4.1 Siirtovälineiden erityiset näkökohdat

Jos kriisinratkaisustrategiaan sisältyy liiketoiminnan myynti, kriisinratkaisuviranomaisten olisi osana kriisinratkaisusuunnittelua arvioitava omaisuuserien ja osakkeiden myynnin⁵ toteuttamisriskiä ja harkittava vähiten haitallista transaktiota, jolla saavutetaan parhaiten kriisinratkaisutavoitteet kohtien 10–15 mukaisesti.

⁵ Osakkeiden myynti koostuu omistusinstrumenttien (sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa) siirrosta (direktiivin 2014/59/EU 63 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti) vastaanottajalle (sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 80 alakohdassa), kun taas omaisuuserien myynti on varojen, oikeuksien ja/tai velkojen siirto (direktiivin 2014/59/EU 63 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti) vastaanottajalle (sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 80 alakohdassa).

Kun myydään osakkeita, laitosten tulisi analysoida, miten siirrettävä kokonaisuus herättäisi kiinnostusta markkinoilla, koska tavoitteena on maksimoida mahdollisuuksien mukaan siirrettävän kokonaisuuden myyntihinta ottaen huomioon elpymissuunnittelutyö, vertailukelpoisettransaktiot, vertailukelpoiset arvostukset tai markkinatrendit. Laitosten olisi tämän jälkeen ilmoitettava analyysin tulokset kriisinratkaisuviranomaisille, jotta he voivat ottaa ne huomioon arvioidessaan siirrettävyyttä kriisinratkaisusuunnittelun yhteydessä. Arvioinnissa olisi otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan siirrettävän kokonaisuuden toiminnot, liiketoimintamallit, taloudelliset tilanteet, asiakassuhteet, jakelukanavat ja maantieteellinen jakautuminen.

Kun myydään omaisuuseriä, laitosten tulisi analysoida, missä määrin siirrettävä kokonaisuus herättää kiinnostusta markkinoilla, ja harkita muita eriä, jotka tekisivät kokonaisuudesta ostajan kannalta houkuttelevamman, mukaan lukien käteisvarat, muut likvidit omaisuuserät ja hyvälaatuiset lainat. Niiden olisi sen jälkeen ilmoitettava tämän analyysin tulokset kriisinratkaisuviranomaisille, jotta ne voivat ottaa ne huomioon arvioidessaan siirrettävyyttä kriisinratkaisusuunnittelun yhteydessä.

Näiden ohjeiden kohdan 11 mukaisesti laitosten olisi autettava kartoittamaan käytettävissä olevia mahdollisuuksia siirrettävän kokonaisuuden määrittelyn parantamiseksi, jotta voidaan helpottaa siirron täytäntöönpanoa. Laitosten olisi erityisesti harkittava, voitaisiinko siirrettävää kokonaisuutta yksinkertaistaa kriisinratkaisun toteuttamisriskien vähentämiseksi. Laitosten tulisi myös harkita siirrettävän kokonaisuuden määrittelyn vaihtoehtoja siirron onnistumisen maksimoimiseksi, kuten omaisuuserien salkun takauksia (direktiivin 2014/59/EU 101 artiklan 1 kohdan a alakohta) tai sellaisten tiettyjen ei-toivottujen varojen, oikeuksien ja/tai velkojen osien erottamista, joita ei tarvita kriittisten toimintojen ja/tai ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden varmistamiseksi, hyödyntäessään kohdan 21 mukaista mahdollisuutta jakaa siirrettävä kokonaisuus yksiköihin.

Laitosten olisi myös analysoitava markkinoiden kykyä ottaa vastaan siirrettävä kokonaisuus ja arvioitava, onko olemassa kolmansina osapuolina toimivia sijoittajia, joilla on riittävästi varoja, ja luottolaitosten tapauksessa laitoksia, joilla on ylimääräistä pääomaa ja/tai riittävä pääsy markkinoille, aiempia integraatiokokemuksia ja jotka ovat sopivia kilpailunäkökohtien ja strategisten näkökohtien kannalta. Tämän jälkeen laitosten olisi ilmoitettava selvitysten tulokset kriisinratkaisuviranomaisille.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi hyödynnettävä näiden ohjeiden kohdissa 18 ja 25 kuvattua menettelyä harkitessaan mahdollisuutta, että siirrettävän kokonaisuuden kunkin osan mahdollinen ostaja on eri asianomaisten markkinoiden, niiden vastaanottokyvyn tai toimintojen maantieteellisen sijainnin mukaan, jotta voidaan maksimoida siirtostrategian onnistumismahdollisuudet ja tukea purkamismahdollisuuksia. Tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaisten olisi direktiivin 2014/59/EU 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti harkittava siirrettävän kokonaisuuden jakamista osiin, jotta kriisinratkaisustrategia voidaan räätälöidä vastaamaan paremmin odottamattomiin kriisinratkaisuolosuhteisiin ja erilaisiin testattaviin mahdollisiin skenaarioihin.

Purkamismahdollisuuksien parantamiseksi laitosten olisi mahdollisuuksien mukaan analysoitava mahdollisia siirrettävän kokonaisuuden muutoksia, joita voi syntyä laitoksen liiketoiminnan kehittyessä ja taloudellisten olosuhteiden muuttuessa, ja ilmoitettava analyysin tuloksista kriisinratkaisuviranomaisille. Rakenteelliset muutokset ja ennakoitavissa olevat vaikutukset olisi otettava mahdollisimman hyvin huomioon. Vähintäänkin olisi otettava huomioon elvytysvaihtoehtojen vaikutus varoihin, oikeuksiin ja/tai velkoihin, jotka soveltuvat keskeiseen siirrettävään kokonaisuuteen (ensimmäiseen tasoon) näiden ohjeiden kohdan 13 a) sekä kohtien 19 ja 20 mukaisesti.

4.1.2 Omaisuudenhoitoyhtiö

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon omaisuudenhoitoyhtiön tavoitteet ja irtautumisstrategia käytetyssä skenaariossa, kun valitaan menetelmät siirrettävän kokonaisuuden määrittelyyn näiden ohjeiden kohtien 15-18 mukaisesti. Erityisesti keskeinen siirrettävä kokonaisuus (ensimmäinen taso) voidaan määritellä eri tavalla, jos perustetaan omaisuudenhoitoyhtiö jatkamaan vaaditun erottelun täytäntöönpanoa laitoksessa tai keräämään varoja, oikeuksia ja velkoja usealta kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta direktiivin 2014/59/EU 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai jos omaisuudenhoitoyhtiö on tarkoitus myydä kokonaisuudessaan tai osissa direktiivin 2014/59/EU 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Laitosten olisi tuettava kriisinratkaisuviranomaisia testaamalla (näiden ohjeiden kohdan 12 b ja kohdan 15 mukaisesti) määritellyn siirrettävän kokonaisuuden sovellettavuutta, tukemalla toteuttamisriskinarviointia, antamalla neuvoja siirrettävän kokonaisuuden mahdollisesta parantamisesta ja arvioimalla markkinoiden halukkuutta ja kykyä ottaa siirrettävä kokonaisuus vastaan. Näin kriisinratkaisuviranomaiset voivat maksimoida omaisuudenhoitoyhtiön markkinoitavuuden ja tukea tämän kriisinratkaisuvälineen valintaa kriisinratkaisusuunnitelmissa.

Laitosten olisi arvioitava siirtokelpoisten varojen, oikeuksien ja velkojen riskiprofiili ja tuettava kriisinratkaisuviranomaisten arviointia niiden yhteensopivuudesta omaisuudenhoitoyhtiön elinkelpoisuusvaatimusten kanssa ottaen huomioon, että sen tarkoituksena on jatkaa kriittisten toimintojen tarjoamista. Viime kädessä siirrettävän kokonaisuuden riskiprofiili (mukaan lukien luottoriskit, markkinariskit tai operatiiviset riskit) ei saisi vaarantaa omaisuudenhoitoyhtiön elinkelpoisuutta ennen yhtiön myyntiprosessia.

Jos omaisuudenhoitoyhtiö on suunniteltu tukemaan vain yhtä laitosta, laitoksen olisi tuettava kriisinratkaisuviranomaista, kun se arvioi siirrettävän kokonaisuuden pääoma- ja likviditeettiasemien kalibrointia, ja varmistettava, että velkojen arvo ei ylitä kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta siirrettyjen tai muista lähteistä toimitettujen varojen arvoa direktiivin 2014/59/EU 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Lisäksi kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava siirrettävän kokonaisuuden vaikutusta omaisuudenhoitoyhtiön pääoma- ja likviditeettiasemiin. Jotta voidaan varmistaa omaisuudenhoitoyhtiön tasapainoinen likviditeettiasema, varojen maturiteettiprofiilin olisi myös oltava linjassa velkojen maturiteetin kanssa ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä velkojen kokonaiskorkoon suhteessa varojen kokonaiskorkoon.

Purkamismahdollisuuksien parantamiseksi laitosten olisi autettava kriisinratkaisuviranomaisia arvioimaan näiden ohjeiden kohdassa 22 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti mahdollisia siirrettävän kokonaisuuden muutoksia, jotka voivat vaikuttaa siirrettävään kokonaisuuteen näiden ohjeiden kohdan 13 a) ja kohtien 23–26mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava edellytyksiä, joiden täyttyessä siirrot takaisin laitokselle olisivat välttämättömiä ja/tai hyödyllisiä kriisinratkaisustrategian kannalta. Tätä harkintaa olisi sovellettava siirrettävän kokonaisuusyksikön tasolla.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava, onko osakkeiden myynti mahdollista toteuttaa, kun käytetään omaisuudenhoitoyhtiötä. 4.1.3 Varojen erottelu

Laitosten olisi kriisinratkaisuviranomaisten toimittamien tietojen perusteella ilmoitettava viranomaisille varat, oikeudet ja/tai velat, jotka täyttävät direktiivin 2014/59/EU 42 artiklan 5 kohdan edellytykset ja varojen erottelua koskevissa EPV:n ohjeissa⁶ vahvistetut periaatteet, jotta voidaan selvittää, missä määrin varojen erottelua voidaan soveltaa direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

⁶ EPV:n ohjeet niiden tapausten määrittämisestä direktiivin 2014/59/EU 42 artiklan 14 kohdan nojalla, joissa tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesta varojen tai velkojen likvidoimisesta voi aiheutua haittaa yksille tai useammille rahoitusmarkkinoille (EBA/GL/2015/05).

Laitosten olisi kriisinratkaisuviranomaisten antamien ohjeiden perusteella tunnistettava siirrettävään kokonaisuuteen sisällytettävät erät, jotka vastaavat kriisinratkaisuviranomaisten määrittelemiä varainhoitoyhtiön ominaisuuksia. Näin ollen kriisinratkaisuviranomaisten olisi direktiivin 2014/59/EU 42 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti arvioitava, onko siirto tarpeen likvidaatiotulojen maksimoimiseksi. Sen vuoksi varainhoitoyhtiön liiketoimintamallia ja irtautumisstrategiaa ei pitäisi jättää huomiotta. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi erityisesti varmistettava, että

• - siirrettävä kokonaisuus on varainhoitoyhtiön liiketoimintamallin mukainen, jos sellainen on jo olemassa, tai harkittava varainhoitoyhtiön liiketoimintamallin laatimista; varainhoitoyhtiöt voidaan suunnitella niin, että ne keskittyvät yhteen omaisuuserään tai erikoistuvat tietylle maantieteelliselle alueelle
• - siirrettävän kokonaisuuden ja luovutusstrategian välillä on johdonmukaisuus, jolla varmistetaan likvidaation yhteydessä saatavien tuottojen maksimointi, vältetään arvon alentuminen ja saadaan aikaan mittakaavavaikutuksia, erityisesti silloin, kun on kyse varainhoitoyhtiöstä, jonka odotetaan ottavan vastaan eri laitosten salkut ja toiminnot
• - siirrettävä kokonaisuus mahdollistaa sen, että varainhoitoyhtiö voi mahdollisuuksien mukaan saavuttaa kriittisen koon ja hyötyä mittakaavaeduista; ihannetapauksessa kriittisen koon olisi pysyttävä sopivassa suhteessa niihin markkinoihin, joilla varainhoitoyhtiö toimii
• - siirrettävän kokonaisuuden ansiosta varainhoitoyhtiö pystyy palauttamaan pitkän aikavälin arvon, joka on suurempi kuin markkina-arvo arvostuspäivänä, näiden ohjeiden kohdan 32 mukaisesti, mikä tarkoittaa, että salkkuja, joiden pitkän aikavälin näkymät ovat negatiiviset, olisi harkittava huolellisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi laadittava menetelmä, jolla laitokset voivat jäsentää varainhoitoyhtiölle tarkoitetun siirrettävän kokonaisuuden varojen erottelussa siten, että siirrettävän kokonaisuuden pitkän aikavälin arvo ylittää sen markkina-arvon, jotta vältetään arvon alentuminen, minimoidaan kriisinratkaisun kustannukset ja suojataan julkisia varoja (direktiivin 2014/59/EU 31 artiklan 2 kohta). Pitkän aikavälin arvo voidaan arvioida salkkujen nykyisen markkina-arvon perusteella. Arvoltaan alentuneisiin tai järjestämättömiin salkkuihin liittyy kuitenkin ongelmia, jolloin viranomaisten olisi arvioitava kyseisten salkkujen ja markkinoiden parannusnäkymiä, jotka perustuvat käytettävissä oleviin markkina-analyyseihin, hyödynnettävä valvojien arvioita ja arvioitava mahdollisia hyvälaatuisten omaisuuserien yhdistelmiä (eri yksiköiden yhdistelmät näiden ohjeiden kohdan 15 mukaisesti), jotta voidaan vaikuttaa myönteisesti siirrettävän kokonaisuuden kokonaisprofiiliin.

Purkamismahdollisuuksien parantamiseksi laitosten olisi autettava kriisinratkaisuviranomaisia arvioimaan näiden ohjeiden kohdan 22 mukaisesti mahdollisia siirrettävän kokonaisuuden muutoksia, jotka voivat vaikuttaa siirrettävään kokonaisuuteen.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon edellytykset, joiden täyttyessä siirrot takaisin laitokselle olisivat välttämättömiä ja/tai hyödyllisiä kriisinratkaisustrategian kannalta. Tätä huomiota olisi sovellettava siirrettävän kokonaisuuden yksikön tasolla.