18. Constant level of risk assumption over the one-year capital horizon

Mallintaessaan vakaata riskitasoa yhden vuoden pääomahorisontin aikana laitosten on tasapainotettava uudelleen tai uusittava positiot kunkin likviditeettihorisontin lopussa, jotta varmistetaan sama alkuperäinen riskitaso kuin likviditeettihorisontin alussa.

Kun laitokset käyttävät oletusta yhden vuoden vakaasta positiosta, jolloin likviditeettihorisontteja ei oteta käyttöön, niiden on johdonmukaisesti sovellettava kaikkiin IRC-positioihin välitöntä sokkia yhden vuoden pääomahorisontin aikana (”yhden vuoden vakaan position oletus”).

Mallintamisen näkökulmasta vakaa riskitaso voidaan ottaa huomioon positioiden vaihtumisena, mikäli likviditeettihorisontin aikana on ollut luottoluokan siirtymis- tai maksukyvyttömyystapauksia, sellaisiin positioihin, joiden riskiominaisuudet vastaavat alkuperäisten positioiden riskiominaisuuksia likviditeettihorisontin alussa.

Vakaan riskitason mallintaminen yhden vuoden pääomahorisontin aikana voidaan toteuttaa esimerkiksi jäljempänä esitetyn menetelmän pohjalta. Likviditeettihorisonttien aikaisten tappioiden laskennassa laitos voi halutessaan olettaa, että luokituksiin (tai luottoriskimarginaaleihin) sovelletaan välittömiä sokkeja. Tällöin laitoksen ei tarvitse integroida aikavaikutusta: positiot säilyttävät alkuperäiset jäljellä olevat juoksuaikansa kunkin likviditeettihorisontin lopussa; toisin sanoen positiot eivät vanhene. Lisäksi markkinaolosuhteiden mahdollisia muutoksia ei tarvitse ottaa huomioon, kun salkku arvostetaan uudelleen uudelleentasapainotuksen yhteydessä (erityisesti luokitusten mukaiset luottoriskimarginaalit voidaan pitää vakaina). Näin ollen tappioiden laskenta IRC-kehyksessä ei ota huomioon kunkin luottoluokan siirtymis- tai maksukyvyttömyystapahtuman ajankohtaa, ja tuloslaskelma laaditaan vallitsevan tilanteen pohjalta.

Positioiden vanhenemisen mallintamista ei tule hyväksyä IRC-mallinnuksessa positioiden vanhenemisen mallinnukseen liittyvien valtavien haasteiden ja siinä havaittujen ongelmien takia sekä sen takia, että tällainen mallinnus voisi johtaa sääntelyn katvealueiden laajamittaiseen hyväksikäyttöön. Näiden seikkojen perusteella nykytilanteessa suositellaan käytettäväksi konservatiivista menetelmää.