisteet

Pääomaan kohdistuvien merkittävien riskien (esim. luotto- ja markkinariskien sekä operatiivisten riskien) pisteet

Pisteet ovat seuraavat: 1 (alhainen riski), 2 (keskimääräinen tai alhainen riski), 3 (keskimääräinen tai korkea riski) ja 4 (korkea riski – tämä on huonoin mahdollinen arvio). Lisäpisteitä ”F” voidaan antaa ainoastaan valvojan arvioinnin kokonaispisteille, kuten 38 kohdassa selitetään. Toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa käyttöön eriytetymmän pisteytyksen sisäisiin tarkoituksiin, kuten resurssisuunnitteluun, edellyttäen, että näissä ohjeissa esitettyä pisteytyksen kokonaisjärjestelmää on noudatettu.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkistaa pisteet valvojan arviointien päätyttyä vähintään niin usein kuin 2.4 jaksossa esitetyssä SREP-osallistumismallissa on määritetty. Pistemääriä tulisi tarkistaa ilman aiheetonta viivytystä myös merkittävien uusien havaintojen tai kehityksen perusteella.

2.2.1. Riskien pistemäärät

Riskeille annetaan pisteitä, jotta pääomaan kohdistuvista riskeistä voidaan tehdä yhteenveto (osastossa 6 esitetyllä tavalla). Nämä pistemäärät kuvaavat sen todennäköisyyttä, että riskillä tulee olemaan merkittävää vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen (esim. mahdollinen tappio), kun on otettu huomioon kyseistä vaikutusta lieventävien riskinvalvontajärjestelyjen laatu (eli jäännösriski) mutta ennen kuin otetaan huomioon laitoksen kyky lieventää riskiä saatavilla olevien pääoma- tai likviditeettiresurssien avulla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää riskien pistemäärät arvioimalla laitoksen luontaista riskitasoa ja ottamalla samalla asianmukaisesti huomioon laitoksen riskien hallinta- ja valvontakehyksen riittävyyden. Asianmukaisella riskien hallinta- ja valvontakehyksellä voidaan etenkin lieventää tietyn riskin vaikutusta vakavaraisuuteen, kun taas heikko kehys voi vahvistaa tätä vaikutusta. Luontaisen riskin sekä riskien hallinta- ja valvontajärjestelyjen riittävyyden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon näkökohdat, jotka on esitetty luotto- ja vastapuoliriskiä koskevassa taulukossa 6, markkinariskiä koskevassa taulukossa 8, operatiivista riskiä koskevassa taulukossa 10, muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä (IRRBB) ja luottomarginaaliriskiä (CSRBB) koskevassa taulukossa 12 sekä likviditeettiä ja rahoitusta koskevassa taulukossa 17.

Pääomaan kohdistuvien riskien arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon myös asiaankuuluvat alaluokat (esim. keskittymäriski tai maariski osana luotto- ja vastapuoliriskin arviointia, kuten osastossa 6 esitetään). Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää arvioida ja pisteyttää näitä alaluokkia erikseen sen mukaan, miten merkittäviä ne ovat jonkin tietyn laitoksen kannalta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa riskien pistemääriä eri tavoin: ne voivat pisteyttää ”riskin” sekä ”riskien hallinta- ja valvontajärjestelyt” erikseen (mistä saadaan välipisteet ja lopulliset pisteet) tai pisteyttää ne yhdessä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös koota kaikki pääomaan kohdistuvat riskit yhteen kokonaispistemäärään.

2.2.2. SREP-osatekijöiden pistemäärät ja valvojan arvioinnin kokonaispisteet

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi valvojan kokonaisarvioinnin päätteeksi laatia kattava yleiskatsaus laitoksen riskiprofiilista ja elinkelpoisuudesta seuraavien neljän SREP-osatekijän perusteella:

• a. osastossa 4 täsmennetty liiketoimintamallin ja strategian analyysi
• b. osastossa 5 täsmennetty sisäisen hallinnon ja laitoksen laajuisten valvontajärjestelyjen arvionti
• c. osastossa 7 täsmennetty pääoman riittävyys
• d. osastossa 8 täsmennetty likviditeetin ja rahoituksen riittävyys.

Pääoman riittävyys sekä likviditeetin ja rahoituksen riittävyys kuvaavat valvojan näkemystä laitoksen pääoma- ja likviditeettiresurssien kyvystä lieventää/kattaa pääomaan, likviditeettiin ja rahoitukseen kohdistuvia riskejä osastoissa 6 ja 8 kuvatulla tavalla ja/tai muista osatekijöistä, joihin on määrätty lisää omia varoja osastossa 7 kuvatulla tavalla.

Lopullinen pistemäärä on valvojan arvioinnin kokonaispistemäärä. Siihen sisältyvät edellä mainitut neljä SREP-osatekijöiden pistemäärää sekä valvontaviranomaisten arvio. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että valvojan arvioinnin kokonaispisteistä saadaan kuva laitoksen yleisestä elinkelpoisuudesta, myös siitä, onko laitos lähellä kaatumista tai kaatuuko se todennäköisesti direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan merkityksessä, ottaen huomioon EPV:n ohjeet lähellä kaatumista olemisesta tai todennäköisestä kaatumisesta⁸ . Kun valvojan kokonaisarvioinnin tulos viittaa siihen, että laitoksen voidaan katsoa olevan ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan”, toimivaltaisten viranomaisten tulisi antaa pistemääräksi ”F” ja noudattaa prosessia, johon otetaan mukaan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaiset.

⁸ EPV:n ohjeet, jotka koskevat erilaisten olosuhteiden tulkitsemista, kun laitoksen katsotaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 6 kohdan mukaan (EBA/GL/2015/07).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että SREP-osatekijöiden pisteet ja valvojan arvioinnin kokonaispisteet

• a. ilmaisevat, miten todennäköisesti huolenaiheiden ratkaisemiseksi tarvitaan valvontatoimenpiteitä
• b. katsotaan tekijöiksi, joiden perusteella käynnistetään päätöksenteko siitä, sovelletaanko varhaisen puuttumisen toimenpiteitä EPV:n varhaisen puuttumisen toimenpiteiden käytön käynnistäviä tekijöitä koskevien ohjeiden⁹ mukaisesti
• c. myötävaikuttavat valvontaresurssien priorisointiin ja suunnitteluun ja valvontatarkkailuohjelman (SEP) painopisteiden asettamiseen.

⁹ EPV:n ohjeet varhaisen puuttumisen toimenpiteiden käytön käynnistävistä tekijöistä (EBA/GL/2015/03).