5.2.1 Järjestämättömien saamisten käsittely-yksiköt

Jotta voitaisiin vähentää riittävästi eturistiriitoja hallinnoitaessa järjestämättömiä saamisia ja hyvin hyödyntää erikoistunutta järjestämättömien saamisten asiantuntemusta koko organisaatiossa, luottolaitosten tulisi perustaa erikoistuneita käsittely-yksikköjä, jotka toimivat erillään lainoja myöntävistä yksiköistä. Tehtävät tulisi eriyttää kauttaaltaan aina asiakassuhteista (esim. lainanhoitojoustoneuvottelut asiakkaiden kanssa) päätöksentekoprosessiin. Tässä yhteydessä luottolaitosten tulisi harkita järjestämättömien saamisten käsittelyyn erikoistuneiden päätöksentekoelinten (esim. komiteoiden) perustamista.

Jos päällekkäisyyksiä lainanmyöntämisprosessiin osallistuvien päätöksentekoelinten, johtajien tai asiantuntijoiden kanssa ei voida välttää, institutionaalisen kehyksen ja sisäisen valvonnan avulla tulisi varmistaa, että mahdollisia eturistiriitoja vähennetään riittävästi.

Luottolaitoksilla tulisi olla käytössään järjestelyt, joilla varmistetaan, että lainoja myöntävien yksiköiden ja käsittely-yksiköiden välillä annetaan säännöllistä palautetta.

Suunnitellessaan asianmukaista käsittely-yksikön rakennetta luottolaitosten tulisi ottaa huomioon tärkeimpien järjestämättömien saamisten salkkujen erityispiirteet, mukaan lukien vastuun tyyppi (vähittäisvastuut, pk-yritykset, yritykset) ja vakuuden tyyppi.

Luottolaitosten tulisi harkita automatisoitujen prosessien suunnittelua käsittely-yksiköille järjestämättömien vastuiden homogeenisten vähittäissalkkujen osalta. Järjestämättömien yrityslainojen salkkujen hoidossa luottolaitosten tulisi tarvittaessa ja järjestämättömien saamisten alakohtaisen keskittymisen perusteella ottaa huomioon asiakassuhteen hoito ja varmistaa käsittely-yksikön sektorikohtainen asiantuntemus. Ammatinharjoittajien ja mikroyritysten kohdalla on pyrittävä yhdistämään automatisoidut elementit ja asiakassuhteen hoitaminen.

Pienemmissä ja vähemmän monimutkaisissa luottolaitoksissa (esim. niissä, jotka luokitellaan SREP-luokkaan 3 tai 4), voidaan ottaa käyttöön erityisiä käsittelytoimintoja, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden kokoon, luonteeseen, monitahoisuuteen ja riskiprofiiliin. Luottolaitosten tulisi varmistaa, että tällaisten toimintojen suunnittelulla estetään ja poistetaan eturistiriidat järjestämättömien saamisten hallinnassa.

Oikeasuhteisuuden vuoksi pienemmät ja vähemmän monimutkaiset luottolaitokset (esimerkiksi ne, jotka on luokiteltu SREP-luokkaan 3 tai 4) voivat järjestämättömien saamisten käsittelyyn erikoistuneiden päätöksentekoelinten perustamisen sijasta täyttää tarvittavat vaatimukset nykyisissä luotto- tai riskikomiteoissaan, jos eturistiriitoja on vähennetty riittävästi.