2. Laitoksessa tehtävä arviointi ylimmän hallintoelimen sopivuudesta kokonaisuuden kannalta

Kun laitokset täyttävät direktiivin 2013/36/EU 91 artiklan 7 kohdan mukaista velvollisuuttaan, niiden tulisi varmistaa, että ylimmällä hallintoelimellä on aina kollektiivisesti riittävä tietämys, taito ja kokemus voidakseen ymmärtää laitoksen liiketoimintaa sekä tärkeimpiä riskejä. Ylimmän hallintoelimen kunkin jäsenen kokemusta, tietämystä ja taitoa koskevan vaatimuksen täyttämisen lisäksi laitosten tulisi varmistaa, että ylimmän hallintoelimen yleisessä kokoonpanossa on riittävän laajasti tietämystä, taitoa ja kokemusta laitoksen toimien, myös suurimpien riskien, ymmärtämiseksi.

Laitosten tulisi arvioida tai uudelleenarvioida ylimmän hallintoelimen sopivuus kokonaisuuden kannalta, erityisesti,

• a. kun ne hakevat toimilupaa liiketoiminnan aloittamiseksi, myös tilanteissa, joissa lisätoimet ovat sallittuja
• b. kun ylimmän hallintoelimen kokoonpano muuttuu olennaisesti esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
• i. ylimpään hallintoelimeen nimitetään uusia jäseniä esimerkiksi siksi, että jostakin laitoksesta on hankittu suoraan tai välillisesti huomattava omistusosuus tai sitä on lisätty⁹
• ii. ylimmän hallintoelimen jäseniä nimitetään uudeksi toimikaudeksi, jos toimea koskevat vaatimukset ovat muuttuneet tai jos jäsen nimitetään ylimmässä hallintoelimessä toiseen toimeen
• iii. nimitetyt tai uudelleen nimitetyt jäsenet eivät enää ole ylimmän hallintoelimen jäseniä
• c. kun arviointi on 31 kohdan mukaisesti jatkuvaa.

⁹ Ks. alaviite 17.

Laitosten tulisi arvioida uudelleen ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuus kokonaisuuden kannalta erityisesti seuraavissa tapauksissa:

• a. kun laitoksen liiketoimintamalli, riskinottohalu tai strategia tai rakenne yksittäisen laitoksen tai ryhmän tasolla muuttuu olennaisesti
• b. osana ylimmän hallintoelimen tekemää sisäisten hallinto- ja ohjausjärjestelmien tarkastelua
• c. jos on kohtuullisia syitä epäillä, että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta on tehty tai tehdään tai yritetään tehdä tai jos sitä koskeva riski on kasvanut kyseisen laitoksen osalta, ja erityisesti tilanteissa, joissa saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että
• i. laitos ei ole ottanut käyttöön asianmukaisia sisäisiä tarkastus- tai valvontamekanismeja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien seuraamiseksi ja vähentämiseksi (tämä määritetään esimerkiksi itse paikalla tai muualla tehtävien tarkastusten valvontahavainnoilla, valvontaa koskevalla vuoropuhelulla tai seuraamusten yhteydessä)
• ii. laitoksen on havaittu rikkovan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevia velvoitteitaan kotijäsenvaltiossa tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa
• iii. laitos on muuttanut olennaisesti liiketoimintaansa tai liiketoimintamalliaan niin, että sen perusteella laitoksen altistuminen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskille on kasvanut huomattavasti, tai
• d. kaikissa tapauksissa, jotka voivat muutoin vähentää olennaisesti ylimmän hallintoelimen sopivuutta tehtäviin kokonaisuuden kannalta.

Jos sopivuus kokonaisuuden kannalta uudelleenarvioidaan, laitosten tulisi keskittyä arvioinnissa laitoksen liiketoiminnan, strategioiden ja riskiprofiilin sekä ylimmän hallintoelimen tehtävien jaon olennaisiin muutoksiin ja niiden vaikutukseen ylimmältä hallintoelimeltä kokonaisuutena vaadittavaan tietämykseen, taitoihin ja kokemukseen.

Laitosten sopivuusarviointien tulisi perustua III osastossa määriteltyihin käsitteisiin, ja laitosten tulisi ottaa käyttöön VI ja VII osastossa esitetyt sopivuutta koskevat periaatteet ja prosessit.

Ylimmän hallintoelimen sopivuuden alkuarviointi ja jatkuva arviointi kokonaisuuden kannalta ovat laitosten vastuulla. Jos myös toimivaltaiset viranomaiset tekevät arvioinnin valvontatarkoituksessa, vastuu ylimmän hallintoelimen sopivuuden arvioinnista ja varmistamisesta kokonaisuuden kannalta on edelleen laitoksilla.