6.2 Model development in LGD estimation

Laitosten tulisi tunnistaa ja analysoida mahdolliset riskitekijät, jotka ovat merkityksellisiä niiden laitoskohtaisissa olosuhteissa ja luokittelujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien vastuiden ominaispiirteiden näkökulmasta. Laitosten analysoimien mahdollisten riskitekijöiden tulisi sisältää erityisesti seuraavat asiat:

• (a) transaktioihin liittyvien riskien ominaispiirteet, kuten tuotteen tyyppi, vakuuden tyyppi, vakuuden maantieteellinen sijainti, takauksen luonteinen luottosuoja, etuoikeusasema, luototusaste, vastuun koko, ajankohdan merkitys ja takaisinperintämenettelyt
• (b) vastapuoleen liittyvien riskien ominaispiirteet, kuten soveltuvin osin koko, pääomarakenne, maantieteellinen alue, teollisuussektori ja liiketoiminnan osa-alue
• (c) laitokseen liittyvät tekijät, kuten sisäinen organisaatio ja sisäinen hallinto, merkitykselliset tapahtumat, kuten sulautumat, ja konsernin sisällä olevien takaisinperintään erikoistuneiden yhteisöjen olemassaolo
• (d) ulkoiset tekijät, kuten korot, lainsäädäntökehys ja muut tekijät, jotka vaikuttavat takaisinperintäprosessin odotettuun kestoon.

Laitosten tulisi analysoida riskitekijät sekä maksukyvyttömyyshetkellä että vähintään maksukyvyttömyyttä edeltävältä vuodelta. Laitosten tulisi määrittää riskitekijälle viitepäivämäärä, joka edustaa riskitekijän realisoitumista maksukyvyttömyyttä edeltävän vuoden ajalta. Valitessaan asianmukaista riskitekijän viitepäivämäärää laitosten tulisi ottaa huomioon sen volatiliteetti eri aikoina. Laitosten tulisi soveltaa näitä käytäntöjä myös vakuuden arvostamisen viitepäivämäärään; vaikutuksen, joka liittyy vastuun luoton laadun heikkenemiseen juuri ennen maksukyvyttömyyttä, ei tulisi näkyä vakuuden viitepäivämäärän arvossa.

Laitosten tulisi määritellä tai laskea riskitekijänsä LGD-estimaattien soveltamisessa samalla tavalla kuin ne on määritelty tai laskettu LGD-estimaateissa.

6.2.2 Vakuuksien hyväksyttävyys

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan ja 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti laitokset voivat ottaa LGD-estimaateissaan huomioon kaikentyyppiset vakuudet, joita koskevista vakuuksien hallinnasta, oikeusvarmuudesta ja riskienhallinnasta niillä on olemassa sisäisiä vaatimuksia, jotka ovat yleisesti yhdenmukaisia saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvun 3 jaksossa esitettyjen vaatimusten kanssa. Laitokset voivat käyttää myös muita kuin saman asetuksen kolmannen osan II osaston 4 luvussa määritellyn tyyppisiä vakuuksia LGD-estimaateissaan, mikäli laitosten näiden vakuuksien arvostusta ja oikeusvarmuutta koskevat sisäiset käytännöt ja menettelyt ovat asianmukaisia kyseisentyyppisten vakuuksien näkökulmasta.

Siinä määrin kuin LGD-estimaateissa otetaan huomioon takauksen luonteiset luottosuojat, laitosten tulisi määritellä kriteerit ja menetelmät, joita käytetään IRB-menetelmän arviointimenetelmiä koskevien teknisten sääntelystandardien 60 artiklassa määriteltyjen kriteerien mukaisten takausten ja luottojohdannaisten muodossa olevien suojien hyväksymiseen ja sisällyttämiseen LGD-estimaatteihin.

Laitosten tulisi ottaa huomioon joko riskitekijänä tai segmentointikriteerinä tiedot kaikista LGD-mallin soveltamisalalla käytetyistä vakuuksien päätyypeistä. Laitosten tulisi määritellä selkeästi sisäisissä käytännöissään luokittelujärjestelmän piiriin kuuluvien vakuuksien päätyypit ja muut tyypit, ja niiden tulisi varmistaa, että siinä määrin kuin LGD-estimaateissa otetaan vakuuden olemassaolo huomioon, kyseisten vakuustyyppien hallintaa koskevat käytännöt ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan vaatimuksen mukaisia. Laitosten tulisi määritellä vakuuksien päätyypit siten, että kassavirrat muista vakuustyypeistä eivät aiheuta merkittävää harhaa takaisinperintöjen estimointiin, joka on toteutettu ilman vakuuksien käyttöä.

Vakuuksia, jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan f alakohdan vaatimusta, ei voida lisätä riskitekijöiksi LGD-estimaatteihin, ja näistä vakuuksista saatuja kassavirtoja tulee kohdella siten kuin ne olisi saatu ilman vakuuksien käyttöä. Tästä käsittelystä huolimatta LGD-estimoinnissa laitosten tulisi kerätä kyseisiin vakuuksiin liittyviä kassavirtojen lähteitä koskevat tiedot ja kohdentaa ne asianmukaisiin vakuuksiin. Laitosten tulisi seurata kyseisten kassavirtojen tasoa säännöllisesti sekä seurata sitä, missä määrin kunkin tyyppisiä vakuuksia käytetään. Tarvittaessa laitosten tulisi tehdä asianmukaisia mukautuksia voidakseen välttää harhan syntymisen LGD-estimaatteihin. 6.2.3 Vakuuksien sisällyttäminen LGD-estimointiin

LGD-estimointia varten laitokset voivat ryhmitellä ne vakuustyypit, joiden takaisinperintöjä koskevat etenemistavat ovat samanlaisia, kun otetaan huomioon sekä takaisinperintäprosessin keskimääräinen kesto että takaisinperintäasteet.

Laitosten kehittämässä lähestymistavassa vakuuksien vaikutusten sisällyttämisestä LGD-estimaattiin tulee huomioida kaikki seuraavat ehdot:

• (a) laitosten tulisi välttää harhaa, joka voi syntyä, kun vakuuden realisoimiseen liittyvät kassavirrat sisällytetään sellaisten takaisinperintöjen estimointiin, jotka realisoidaan ilman vakuuksia ja päinvastoin
• (b) mikäli laitokset estimoivat erilliset palautusasteet erityyppisille vakuuksille, niiden tulisi välttää harhaa, joka voi syntyä, jos estimointiotokseen sisällytetään havainnot, joissa vastuu on suojattu ainoastaan osalla vakuuden arvosta. Tätä tarkoitusta varten laitosten tulisi ryhtyä kohtuullisiin toimiin hankkiakseen tiedot vakuuden kokonaisarvosta ja vakuuden kokonaismyyntihinnasta ja sisällyttää nämä tiedot estimaattiin, mikäli ne ovat saatavilla
• (c) mikäli laitokset estimoivat erilliset palautusasteet tietyntyyppisille vakuuksille, niiden tulisi hyväksyä ja sisällyttää tähän estimaattiin suorat kustannukset, jotka liittyvät myös kunkin tietyn vakuustyypin perintään
• (d) mikäli laitokset estimoivat erilliset palautusasteet tietyntyyppisille vakuuksille, niiden tulisi sisällyttää tähän estimointiin kaikki kyseisen tyyppisestä vakuudesta realisoidut takaisinperinnät, joihin sisältyvät ne vastuut, joiden vakuuden realisointi on suoritettu loppuun, mutta joiden kokonaisperintäprosessi ei vielä ole päättynyt
• (e) mikäli sama vakuus kattaa useita vastuita, laitosten tulisi määritellä riittävä kohdennusmenetelmä välttääkseen vakuuksien kaksinkertaisen laskemisen; kohdennusmenetelmän tulisi olla yhdenmukainen LGD-estimoinnin, LGD-estimaatin soveltamisen ja kirjanpidossa käytettyjen menetelmien kanssa
• (f) estimaattien ei tulisi perustua yksinomaan vakuuden estimoituun markkina-arvoon, vaan niissä tulisi myös ottaa huomioon aikaisemmista realisoinneista toteutuneet takaisinperinnät ja se, etteivät laitokset mahdollisesti saa vakuutta hallintaansa eivätkä pysty realisoimaan sitä. Tätä tarkoitusta varten laitosten tulisi ottaa estimoinnissa huomioon ne historialliset havainnot, joissa vakuutta ei pystytty realisoimaan tai joissa takaisinperintäprosessi oli odotettua pidempi vakuuden hallintaan saamisen tai realisointiin liittyvien vaikeuksien vuoksi. Mikäli laitokset estimoivat palautusasteet erityyppisille vakuuksille, niiden tulisi ottaa huomioon maksukyvyttömyyshetken ja tämän tyyppisten vakuuksien perintään liittyvien kassavirtojen vastaanottamisajan välinen aika ja niiden tulisi sisällyttää estimaattiin havainnot siitä, mikäli vakuutta ei ole realisoitu, koska sitä ei ole pystytty saamaan hallintaan
• (g) estimaateissa tulisi ottaa huomioon mahdolliset vakuuden arvon laskut LGD-estimoinnin ja lopullisen takaisinperinnän välillä, erityisesti sellaiset, jotka johtuvat markkinaolosuhteiden muutoksista, vakuuden asemasta ja iästä sekä mahdollisesti valuuttakurssivaihteluista. Mikäli vakuuksien arvojen laskua on tapahtunut ja tämä on jo näkyvissä havaituissa takaisinperinnöissä, LGD-estimaatteihin ei tulisi tehdä muita mukautuksia näiden havaintojen perusteella. Mikäli mahdollisia vakuuksien arvojen laskuja ei ole huomioitu historiallisissa havainnoissa tai mikäli laitokset ennustavat tulevaisuuden laskun olevan suurempaa, ne tulisi sisällyttää LGD-estimaattien kvantifiointiin asianmukaisina mukautuksina, jotka perustuvat ennakoiviin odotuksiin. LGD-estimaatteja ei tulisi kuitenkaan mukauttaa mahdollisten vakuuden arvon nousujen varalta;
• (h) estimaateissa tulisi huomioida varovaisella tavalla riippuvuuden määrä vastapuoleen liittyvän riskin ja vakuuden arvon laskemiseen liittyvän riskin välillä sekä vakuuden realisointiin liittyvät kustannukset.

6.2.4 Sopimustyypin riskiluokkien tai -ryhmien homogeenisuus

Täyttääkseen IRB-menetelmän arviointimenettelyä koskevien teknisten sääntelystandardien 38 artiklan vaatimuksen laitosten tulisi arvioida samoihin luokkiin tai ryhmiin sijoitettujen vastuiden samankaltaisuutta vertailutietoaineistojen perusteella ja niiden tulisi varmistaa erityisesti, että luokat on määritelty siten, että kussakin luokassa tappion ominaispiirteet ovat riittävän samankaltaisia.