5.4.1 Yleiset järjestämättömien saamisten mittarit

Luottolaitosten tulisi seurata tarkasti sekä järjestämättömien saamisten että lainanhoitojoustosaamisten sekä ulosmitattujen omaisuuserien (tai muuten järjestämättömiin saamisiin liittyvien toimien kohteena olevien) ja lyhyen aikaa laiminlyötyjen saamisten suhteellista ja absoluuttista määrää taseessaan.

Luottolaitosten tulisi tarvittaessa harjoittaa tällaista valvontaa liiketoimen/lainanottajan tasolla, ja tarvittaessa salkun tai salkun osien tasolla ottaen huomioon sellaiset näkökohdat kuin liiketoiminta-alue, luotonsaajan segmentti, maantieteellinen alue, tuotteet, keskittymäriski, vakuuksien käyttö ja annetun vakuuden tyyppi ja velanhoitokyky.

Luottolaitosten tulisi seurata järjestämättömien saamisten arvonalennusten tasoa, jotta ylimmälle hallintoelimelle voidaan antaa kattavat tiedot niiden katesuhteesta. Analyysin olisi sisällettävä yhdistetyt tiedot sekä tiedot eri järjestämättömiä saamisia sisältävistä salkuista. Järjestämättömiä saamisia sisältävien salkkujen valinnassa olisi otettava huomioon sellaiset näkökohdat kuin saamisen tyyppi ja vakuudellisuus/vakuudettomuus, se, millaiset vakuudet/takaukset saamisella on, maantieteellinen alue, järjestämättömien saamisten luokituksesta kulunut aika, perintäaika, noudatetaanko going concern -periaatetta vai gone concern -periaatetta. Katesuhteen muutoksia tulisi myös seurata ja mahdollinen heikkeneminen selittää selkeästi.

Järjestämättömien lainojen suhdetta/määrää ja katesuhdetta kuvaavia indikaattoreita tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä vertaamaan muiden samankaltaisten laitosten tilanteeseen, jotta ylin hallintoelin saa selkeän kuvan kilpailutilanteesta ja mahdollisista yleisluonteisista puutteista.

Luottolaitosten tulisi myös seurata tappioihin varautumiseksi laadittua budjettia ja verrata sitä toteumaan, jotta ylin hallintoelin pystyy hahmottamaan mahdollisten merkittävien poikkeamien taustat.

Ylimmälle hallintoelimelle laadittavien säännöllisten raporttien tulisi sisältää keskeiset luvut järjestämättömien saamisten sisään- ja ulosvirtauksesta (saamisten muuttumisesta järjestämättömiksi tai terveiksi), järjestämättömistä lainanhoitojoustollisista saamisista, koeajalla olevista järjestämättömistä saamisista, terveistä lainanhoitojoustollisista saamisista sekä lyhyen aikaa (erääntyneenä enintään 90 päivää) laiminlyödyistä saamisista.

Luottolaitosten tulisi harkita, olisiko hyödyllistä ottaa käyttöön siirtymämatriiseja, joiden avulla voidaan tarkkailla saamisten siirtymistä terveistä järjestämättömiksi ja päinvastoin.

Luottolaitosten tulisi tehdä arvio siirtymistä ja terveiden lainojen laadusta kuukausittain, jotta salkun laadun heikkenemisen estämiseen tähtäävät toimet voidaan tarvittaessa priorisoida ja toimiin voidaan ryhtyä nopeasti. Siirtymämatriiseja voidaan tehdä lainatyypeittäin (asuntolainat, kulutusluotot, kiinteistölainat), liiketoimintayksiköittäin tai salkun muun jaotteluperiaatteen mukaan, jotta voidaan selvittää, liittyvätkö virtaukset johonkin tiettyyn lainaryhmään.

Luottolaitosten tulisi valvontatoiminnassaan käyttää sisäisiä tietoja (esim. sisäisistä pisteytysjärjestelmistä) ja ulkoisia tietoja (esim. luokituslaitoksista, luottolaitoksista, alakohtaisesta tutkimuksesta tai makrotaloudellisista indikaattoreista tietyillä maantieteellisillä alueilla), ja niiden olisi viitattava tiettyyn ajankohtaan tai havainnointijaksoon. Liitteessä 3 annetaan esimerkkejä tällaisista sisäisistä ja ulkoisista tiedoista.