Kokonaiselvytyskapasiteetin pistemäärä

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava 39 ja 40 kohdan mukaisesti määritetty mukautettu kokonaiselvytyskapasiteetti ja määritettävä seuraavat tasot ottaen huomioon ”asianmukaisten elvytyssuunnitelman indikaattoreiden” kynnysarvot ja niihin liittyvät lakisääteiset vaatimukset:

• a. ”hyväksyttävä” – tapauksissa, joissa laitosten ”asianmukaiset elvytyssuunnitelman indikaattorit” ovat mukautetun elvytyskapasiteetin huomioon ottamisen jälkeen elvytyssuunnitelman indikaattoreita koskevien ohjeiden mukaisesti määriteltyjen kynnysarvojen yläpuolella
• b. ”riittävä mutta parantamisen varaa” – tapauksissa, joissa laitosten ”asianmukaiset elvytyssuunnitelman indikaattorit” mukautetun kokonaiselvytyskapasiteetin sisällyttämisen jälkeen eivät ylitä elvytyssuunnitelman indikaattoreita koskevien ohjeiden mukaisesti määriteltyjä kynnysarvoja, mutta ne olisivat edelleen yhtä suuret tai suuremmat kuin laitosten pääoma, mukaan lukien 20 kohdassa tarkoitetut velkaantuneisuutta ja maksuvalmiutta koskevat sääntelyvaatimukset, joihin lisätään kaikki sovellettavat sääntelypuskurit
• c. ”heikko” – tapauksissa, joissa laitosten ”asianmukaiset elvytyssuunnitelman indikaattorit”, sen jälkeen, kun mukautettu kokonaiselvytyskapasiteetti on otettu mukaan, eivät täytä 20 kohdassa tarkoitettuja laitosten pääomaa (velkaantuneisuus mukaan lukien) ja maksuvalmiutta koskevia sääntelyvaatimuksia, joihin lisätään kaikki sovellettavat sääntelypuskurit.

Tapauksissa, joissa mukautettu kokonaiselvytyskapasiteetti vaihtelee 41 kohdan mukaisten eri tasojen välillä, toimivaltaisten viranomaisten olisi valittava sopivin luokitus ottaen huomioon erityisesti skenaarioiden vakavuuden ja eri tasoille sijoitettujen ”asianmukaisten elvytyssuunnitelman indikaattoreiden” määrä.

Kokonaiselvytyskapasiteetin arvioinnin täydentämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon yleiset laadulliset näkökohdat, joita ei ole jo otettu huomioon mukautetussa kokonaiselvytyskapasiteetissa tai kokonaiselvytyskapasiteetin puitteissa. Tämä voi johtaa siihen, että toimivaltaiset viranomaiset muuttavat 41 kohdan mukaista ohjeellista pisteytystä ylös- tai alaspäin, jos ne katsovat, ettei se vastaa täysin laitosten kokonaiselvytyskapasiteetti-asemaa, ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat:

• a. laitosten kokonaiselvytyskapasiteetin määrityksen ja toimivaltaisten viranomaisten mukautetun kokonaiselvytyskapasiteetin ero
• b. yleinen näyttö tai aiemman täytäntöönpanokokemuksen puute
• c. valmistelutoimenpiteiden olemassaolo tai puuttuminen ennen vaihtoehtojen toteuttamista
• d. lisätiedot elvytystoimintavaihtoehtojen keskittymisasteesta, täytäntöönpanon aikataulusta, toteutettavuudesta ja uskottavuudesta sekä laitosten soveltamasta stressitasosta
• e. laitosten kyky vastata tietojen saatavuudesta, laadusta ja yhdistämisestä sekä laitosten hallintotavasta kriisinhallintavalmiuden osalta.

”Heikon” kokonaiselvytyskapasiteetin olisi johdettava joko elvytyssuunnitelman olennaisten puutteiden arviointiin direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan mukaisesti tai tietyn kokonaiselvytyskapasiteettiin liittyvän parannusalueen määrittämiseen toimivaltaisten viranomaisten laitosten elvytyssuunnitelmaa koskevassa arvioinnissa.

Jos kokonaiselvytyskapasiteetti on riittävä mutta siinä on parannettavaa, se voi johtaa siihen, että toimivaltaisten viranomaisten laitosten elvytyssuunnitelmaa koskevassa arvioinnissa yksilöidään tietty kokonaiselvytyskapasiteettiin liittyvä osa-alue.

Arvioidessaan kokonaiselvytyskapasiteettiin liittyvän olennaisen puutteen tai tietyn parannusalueen tunnistamista 44 ja 45 kohdan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon seuraavat tilanteet (luettelo ei ole tyhjentävä):

• a. toimiiko laitos jo vakavassa stressitilanteessa, myös silloin, kun on pyydetty direktiivin 2013/36/EU 142 artiklan mukaista pääoman ylläpitämissuunnitelmaa
• b. onko laitos jo parantanut kokonaiselvytyskapasiteettia aiempiin elvytyssuunnitelmiin verrattuna, eikä laitoksen koon, liiketoimintamallin ja riskiprofiilin vuoksi ole enää mahdollista parantaa kokonaiselvytyskapasiteettia
• c. onko laitoksen pääoma-, velkaantumis- ja/tai maksuvalmiusasema vakaa suhteessa sääntelyvaatimuksiin ja ovatko laitoksen käyttämät skenaariot näin ollen erittäin ankaria ja siten liian tiukkoja vertaislaitoksiin nähden.

Edellä 41–43 kohdassa tarkoitetun luokittelun pitäisi tukea toimivaltaisten viranomaisten kokonaiselvytyskapasiteetin arviointia elvytyssuunnitelman yleisen arvioinnin olennaisena osana.