4. Siirrettävän kokonaisuuden määrittely

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi täsmennettävä käytettävät menetelmät siirrettävien yhteisön tai yhteisöjen, liiketoiminta-alueiden tai omaisuuseräsalkkujen, oikeuksien ja/tai velkojen (”siirrettävä kokonaisuus”) määrittelemiseksi, sillä se on kriisinratkaisun aikana edelleen kriisinratkaisuviranomaisten vastuulla.

Kriisinratkaisusuunnitteluvaiheessa laitosten olisi voitava ehdottaa kohdan 10 mukaista siirrettävää kokonaisuutta. Tätä varten laitosten olisi määritettävä siihen liittyvät mahdolliset esteet ja ehdotettava mahdollisia parannuksia, ja niiden pitäisi myös pystyä ehdottamaan vaihtoehtoista siirrettävää kokonaisuutta tai siihen tehtäviä muutoksia, joilla pyritään parantamaan siirtostrategian tai -välineen uskottavuutta ja toteutettavuutta kriisinratkaisusuunnitelmassa kuvatulla tavalla.

Laitosten olisi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä voitava

• a) tunnistaa ja erottaa siirrettävän kokonaisuuden osat direktiivin 2014/59/EU 11 artiklan mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisen antaman määritelmän ja ohjeiden perusteella ja
• b) testata siirrettävän kokonaisuuden sovellettavuutta eri skenaarioissa, jotka kriisinratkaisuviranomaiset ovat ilmoittaneet direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan 7 kohdan j alakohdan ja 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 7 kohdan j alakohdan ja 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti otettava huomioon seuraavat seikat, kun ne laativat metodologian siirrettävän kokonaisuuden määrittämiseksi kriisinratkaisusuunnitelmissa:

• a. Välineiden tarkoitukset (laitosta varten määritellyn kriisinratkaisustrategian mukaisesti) ja laitosten toiminta. Siirrettävän ydinkokonaisuuden olisi viime kädessä koostuttava varoista, oikeuksista ja/tai veloista, joiden siirtäminen on olennaista tai kriittistä kriisinratkaisutavoitteiden, sääntelyvelvoitteiden (mukaan lukien direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan mukaiset suojatut velat ja direktiivin 2014/59/EU 73 artiklan mukaiset velvoitteet) ja välineen tarkoituksen (”siirrettävän kokonaisuuden ensimmäinen taso”) noudattamiseksi, ja se olisi määriteltävä jaksossa 4.1 lueteltujen tarkempien kriteerien mukaisesti.
• b. Keskinäiset yhteydet laitoksessa. Jollei edellisestä a alakohdasta muuta johdu, keskinäiset yhteydet, joita ei voida poistaa ilman aikaa vieviä ja kalliita toimia tai ei voida poistaa oikeudellisten rajoitusten (mukaan lukien direktiivin 2014/59/EU 76–80 artiklassa säädettyjä suojatoimia koskevien rajoitusten) vuoksi, olisi sisällytettävä siirrettävään kokonaisuuteen (”siirrettävän kokonaisuuden toinen taso”) jäljempänä olevan jakson 4.2 mukaisesti.

Laitosten tulisi ilmoittaa kriisinratkaisuviranomaisille siirrettävyyden esteistä soveltaessaan määriteltyä siirrettävää kokonaisuutta varoihinsa, oikeuksiinsa ja/tai velkoihinsa sekä ehdotettava mahdollisia esteitä vähentäviä tekijöitä ja ratkaisuja. Laitosten olisi pyrittävä vähentämään näitä esteitä ajan mittaan. Siirtämisen esteiden arvioinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rajat ylittäviin kysymyksiin jakson 4.3 mukaisesti.

Kun kriisinratkaisuviranomaiset vahvistavat siirrettävän kokonaisuuden määrittelymenetelmän ja pyrkivät kehittämään kriisinratkaisustrategian, jolla saavutetaan kriisinratkaisutavoitteet parhaiten, heidän olisi tarpeen mukaan harkittava mahdollisuutta jakaa siirrettävä kokonaisuus eri yksiköihin, jotta voidaan valmistautua erilaisiin skenaarioihin, mahdollistaa siirtovälineiden yhdistelmän käyttäminen, sallia erilaiset peräkkäiset siirrot ja yhdistelmät samassa kriisinratkaisuvälineessä tai useille vastaanottajille.

4.1.1 Liiketoiminnan myynti

4.2 Keskinäisten yhteyksien arviointi

4.3 Rajat ylittävien näkökohtien arviointi