Soveltamisala

Nämä ohjeet on tarkoitettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määritetyille laitoksille. Jos laina kuuluu direktiivin 2014/17/EU (kiinnitysluottodirektiivi) soveltamisalaan, lukua 5 sovelletaan tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa määritettyihin luotonantajiin 93 kohtaa lukuun ottamatta. Jos laina kuuluu direktiivin 2008/48/EY (kulutusluottodirektiivi) soveltamisalaan, lukua 5 sovelletaan kyseisen direktiivin 3 artiklan b alakohdassa määritettyihin luotonantajiin 93 kohtaa lukuun ottamatta.

Näitä ohjeita sovelletaan laitosten sisäisiin hallinnointijärjestelyihin ja -menettelyihin, jotka liittyvät luotonmyöntöprosesseihin, luottojärjestelyjen koko elinkaaren ajan. Lisäksi näitä ohjeita sovelletaan riskienhallintakäytäntöihin, -periaatteisiin, -prosesseihin ja -menettelyihin, jotka koskevat luotonantoa ja terveiden ja erääntyneiden vastuiden seurantaa. Nämä ohjeet on sisällytettävä myös yleisiin hallinto- ja riskienhallintakehikkoihin.

Ohjeiden lukuja 4 ja Error! Reference source not found. sovelletaan kaikkiin laitosten ottamiin luottoriskeihin lukuun ottamatta vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, johdannaisia ja arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia.

Lukuja 5 ja 6 sovelletaan kuluttajille, mikro- ja pienyrityksille sekä keskisuurille ja suurille yrityksille myönnettäviin lainoihin. Lukuja 5 ja 6 ei sovelleta lainoihin ja ennakkomaksuihin, jotka on myönnetty luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille ja keskuspankeille, eikä lainoihin ja ennakoihin, jotka on myönnetty valtioille, mukaan luettuina keskushallinnot, alue- ja paikallisviranomaiset sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset. Lukuja 5 ja 6 ei sovelleta lainanhoitojoustosaamisiin eikä järjestämättömiin lainoihin.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat harkita lukujen 6 ja 7 soveltamista direktiivin 2014/17/EU ja direktiivin 2008/48/EU soveltamisalaan kuuluviin luotonantajiin, jotka eivät ole luottolaitoksia.

Kun kiinteistö on kiinteistölainoituksen yhteydessä yhdistelmäkäytössä esimerkiksi asuin- ja liikekiinteistönä, kiinteistö on joko luokiteltava sen pääasiallisen käytön mukaisesti tai se on määritettävä kahdeksi eri kiinteistöksi kullekin käyttötarkoitukselle varatun osuuden mukaisesti. Jos tällaista arviointia ei voida tehdä objektiivisesti (tietyt kiinteistön osat voivat esimerkiksi olla yleisesti kaikkien käytettävissä), kiinteistö voidaan luokitella sen pääasiallisen käytön mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset soveltavat näitä ohjeita yksittäistapauksessa, alakonsolidointiryhmän tasolla ja konsolidointiryhmän tasolla direktiivin 2013/36/EU 109 artiklan mukaisesti, elleivät toimivaltaiset viranomaiset käytä direktiivin 2013/36/EU 21 ja 109 artiklassa määritettyjä poikkeuksia. Toimivaltaisten viranomaisten on myös varmistettava, että laitokset soveltavat näitä ohjeita alakonsolidointiryhmän tasolla ja yksittäistapauksessa konsolidointiryhmän tason toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen mukaisesti ottaen huomioon näiden laitosten ja niiden luottosalkkujen ominaispiirteet.