10.2. SREP:n mukainen pääoman arviointi ja laitoskohtaiset vakavaraisuusvaatimukset

Pääoman riittävyyden ja siihen liittyvien pääomavaatimusten ja ohjeiden määrittäminen osastossa 7 kuvatun prosessin mukaisesti rajat ylittäville konserneille on osa direktiivin 2013/36/EU 113 artiklan mukaista toimivaltaisten viranomaisten yhteistä päätöksentekoprosessia.

Rajat ylittävän konsernin emo- tai tytärlaitosten osalta direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia pilarin 2 mukaisia vaatimuksia ja liiallisen velkaantumisen riskiä koskevia pilarin 2 mukaisia vaatimuksia olisi sovellettava saman direktiivin 113 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn yhteistä päätöstä koskevan prosessin mukaisesti.

Keskusteltaessa omien varojen tason riittävyydestä ja määritettäessä pilarin 2 mukaista vaatimusta ja liiallisen velkaantumisen riskiä koskevaa pilarin 2 mukaista vaatimusta toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella

• a. arviota niiden riskien ja puutteiden merkittävyydestä, jotka on tunnistettu sekä konsolidoidusti että yksittäisen yhteisön tasolla (ts. mitkä riskit ovat merkittäviä koko konsernille ja mitkä ovat merkittäviä vain yhdelle yhteisölle), ja tällaisten riskien kattamiseen tarvittavien omien varojen määrästä
• b. jos havaitut puutteet ovat yhteisiä kaikille yhteisöille (esim. samat hallintoon liittyvät puutteet esiintyvät kaikissa yhteisöissä tai useissa yhteisöissä käytettävissä malleissa on puutteita), arvioinnin ja valvontatoimenpiteiden koordinointia ja erityisesti siitä päättämistä, olisiko toimenpiteitä toteutettava konsolidoidusti vai suhteutetusti yhteisön tasolla yhteisöissä, joissa yhteisiä puutteita esiintyy
• c. ICAAP-arviointien tuloksia ja näkemyksiä ICAAP-laskelmien luotettavuudesta ja niiden käyttöä pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämisen perustana
• d. niiden valvontatarkoituksiin käytettyjen vertailuarvolaskelmien tuloksia, joita on käytetty pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämiseksi kaikille yhteisöille konsernin sisällä ja konsolidoidusti
• e. pilarin 2 vaatimuksia, joita asetetaan yhteisöille ja konsolidoidusti sen varmistamiseksi, että lopulliset omien varojen vaatimukset ovat yhdenmukaisia, ja sitä, onko tarpeen siirtää omia varoja konsolidointitasolta yhteisön tasolle.

Kokonaispääomavaatimuksen (TSCR) määrittämiseksi osastossa 7 kuvatulla tavalla toimivaltaisten viranomaisten tulisi harkita samantasoisten vaatimusten soveltamista kuin direktiivin 2013/36/EU 113 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt yhteispäätöstä koskevat vaatimukset. TSCR ja soveltuvin osin muut pääomatoimenpiteet olisi määritettävä konsolidoidusti ja yksittäin yhteisöille, jotka toimivat muissa jäsenvaltioissa. Alakonsolidointiryhmän tasolla TSCR:n ja muiden pääomatoimenpiteiden olisi käsitettävä vain alakonsolidointiryhmän emoyhtiö, jotta vältetään se, että toimivaltaisten viranomaisten muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien tytäryhtiöiden osalta huomioon otetut pilarin 2 mukaiset vaatimukset lasketaan kahteen kertaan.

Jos rajat ylittävän konsernin emoyhtiön tai tytäryhtiöiden valvontatarkoituksissa tehtävän liiallisen velkaantumisen riskin arvioinnin tulos on se, että ylivelkaantumisriskin käsittelemiseksi olisi asetettava liiallisen velkaantumisen riskiä koskeva pilarin 2 mukainen vaatimus (P2R-LR), se olisi tehtävä vakavaraisuusdirektiivin 113 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn yhteistä päätöstä koskevan prosessin mukaisesti ja siinä olisi otettava huomioon vähimmäisomavaraisuusasteeseen perustuva omien varojen vaatimusten erillinen osatekijä.

Keskusteltaessa omien varojen tason riittävyydestä liiallisen velkaantumisen riskin kattamiseen ja määritettäessä liiallisen velkaantumisen riskiä koskevaa pilarin 2 mukaista vaatimusten toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella

• a. 326 kohtaan kuuluvia näkökohtia
• b. liiallisen velkaantumisen riskin kattamiseen tarkoitettuja pilarin 2 mukaisia vaatimuksia, joita asetetaan yhteisöille ja konsolidoidusti sen varmistamiseksi, että lopulliset omien varojen vaatimukset ovat yhdenmukaisia, ja sitä, onko tarpeen siirtää omia varoja konsolidointitasolta yhteisötasolle.

Kaikki rajat ylittävän konsernin emoyhtiön tai tytärlaitosten P2G:n ja P2G-LR:n määrittämistä koskeva tieto olisi jaettava toimivaltaisille viranomaisille ja ne olisi asetettava direktiivin 2013/36/EU 113 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn yhteisen päätösprosessin mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi keskustella erityisesti P2G:n ja P2G-LR:n asettamisesta yksittäistasolle, jos valvonnallisista stressitesteistä ei ole saatavilla tietoja kyseisellä tasolla, tai tarvittaessa sopia P2G:n ja P2G-LR:n soveltamisesta vain konsolidoidulla tasolla. P2G ja P2G-LR olisi otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2013/36/EU 113 artiklan mukaisesti laaditussa yhteistä päätöstä koskevassa asiakirjassa.