6.5. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin ja luottomarginaaliriskin arviointi

Arvioitaessa muun kuin kaupankäyntitoiminnan taseen sisäisiin ja taseen ulkopuolisiin toimintoihin liittyvistä korkoherkistä positioista johtuvaa luontaista korkoriskiä (jota kutsutaan yleisesti muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaksi korkoriskiksi eli IRRBB:ksi) sekä muun kuin kaupankäyntitoiminnan positioista johtuvaa luottomarginaaliriskiä (jota kutsutaan yleisesti muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaksi luottomarginaaliriskiksi eli CSRBB:ksi) ja sisäisen valvonnan järjestelmän riittävyyttä toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida muun muassa, noudattaako luottolaitos EPV:n verkkosivustolla erikseen julkaistuja säädöksiä, joihin viitataan 12 kohdassa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä, myös näiden positioiden suojauksia, niiden kirjaamisesta ja arvostamisesta riippumatta ja riippumatta tappioiden ja voittojen kirjaamisesta ja arvostamisesta kirjanpitoa varten.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä arvioidessaan tarkastella vähintään seuraavien alaluokkien³⁹ merkitystä ja olennaisuutta: gap-riski, korkoperusteriski ja optioriski.

³⁹ IRRBB-alaluokkien esimerkinomainen erittely on liitteessä IV.

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin arviointi tulisi erottaa muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin arvioinnista, joka toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tehdä 6.5.3 jakson mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi erityisesti ottaa huomioon, arvioidaanko ja seurataanko laitoksen sisäisillä järjestelmillä asianmukaisesti muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin aiheuttamaa riskiä taloudellisen arvon ja nettokorkotulojen (sisältäen markkina-arvon muutokset) kannalta ja määritetäänkö muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttama luottomarginaaliriski ja sen soveltamisala asianmukaisesti⁴⁰ .

⁴⁰ Ottaen huomioon myös asiakirjassa EBA/GL/2022/14 annetut ohjeet.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi muodostaa muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luontaisen korkoriskin ja kyseisen korkoriskin ja muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin riskinhallinnan ja valvontajärjestelyjen kokonaisarvioinnin perusteella näkemys muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamasta korkoriskistä ja luottomarginaaliriskistä, minkä on määrä johtaa yhdistettyyn pisteytykseen taulukossa 12 esitettyjen kriteerien mukaisesti. Kunkin yksittäisen riskin arvioinnin tuloksen pitäisi käydä ilmi havainnoista laadittavasta yhteenvedosta ja tärkeimpiä riskitekijöitä koskevasta selityksestä.

6.5.2. Korkoriski

6.5.2.1. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luontaisen korkoriskin arviointi

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin luontaisen tason arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää laitoksen kyseiselle riskille altistumisen pääasialliset tekijät ja arvioida tämän riskin mahdollista vakavaraisuusvaikutusta laitokseen.

Alustava arviointi

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin arvioinnin soveltamisalan määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi ensin tunnistaa sen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin lähteet, jota laitokseen kohdistuu tai saattaa kohdistua ja mahdolliset merkittävät muutokset. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi hyödyntää SREP-tarkoituksiin kerätyistä ICAAP- ja ILAAP-tiedoista, muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin raportoinnista ja muiden SREP-osatekijöiden arvioinnista, laitoksen aseman vertailusta samanlaisiin laitoksiin ja muista valvontatoimenpiteistä saatua tietoa. Tämän osana toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallintoa, myös sen keskeistä IRRBB-strategiaa ja sen IRRBB:tä koskevaa riskinottohalua suhteessa muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaan korkoriskiin, sekä sen sisäisen pääoman tasoa, jonka laitos on osoittanut muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamalle korkoriskille.

Laitoksen korkoriskiprofiilin luonne ja koostumus

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi muodostaa selkeä käsitys siitä, miten korkomuutoksilla voi olla vahingollinen vaikutus laitoksen nettokorkotuloihin (ja tarvittaessa sen voittovaroihin) ja taloudelliseen arvoon (kassavirtojen nykyarvo), jotta saadaan sekä lyhyen aikavälin että pitemmän aikavälin käsitys pääoman riittävyyteen kohdistuvasta mahdollisesta uhasta.

Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida laitoksen varojen, velkojen ja taseen ulkopuolisten vastuiden rakennetta ja ominaisuuksia, muun muassa niiden herkkyyttä korkotason muutoksille, maturiteetteja ja uudelleenhinnoittelupäiviä, sekä niiden tuotteiden ja positioiden osuutta, joiden maturiteetti on epävarma (esim. sisäänrakennetuilla optioilla tai ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollisuuksilla), ja kaikkia niihin liittyviä käyttäytymisolettamuksia ja muodostaa selkeä käsitys niistä.

Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen suojausstrategiaa ja sitä, missä määrin luonnollista suojausta voidaan soveltaa (ottaen huomioon sellaisten erien uudelleenhinnoitteluajankohtien mallinnuksen luotettavuus, joiden erääntymisajankohtaa ei ole määritelty), suojaustarkoituksiin käytettyjen johdannaisten määrää ja sitä, vähentävätkö johdannaiset herkkyyttä oman pääoman taloudellisessa arvossa, nettokorkotulossa tai muissa laitoksen sisäisesti käyttämissä mittareissa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös kiinnittää huomiota mahdollisiin keskittymiin (esim. laina- tai joukkolainasalkuissa) uudelleenhinnoittelun maturiteetin osalta tai tuotteissa, joihin liittyy automaattista tai käyttäytymisperusteista valinnaisuutta, järjestämättömiin vastuisiin ja käypään arvoon arvostettaviin instrumentteihin liittyvän muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin luonteeseen, myös vähemmän likvideihin instrumentteihin, kuten tason 3 varoihin ja velkoihin.

Analysoidessaan vaikutusta laitoksen tulokseen toimivaltaisten viranomaisten tulisi tiedostaa, miten suuri osa laitoksen tuloksesta riippuu koron muutoksille herkistä positioista, ja määrittää, miten erilaiset korkomuutokset vaikuttavat laitoksen nettokorkotuloihin, sekä määrittää instrumenttien markkina-arvon muutosten vaikutukset – sen mukaan, miten niitä käsitellään kirjanpidossa – joko tuloslaskelmaan tai suoraan omaan pääomaan (esim. muiden laajan tuloksen erien kautta).

Analysoidessaan vaikutusta laitoksen taloudelliseen arvoon ja tulokseen toimivaltaisten viranomaisten tulisi ensin tarkastella direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 5 kohdassa säädettyjen ja sittemmin delegoidussa asetuksessa (EU) 2024/856 valvonnan poikkeavien arvojen testientuloksia, jotta saataisiin alustava vertailukohta, johon voidaan verrata sitä, miten korkomuutokset vaikuttavat laitokseen. Tämän arvioinnin yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota kassavirtojen herkkyyteen uudelleenhinnoittelulle, sekä niiden ajoituksen että määrien osalta, ja sekä muutoksiin keskeisissä taustaoletuksissa (erityisesti sellaisten asiakastilien osalta, joille ei ole määritetty tiettyä uudelleenhinnoitteluajankohtaa sekä sellaisten asiakastilien osalta, joihin sisältyy asiakkaan käyttäytymisoptioita ja/tai oman pääoman osalta.

Jos laitos tunnistetaan poikkeavaksi nettokorkotuloja koskevassa valvonnan poikkeavien arvojen testeissä toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa harkita muiden ulottuvuuksien analysointia arvioinnin täydentämiseksi (esim. laitoksen liiketoimintamalli huomioon ottaen). Muita huomioon otettavia ulottuvuuksia voivat olla käypään arvoon arvostettavien instrumenttien markkina-arvon muutokset, epäedullisempien nettokorkotuloennusteiden arviointi verrattuna nykyiseen toteutuneeseen nettokorkotuloon sekä hallinnollisiin kuluihin /yleiskustannuksiin ja nettopalkkiot/-maksut, jotka liittyvät korkotasossa ja markkinaolosuhteissa havaituista muutoksista johtuvien kytkettyjen tappioiden/voittojen huomioon ottamiseen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota kassavirtojen herkkyyteen muun kuin kaupankäyntitoiminnan käypään arvoon arvostettavien instrumenttien arvon muutoksille, mukaan lukien muun kuin kaupankäyntitoiminnan välineiden suojaukseen käytettävät korkojohdannaiset (esim. käypään arvoon arvostettavien instrumenttien markkina-arvon - muutosten vaikutus tuloslaskelmaan, suojauslaskennan tehokkuus).

Direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 5 kohdassa säädetyn ja sittemmin delegoidussa asetuksessa (EU) 2024/856 tarkennetun valvonnan poikkeavien arvojen testien käyttämisen lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitoksia ottamaan huomioon muita korkotasoa koskevia sokkiskenaarioita.

Määrällisessä arvioinnissaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarkastella laitoksen korkoriskin mittaamiseen käyttämien sisäisten tai vakiomenetelmien tuloksia. Niiden yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida eri valuutoilla toimivien laitosten osalta eri valuutoista aiheutuvia vaikutuksia taloudellisen arvon ja tuottojen mittareihin ja, jos sovelletaan sisäistä menetelmää, menetelmiä, joita laitokset käyttävät näiden valuuttojen yhdistämiseen. Näitä menetelmiä analysoimalla toimivaltaisten viranomaisten tulisi oppia ymmärtämään paremmin laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin profiilin taustalla olevia tärkeimpiä riskitekijöitä.

Analysoidessaan sekä valvonnan poikkeavien arvojen testien vaikutuksen että laitoksen sisäisten tai vakiomenetelmien tuloksia toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella sekä tiettyä ajankohtaa kuvaavia ) lukuja että historiallisia kehityssuuntia. Näitä arvoja olisi verrattava vertailuryhmään ja arvioitava maailmanlaajuisen markkinatilanteen valossa.

Sokkiskenaariot ja stressitestaus

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja ottaa jatkuvan hallinnan kannalta huomioon korkoa koskevien sokkiskenaarioiden sekä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin stressitestien tulokset, jotka laitos on tehnyt osana jatkuvaa sisäisen hallinnan menettelyään. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten tulisi olla tietoisia muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin tärkeimmistä lähteistä ja erityisesti muutosten vaikutuksesta käyttäytymisperusteisissa oletuksissa, esimerkiksi eräpäivättömiin talletuksiin.

Jos laitoksen sokkiskenaarioiden ja stressitestien tulosta tarkasteltaessa ilmenee tai epäillään uudelleenhinnoittelun/maturiteetin erityistä kertymistä käyrän eri kohdissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia lisäanalyysia.

6.5.2.2 Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallinta- ja valvontakehyksen arviointi

Saadakseen kattavan käsityksen laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin profiilista toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen korkoriskien hallintaa ja niiden perustana olevaa järjestelmää.

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä koskeva strategia ja riskinottohalu

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella luotettava, selkeästi muotoiltu ja dokumentoitu muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä koskeva strategia ja riskinottohalu, jotka sen ylin hallintoelin on hyväksynyt. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi muiden tekijöiden ohella ottaa huomioon ylimmän hallintoelimen rooli muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä koskevan strategian ja riskinottohalun määrittelyssä, hyväksymisessä ja arvioinnissa, toimivan johdon toteuttama tämän strategian asianmukainen täytäntöönpano sekä sen asianmukaisuus laitoksen kannalta ottaen huomioon sen liiketoimintamalli, sen markkinaympäristö ja rooli rahoitusjärjestelmässä sekä pääoman riittävyys.

Organisaation laajuisen ja sisäisen valvonnan järjestelmä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen organisaatio muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallinta-, mittaamis-, seuranta- ja valvontatoimintoja varten sekä riittävät henkilöresurssit ja tekniset resurssit. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin yleistä hallintaa sekä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin tunnistamista, seurantaa, valvontaa ja raportointia koskevien vastuualueiden riittävyys, myös muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin valvonta-alueen riippumattomuus.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallintaa varten selkeästi määritellyt toimintaperiaatteet ja menettelyt, jotka ovat yhdenmukaisia sen ylimmän hallintoelimen hyväksymän ja määräajoin tarkistaman muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä koskevan strategian ja riskinottohalun kanssa. Toimintaperiaatteet tulisi muotoilla selkeästi, niistä tulisi tiedottaa ja niitä tulisi soveltaa johdonmukaisesti koko laitoksessa sekä pankkikonserneissa. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että toimintaperiaatteissa määritellään menettelytavat uusien tuotteiden kehittämiselle sekä merkittäville suojaus- tai riskienhallintatoimenpiteille, ja huolehtia siitä, että niihin sovelletaan asianmukaisia menettelyjä ja valvontatoimia ennen niiden toteuttamista ja että laitos on analysoinut niiden mahdolliset vaikutukset kokonaisriskiprofiiliinsa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen järjestelmä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin tunnistamista, arviointia, hallintaa ja vähentämistä varten ja onko järjestelmä yhdenmukainen muun kuin kaupankäyntitoiminnan positioiden tason, monimutkaisuuden ja riskialttiuden sekä laitoksen koon ja monimutkaisuuden kanssa. Arvioinnin olisi katettava sisäisiä malleja, esimerkiksi asiakkaan käyttäytymiseen liittyvät sisäiset mallit (esim. talletuksen vakauden ja ennenaikaisen takaisinmaksun mallit). Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi selvittää, ymmärtävätkö riskienhallinnasta vastaavat henkilöt ja laitoksen toimiva johto mittausjärjestelmien taustalla olevat oletukset ja ovatko he tietoisia siitä, kuinka suuri malliriski laitoksen riskinmittausmenetelmiin liittyy.

Niiden tulisi lisäksi arvioida sitä, ovatko tietojärjestelmät ja mittaamismenetelmät sellaisia, että johto voi mitata muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luontaista korkoriskiä kaikissa laitoksen merkittävissä taseeseen sisältyviin eriin tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyvissä vastuissa (tarvittaessa konsernin tasolla), sisäiset suojaukset mukaan lukien, sekä keskittymissä maturiteetteihin ja vastapuoliin muun kuin kaupankäyntitoiminnan salkussa. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä koskevan kehyksen tehokkuutta tulisi tarkastella ja arvioida säännöllisesti. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi verrata sisäisiä tarkastuksia ja arviointeja COREP-raportointimalleista saataviin tietoihin.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen toimintatapaa eräpäivättömien talletusten käyttäytymisen mallintamisessa, muun muassa sitä, otetaanko siinä huomioon asiaankuuluvat riskitekijät, jotka vaikuttavat eräpäivättömien talletusten uudelleenhinnoittelukäyttäytymiseen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää tässä arvioinnissa asianmukaisia analyysivälineitä ja ottaa huomioon laitoksen liiketoimintamalli. Merkityksellisiä toimintatapoja voivat olla esimerkiksi sen arviointi, miten laitos luokittelee eräpäivättömät talletukset asiakkaaseen, laitokseen tai markkinaprofiiliin liittyvien riskitekijöiden perusteella, sekä vertailu alan toimijoihin, joilla on vastaava riskiprofiili. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi pohtia, miten laitos tasapainottaa aiempia tietoja tulevaisuuteen suuntautuvien toimintamallien ja asiantuntija-arvioiden kanssa, sekä tarkastella, miten käyttäytymisoletusten muuttaminen vaikuttaisi nettokorkotuloon ja oman pääoman taloudelliseen arvoon.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella sitä, otetaanko laitoksen sisäisissä mittausjärjestelmissä huomioon kaikki sen korkoriskin merkittävät muodot, jota laitokseen kohdistuu (esim. gap-riski, korkoperusteriski ja optioriski). Sisäisen mittausjärjestelmän on oltava asianmukaisesti kalibroitu, riippumattomasti validoitu, toteutumatestattu, ja se on tarkistettava sopivin väliajoin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, tuetaanko sisäistä mittausjärjestelmää asiakirjoilla, joissa otetaan huomioon liiketoimintamallille ja laitoksen toiminnalle olennaisen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luontaisen korkoriskin luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella korkoriskiä koskeva asianmukainen seurannan ja sisäisen raportoinnin järjestelmä, jolla varmistetaan, että laitoksen toimivan johdon tai ylimmän hallintoelimen asianmukaisella tasolla ryhdytään tarvittaessa nopeasti toimiin. Valvontajärjestelmään pitäisi sisältyä erityisiä indikaattoreita ja käynnistäviä tekijöitä tehokkaiden varhaisvaroitusten antamiseksi (esim. korkoriskin limiittien rikkomisesta). Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, raportoiko hallinta- ja valvontayksikkö seurannan tulokset säännöllisesti ylimmälle hallintoelimelle ja toimivalle johdolle riittävän usein sen mukaan, mikä on korkoriskin laajuus, monimutkaisuus ja taso.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella vahva ja kattava valvontajärjestelmä ja luotettavat varotoimet, joilla vähennetään sen altistumista muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamalle korkoriskille sen riskinhallintastrategian ja riskinottohalun mukaisesti, esimerkiksi molempia muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin mittauksia koskeva asianmukainen limiittijärjestelmä. Sisäisen valvonnan toiminnon tulisi sisältää kaikki konsolidoidut yhteisöt, kaikki maantieteelliset sijainnit ja kaikki rahoitustoiminnot. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida sisäisen tarkastuksen toiminnon toimivuutta, muun muassa sitä, tehdäänkö sen arvioinnit riittävän usein ja kattavatko ne korkoriskikehyksen keskeiset osat.

6.5.3. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttama luottomarginaaliriski

6.5.3.1. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luontaisen luottomarginaaliriskin arviointi

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luontaisen luottomarginaaliriskin arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ymmärtää laitoksen kyseiselle riskille altistumisen pääasialliset tekijät ja arvioida tämän riskin mahdollista vakavaraisuusvaikutusta laitokseen.

Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin arvioinnin soveltamisalan määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi ensin tunnistaa sen riskin lähteet, joka laitokseen kohdistuu tai saattaa kohdistua ja mahdolliset merkittävät muutokset. Tämän osana toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallintaa, myös sen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luottomarginaaliriskiä koskevaa strategiaa ja sen riskinottohalua suhteessa muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaan luottomarginaaliriskiin, sekä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin käsittelyä ICAAP-menettelyssä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi muodostaa selkeä käsitys siitä, miten luottomarginaalien muutoksilla voi olla vahingollinen vaikutus laitoksen nettokorkotuloihin (ja tarvittaessa sen voittovaroihin) ja taloudelliseen arvoon, jotta saadaan sekä lyhyen aikavälin että pitemmän aikavälin käsitys pääoman riittävyyteen kohdistuvasta mahdollisesta uhasta. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella toimintamallia, jota laitos soveltaa muodostaakseen tämän selkeän näkemyksen laitoksen varojen, velkojen ja taseen ulkopuolisten vastuiden rakenteesta ja ominaisuuksista sekä sitä, miten ne ohjaavat muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin tasoa ja suuntaa.

Analysoidessaan vaikutusta laitoksen tulokseen toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon luottomarginaaliherkkien positioiden vaikutus laitoksen tuottoon, luottomarginaalien muutosten vaikutus laitoksen nettokorkotuloihin sekä instrumenttien markkina-arvon muutosten vaikutukset – sen mukaan, miten niitä käsitellään kirjanpidossa – joko tuloslaskelmaan tai suoraan omaan pääomaan (esim. muiden laajan tuloksen erien kautta).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa tarkastella laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin mittaamiseen käyttämien menetelmien tuloksia. Näitä menetelmiä analysoimalla toimivaltaisten viranomaisten tulisi oppia ymmärtämään paremmin laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin profiilin taustalla olevia tärkeimpiä riskitekijöitä.

6.5.3.2. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallinta- ja valvontakehyksen arviointi

Saadakseen kattavan käsityksen laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin profiilista toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen korkoriskipositioiden taustalla olevia hallinto- ja riskienhallintajärjestelyjä.

Laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallintaa koskevan arvioinnin tulisi sisältää seuraavat osatekijät:

• a. muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luottomarginaaliriskiä koskeva strategia ja riskinottohalu
• b. laitoksen organisaatiokehys ja vastuunjako muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallinta-, mittaus-, seuranta- ja valvontatoimintojen osalta
• c. laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallintaa koskevat toimintaperiaatteet ja menettelytavat.

Näiden osa-alueiden arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi viitata muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallinta- ja valvontakehyksen arviointia koskevaan 6.5.2.2 jaksoon, jossa esitetyt periaatteet koskevat myös muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin hallinnan arviointia.

Kun toimivaltaiset viranomaiset analysoivat muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin arviointiin kuuluvien varojen ja velkojen soveltamisalaa sellaisena kuin se on määritelty myös laitoksen menetelmissä, niiden tulisi arvioida, jätetäänkö instrumentteja soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan silloin, kun ne eivät ole herkkiä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamalle luottomarginaaliriskille ja onko se asianmukaisesti dokumentoitu ja perusteltu, kuten EPV:n IRRBB- ja CSRBB-ohjeiden kohdassa 124 vaaditaan⁴¹ . Huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa

• a. se, sisällyttääkö laitos kaikki käypään arvoon arvostetut varat ja velat
• b. se, sisällyttääkö laitos kaikki varat ja velat, joiden luottomarginaaliriski voidaan päätellä suorasta tai epäsuorasta tai jopa mallinnetusta markkinahinnasta, riippumatta niiden kirjanpidollisesta käsittelystä
• c. luottomarginaalien mahdollinen merkitys laitoksen hinnoittelukäytännössä eri varoille/veloille (esimerkiksi nimenomaiset viittaukset havaittuihin markkinahintoihin tai epäsuorempi merkitys)
• d. mahdolliset erot, joita laitos soveltaa oman pääoman taloudellisen arvon ja nettokorkotulon soveltamisalan välillä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin mittaamisessa (esim. nettokorkotulon aikajänteen tai muiden syiden vuoksi).

⁴¹ Direktiivin 2013/36/EU 84 artiklan 6 kohdan nojalla annetut ohjeet korkojen potentiaalisista muutoksista johtuvien riskien havaitsemista, arviointia, hallintaa ja vähentämistä koskevista perusteista ja luottomarginaaliriskin arvioinnista ja seurannasta — laitosten kaupankäyntivarastoon kuulumattomat toimet (EBA/GL/2022/14).

Analysoidessaan laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin mittausta toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa tarkastella, mitä sokkiskenaarioita laitos ottaa huomioon sekä miten ja miksi sokit voivat vaihdella tase-erien välillä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkistaa, onko laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin mittauksessa jätetty huomioimatta laitoskohtainen luottomarginaali vai onko se otettu huomioon ainoastaan suhteellisuuden vuoksi ja riippumatta laitoksen SREP-luokituksesta, kunhan varmistetaan, että mittauksista saadaan maltillisempia tuloksia.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen järjestelmä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin tunnistamista, arviointia, hallintaa ja vähentämistä varten ja onko järjestelmä yhdenmukainen muun kuin kaupankäyntitoiminnan positioiden tason, monimutkaisuuden ja riskialttiuden sekä laitoksen koon ja monimutkaisuuden kanssa. Niiden tulisi tarkastella sitä, ovatko tietojärjestelmät ja mittaamismenetelmät sellaisia, että johto voi mitata sisäistä muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luontaista luottomarginaaliriskiä kaikissa laitoksen merkittävissä taseeseen sisältyviin eriin tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyvissä vastuissa (tarvittaessa konsernin tasolla), muun kuin kaupankäyntitoiminnan salkussa. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luottomarginaaliriskiä koskevan kehyksen tehokkuutta tulisi tarkastella ja arvioida säännöllisesti. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, tarkistetaanko merkittävät mittausolettamat vähintään vuosittain ja nopeasti muuttuvissa markkinaolosuhteissa useammin.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella sitä, otetaanko laitoksen sisäisissä mittausjärjestelmissä huomioon kaikki muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin lähteet, jotka ovat merkityksellisiä laitoksen liiketoimintamallin kannalta. Sisäisen mittausjärjestelmän on oltava asianmukaisesti kalibroitu, riippumattomasti validoitu, toteutumatestattu, ja se on tarkistettava sopivin väliajoin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, tuetaanko sisäistä mittausjärjestelmää asiakirjoilla, joissa otetaan huomioon liiketoimintamallille ja laitoksen toiminnalle luontaisen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman luottomarginaaliriskin luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luottomarginaaliriskiä koskeva asianmukainen seurannan ja sisäisen raportoinnin järjestelmä, jolla varmistetaan, että laitoksen toimivan johdon tai ylimmän hallintoelimen asianmukaisella tasolla ryhdytään tarvittaessa nopeasti toimiin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, raportoiko hallinto- ja valvontayksikkö seurannan tulokset säännöllisesti ylimmälle hallintoelimelle ja toimivalle johdolle riittävän usein sen mukaan, mikä on luottomarginaaliriskin laajuus, monimutkaisuus ja taso.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, onko laitoksella vahva ja kattava valvontajärjestelmä ja luotettavat varotoimet, joilla vähennetään sen altistumista muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamalle luottomarginaaliriskille sen riskinhallintastrategian ja riskinottohalun mukaisesti. Sisäisen valvonnan toiminnon tulisi sisältää kaikki konsolidoidut yhteisöt, kaikki maantieteelliset sijainnit ja kaikki rahoitustoiminnot. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida sisäisen tarkastuksen toiminnon toimivuutta, muun muassa sitä, tehdäänkö sen arvioinnit riittävän usein ja kattavatko ne muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa luottomarginaaliriskiä koskevan kehyksen keskeiset osat.

6.5.4. Yhteenveto havainnoista, pisteytyksestä ja valvontatoimenpiteistä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi muodostaa edellä esitettyjen arviointien perusteella näkemys laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamasta korko- ja luottomarginaaliriskistä. Tämän käsityksen olisi käytävä ilmi havainnoista laadittavasta yhteenvedosta, johon liitetään taulukossa 12 esitettyjen näkökohtien perusteella annettava pistemäärä. Jos toimivaltainen viranomainen päättää tiettyjen riskien alaryhmien merkittävyyden perusteella arvioida ja pisteyttää ne erikseen, olisi tässä taulukossa esitettyjä ohjeita sovellettava analogisesti mahdollisuuksien mukaan.

Taulukko 12. Valvontaan perustuvia näkökohtia muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin ja luottomarginaaliriskin pisteyttämistä varten Riittäviä hallinta- ja Riskin Valvontaan Luontaista riskiä koskevia valvontajärjestelyjä koskevia

Seuraavassa taulukossa esitetään ei-tyhjentävä luettelo valvontatoimenpiteistä, joihin toimivaltaiset viranomaiset voivat ryhtyä, jos laitoksen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin ja luottomarginaaliriskin hallintakehyksessä havaitaan puutteita. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi päättää toimenpiteen tyypistä sen perusteella, millä tavalla se vaikuttaa tiettyyn havaittuun puutteeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa muita valvontatoimenpiteitä (myös direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia määrällisiä toimenpiteitä) tai niiden yhdistelmää, jos ne katsotaan asianmukaisemmiksi havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

Taulukko 13. Muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamaa korkoriskiä ja luottomarginaaliriskiä koskevat mahdolliset valvontatoimenpiteet (luettelo ei ole tyhjentävä) Direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan b, d, e, f, j ja l alakohdassa ja 84 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset valvontatoimenpiteet – Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta A. parantamaan stressitestausvalmiuksiaan B. parantamaan korkoriskin hallintatietojen raportointia ylimmälle hallintoelimelle ja toimivalle johdolle C. soveltamaan sisäisiin rajoihin poikkeamia toimintoihin, tuotteisiin ja järjestelmiin liittyvän luontaisen riskin vähentämiseksi D. laajentamaan tai tihentämään laitosten korkoriskiä koskevien positioiden raportointia E. käyttämään korkoriskiä koskevaa vakiomenetelmää F. määrittämään muita kuin EPV:n teknisissä sääntelystandardeissa laatimia mallinnuksen ja parametrien perusoletuksia (direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 5 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti).