8.6. Määrällisten likviditeetti- ja rahoitusvaatimusten vertailu ja asettaminen

Likviditeetin ja rahoituksen riittävyyden pisteytyksen tukemiseksi ja erityisten määrällisten vaatimusten kalibroimiseksi silloin, kun se katsotaan mahdollisesti tarpeelliseksi (esim. mikä tahansa edellä taulukossa 18 mainittu toimenpide, joka on määrällinen), toimivaltaisten viranomaisten tulisi pitää valvontatarkoituksiin käytettäviä likviditeetin ja rahoituksen vertailuarvoja määrällisinä välineinä. Niitä olisi käytettävä sellaisen varovaisen, johdonmukaisen, läpinäkyvän ja vertailukelpoisen viitearvon saamiseksi, jolla voidaan laskea ja verrata laitosten erityisiä määrällisiä maksuvalmiusvaatimuksia laitoksiin, joilla on samanlaisia liiketoimintamalleja ja riskiprofiileja. Valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja laatiessaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää valvontatarkoituksiin tehtävää likviditeettiin ja rahoitukseen kohdistuvien riskien arviointia ja valvontatarkoituksiin tehtävän likviditeetin stressitestauksen tuloksia.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää laitokselle tarkoituksenmukaisinta vertailuarvoa ja soveltaa vertailuarvon tulokseen harkintaa liiketoimintamallikohtaisten näkökohtien ottamiseksi tarvittaessa huomioon. Kun toimivaltaiset viranomaiset ottavat valvontatarkoituksiin käytettäviä viitearvoja huomioon erityisten likviditeettivaatimusten määrittämiseksi, niiden tulisi selittää laitokselle viitearvojen tarkoitus ja niiden perustana olevat yleiset periaatteet.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksiin sovellettavien viitearvojen soveltuvuutta sekä tarkistaa ja päivittää niitä jatkuvasti käytöstä saatavien kokemusten perusteella.

Yksi keskeinen tietolähde toimivaltaisen viranomaisen viitearvoissa, joita käytetään erityisten määrällisten likviditeetti- tai rahoitusvaatimusten kvantifiointiin, ovat tiedot, jotka on kerätty asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklassa säädetyn maksuvalmiusraportoinnin yhteydessä likviditeetistä ja pysyvästä varainhankinnasta yksilöllisesti ja konsolidoidusti ja likviditeetin seurannan lisämetriikasta.

Jäljempänä on joitain esimerkkejä mahdollisista menetelmistä:

• a. Esimerkki 1: Laitoksen maksuvalmiuspuskuri on lähtötilanteessa 1 200 miljoonaa euroa. Stressiolosuhteissa arvioituja kumulatiivisia sisään- ja ulosvirtauksia ennustetaan viiden kuukauden aikahorisontilla. Tämän aikahorisontin aikana laitos käyttää maksuvalmiuspuskuria aina, kun sisäänvirtaukset ovat pienempiä kuin ulosvirtaukset. Tästä seuraa, että määritellyissä stressiolosuhteissa laitos pystyisi selviytymään 4,5 kuukautta, mikä on pidempi aika kuin valvojien määrittämä vähimmäisselviytymisjakso (tässä esimerkissä kolme kuukautta): Taulukko 19. Havainnollistava esimerkki likviditeetin kvantifioimisessa käytettävästä viitearvosta

Aikahorisontti kumulatiiviset kumulatiiviset kumulatiiviset nettolikviditeettiasema Päivänä 0 kuukausina ulosvirtaukset sisäänvirtaukset nettoulosvirtaukset (puskuri nettoulosvirtaukset) – kumulatiiviset oleva käytettävissä likviditeetti Kaavio 4. Havainnollistava esimerkki erityisen määrällisen maksuvalmiusvaatimuksen määrittämisestä

a Vähimmäisselviytymisjakso = 3

• o r kuukautta

u e a Nettolikviditeettiasema (puskuri – a kumulatiiviset nettoulosvirtaukset) n

• o o kumulatiiviset ulosvirtaukset

j

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole kehittäneet omaa viitearvoaan erityisten määrällisten maksuvalmiusvaatimusten kvantifiointia varten, ne voivat erityisesti likviditeettiriskin osalta soveltaa viitearvoa seuraavien vaiheiden mukaisesti:

• a. tehdä stressitilanteissa vertailuanalyysin nettokassavirroista ja hyväksytyistä likvideistä varoista seuraavilla aikaväleillä: enintään yksi kuukausi (mukaan lukien yön yli), yhdestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen sekä kolmesta kuukaudesta yhteen vuoteen; tätä tarkoitusta varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi ennustaa nettoulosvirtauksia (bruttoulosvirtauksia ja -sisäänvirtauksia)
• b. likviditeetinhankintakapasiteetti eri maturiteettiluokissa ottaen huomioon stressiolosuhteet (esimerkiksi varovainen arvostus likvidejä varoja koskevien stressioletusten mukaisesti vastaan nykyarvostus normaaliolosuhteissa ja markkina-arvon arvonalennus eli haircut aliarvostuksen jälkeen) ja laatia stressitestattu maturiteettitaulukko vuodeksi eteenpäin
• c. arvioida laitoksen selviytymisjakso stressitestatun maturiteettitaulukon arvioinnin perusteella
• d. määrittää toivottu / valvontaan käytettävä vähimmäisselviytymisjakso siten, että otetaan huomioon laitoksen riskiprofiili sekä markkina- ja makrotaloudelliset olosuhteet
• e. jos toivottu / valvontaan käytettävä vähimmäisselviytymisjakso on pitempi kuin laitoksen nykyinen selviytymisjakso, toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida likvidien varojen lisämääriä (täydentävät maksuvalmiuspuskurit), jotka laitoksella on oltava, jotta sen selviytymisjakso pitenisi vaadittuun vähimmäisaikaan.

Erityisten määrällisten likviditeetti- ja rahoitusvaatimusten ilmaiseminen

Erityisten määrällisten maksuvalmiusvaatimusten ilmaisemiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää yhtä seuraavista menetelmistä, ellei tietyissä olosuhteissa jotakin muuta menetelmää katsota asianmukaisemmaksi:

• a. menetelmä 1 – sovelletaan lakisääteistä vähimmäisvaatimusta korkeampaa maksuvalmiusvaatimusta, jonka määrä on sellainen, että sillä voidaan korjata riittävästi havaittuja puutteita
• b. menetelmä 2 – vaaditaan vähimmäisselviytymisjaksoa, jonka kesto on sellainen, että havaittuja puutteita voidaan korjata riittävästi; selviytymisjakso voidaan määrittää joko suoraan vaatimuksena tai epäsuorasti asettamalla yläraja ulosvirtausten määrälle tarkasteltuina aikaryhminä; toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia erityyppisiä likvidejä varoja (esim. keskuspankkien hyväksymiä varoja) sellaisten riskien kattamiseksi, joita maksuvalmiusvaatimus ei kata (riittävästi)
• c. menetelmä 3 – vaaditaan likvidien varojen tai likviditeetinhankintakapasiteetin yhteenlaskettua vähimmäismäärää joko yhteenlaskettuna vähimmäismääränä tai sovellettavan lakisääteisen vähimmäismäärän ylittävänä vähimmäismääränä, jonka määrä on sellainen, että havaittuja puutteita voidaan korjata riittävästi; toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa vaatimuksia likvidien varojen koostumukselle, toiminnalliset vaatimukset mukaan lukien (esim. suora muutettavuus rahaksi tai likvidien varojen tallettaminen keskuspankkiin).

Pysyvää rahoitusta koskevien erityisten määrällisten vaatimusten ilmaisemiseksi asianmukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää yhtä seuraavista menetelmistä, ellei tietyissä olosuhteissa jotakin muuta menetelmää katsota asianmukaisemmaksi:

• a. menetelmä 4 – sovelletaan lakisääteistä vähimmäisvaatimusta korkeampaa pysyvän varainhankinnan vaatimusta, jonka määrä on sellainen, että sillä voidaan korjata riittävästi havaittuja puutteita
• b. menetelmä 5 – vaaditaan käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen yhteenlaskettua vähimmäismäärää joko yhteenlaskettuna vähimmäismääränä tai sovellettavan lakisääteisen vähimmäismäärän ylittävänä vähimmäismääränä, jonka määrä on sellainen, että havaittuja puutteita voidaan korjata riittävästi.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi laatia määrälliset likviditeetti- tai rahoitusvaatimukset siten, että eri laitosten vakavaraisuustulokset ovat yleisesti ottaen johdonmukaisia, ja pitää mielessä, että vaatimustyypit voivat vaihdella laitosten välillä niiden yksilöllisten olosuhteiden vuoksi. Määrän lisäksi olisi määritettävä odotettu koostumus ja luonne. Kaikissa tapauksissa siinä olisi esitettävä valvontavaatimus ja sovellettavat direktiivin 2013/36/EU vaatimukset. Maksuvalmiuspuskureiden ja likviditeetinhankintakapasiteetin, jotka laitoksella on oltava valvontavaatimusten täyttämiseksi, olisi oltava laitoksen käytettävissä stressikausina.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että laitos ilmoittaa niille välittömästi, jos se ei täytä vaatimuksia tai ei odota täyttävänsä niitä lähitulevaisuudessa. Ilmoitukseen tulisi liittää laitoksen laatima suunnitelma vaatimustenmukaisuuden oikea-aikaiseksi palauttamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida suunnitelman toteutettavuutta ja toteuttava asianmukaisia valvontatoimenpiteitä, jos suunnitelmaa ei pidetä toteuttamiskelpoisena. Jos suunnitelmaa pidetään toteuttamiskelpoisena, toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää tarvittavat väliaikaiset valvontatoimenpiteet laitoksen olosuhteiden perusteella, seurata maksuvalmiuden palauttamissuunnitelman toteutusta ja seurata tiiviisti laitoksen likviditeettiasemaa sekä tarvittaessa pyytää laitosta raportoimaan useammin.

Edellä esitetystä huolimatta toimivaltaiset viranomaiset voivat myös asettaa laadullisia vaatimuksia rajoitusten/ylärajojen/limiittien muodossa eroille, keskittymille, riskinottohalulle, vakuudellisten lainojen myöntämistä koskeville määrällisille rajoituksille jne. ohjeiden osastossa 9 määritettyjen kriteerien mukaisesti.

Seuraavaksi annetaan esimerkkejä erilaisista menetelmistä erityisten määrällisten maksuvalmiusvaatimusten laatimiseen:

m

kolme kuukautta. Vähimmäisselviytymisjakson määrittämiselle vaihtoehtoinen toimi, jolla voidaan myös käsitellä siihen liittyvää valvonnassa ilmenevää huolta siitä, että sisään- ja ulosvirtausten välinen ero on liian suuri, on ylärajan asettaminen ulosvirtauksille. Seuraavassa kaaviossa mekanismi ylärajan asettamiselle ulosvirtauksille esitetään mustalla vaakasuuntaisella viivalla. Laitoksen on vähennettävä ulosvirtauksiaan ylärajan alapuoliselle tasolle. Yläraja voidaan asettaa yhdelle tai useammalle aikaryhmälle ja nettoulosvirtauksille (sisäänvirtauksien korjauksen jälkeen) tai bruttoulosvirtauksille. Vaihtoehto, jossa sen sijaan lisätään yksi puskurivaatimus, esitetään kolmannessa pylväässä.

Kaavio 5. Havainnollistava esimerkki erityisten määrällisten vaatimusten määrittämisestä