9.2 Arvostustiheys

Vakavaraisuustarkoituksia varten luottolaitosten olisi päivitettävä kaikkien suojattujen saamisten arvostukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 208 artiklan 3 kohdan ja 210 artiklan c alakohdan vaatimusten mukaisesti.

Vakuusryhmä, jolle tehdään säännöllisesti yksittäisiä arvon määrityksiä ja uudelleenarvostuksia, olisi päivitettävä silloin, kun saaminen luokitellaan järjestämättömäksi, ja vähintään kerran vuodessa, vaikka luokitus järjestämättömäksi jatkuu. Luottolaitosten olisi varmistettava, että indeksiin ja muihin vastaaviin menetelmiin perustuvia vakuuksia päivitetään vähintään kerran vuodessa.

Jos kiinteistölle on tehty päivitetty yksittäinen arvon määritys 12 kuukauden sisällä (tässä kohdassa esitettyjen sovellettavien periaatteiden ja vaatimusten mukaisesti), kiinteistön arvo voidaan indeksoida arvonalentumisten arviointijaksoon saakka

Jos markkinoilla tapahtuu merkittäviä kielteisiä muutoksia ja/tai havaitaan merkkejä yksittäisen vakuuden arvon merkittävästä laskusta, luottolaitoksen tulisi arvioida vakuusarvoa useammin.

Luottolaitosten tulisikin asettaa vakuusarvon määrittämislinjauksissaan ja -menettelyissään kriteerit, joiden perusteella vakuusarvon merkittävä lasku todetaan. Kriteerejä ovat esimerkiksi empiirisiin havaintoihin ja laitoksen laadullisiin kokemuksiin perustuvat kynnysarvot erityyppisille vakuuksille sekä tilanteeseen vaikuttavat markkinahintojen kehitystrendit tai riippumattomien arvioijien näkemykset.

Luottolaitoksilla tulisi olla asianmukaiset prosessit ja järjestelmät, jotka varoittavat arvostusten vanhentumisesta ja käynnistävät arvostusraporttien teon.