23. Key criteria for determining the relevant liquidity horizon

Laitosten on dokumentoitava kriteerit, joita ne käyttävät määrittäessään positioille tai positioyhdistelmille asianmukaista likviditeettihorisonttia. Menetelmä, jolla nämä kriteerit muunnetaan määritetyksi likviditeettihorisontiksi, on myös dokumentoitava, ja sitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin positioihin.

Position likviditeetin osoittamiseen voidaan käyttää mittavaa kriteerivalikoimaa, joka perustuu aikaisempaan kokemukseen, markkinoiden rakenteeseen sekä tuotteen laatuun tai rakenteeseen. Laitosten on kartoitettava kriteerivalikoima, jonka ne katsovat olennaisesti määrittävän salkkujensa likviditeettihorisonttia. Näitä kriteereitä ovat esimerkiksi seuraavat:

• i. markkinoiden toiminta välinettä tai nimikettä koskevien kauppojen lukumäärän ja volyymin tai aikaisempien osto- ja myyntitarjousten erojen koon mukaan
• ii. markkinoiden rakenne, kuten markkinatakaajien ja hintatarjouksien lukumäärä ja jakautuminen
• iii. position koko (suhteessa keskimääräisiin kaupankäyntivolyymeihin/kokonaismarkkinoiden kokoon)
• iv. sijoitusten laatu (esimerkiksi luottoluokitus)
• v. liikkeellelaskijan maantieteellinen sijainti
• vi. juoksuaika.

Vähintään yhden niistä kriteereistä, jotka otetaan huomioon likviditeettihorisontin määrittämisessä, tulee olla suorassa yhteydessä positioiden keskittyneeseen luonteeseen (esimerkiksi position markkinoiden kokoon tai keskimääräisiin kaupankäyntivolyymeihin suhteutetun koon kautta), sillä keskittyneiden positioiden likviditeettihorisontin oletetaan olevan suurempi ottaen huomioon, että tällaisten positioiden likvidointi edellyttää pidempää ajanjaksoa.

Positiot on arvioitava johdonmukaisesti valikoitujen kriteerien perusteella ja allokoitava likviditeettihorisontteihin asianmukaisesti (likviditeettihorisontin on oltava vähintään kolme kuukautta). Kun positiosta tai positioyhdistelmästä on saatavilla vain vähän tietoja, laitosten on oltava konservatiivisia asianmukaisen likviditeettihorisontin määrittämisessä.

Menetelmä, jolla jokin kriteeri yhdistetään pidempään tai lyhyempään likviditeettihorisonttiin, on dokumentoitava, ja sen tueksi on esitettävä aikaisempaa todistusaineistoa, mukaan luettuna todisteita, jotka perustuvat kokemuksiin vastaavien positioiden likvidoimisesta taloudellisesti vaikeina ajanjaksoina, sen varmistamiseksi, että analyysissä ei virheellisesti käytetä teoreettisesti loogiselta näyttäviä mutta käytännössä epätosia oletuksia – esimerkiksi kaikissa tapauksissa ei välttämättä ole totta, että alhaisempi luottoluokitus merkitsee pidempää likviditeettihorisonttia, mikäli tietyntyyppisillä alhaisempien luottoluokitusten positioilla on toimivat markkinat. Jos esimerkiksi käytetään aikaisempien osto- ja myyntitarjousten eroja, laitokset voivat ottaa käyttöön kynnysarvoja, jotka määrittävät, mihin likviditeettihorisonttiin positio allokoidaan. Näiden kynnysarvojen valinta on perusteltava.

24. Likviditeettihorisonttien valvonta – tarkistustarpeen keskeiset