20. Impact of rating change on market prices

Laitokset voivat halutessaan käyttää kaikkia saatavilla olevia menetelmiä mallinnettujen luokitusvaihteluiden muuntamiseksi hintavaihteluiksi käyttämällä joko absoluuttisia tai suhteellisia eroja keskimääräisten luottoriskinarginaalien välillä luokitusluokan mukaan. Käytettävää menetelmää tulee soveltaa johdonmukaisesti, ja se on dokumentoitava. Kaikissa tapauksissa asianmukaisten luottoriskinarginaaleja koskevien tietojen on oltava mahdollisimman eriytettyjä eri positioluokkien mukaan. Menetelmällä on voitava erottaa eri hinnoitteluominaisuuksilla varustetut positiot riittävän hyvin toisistaan, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä ne. Esimerkiksi luottoriskinvaihtosopimus ja kohde-etuutena oleva joukkolaina on arvostettava erikseen.

Näiden ohjeiden kohdan 18 osalta laitos voi johdonmukaisesti käyttää oletusta välittömästä luokitusmuutoksesta, jolloin vallitsevat markkinaolosuhteet määrittävät luottoluokan siirtymän jälkeiset hinnat, siten, että se ottaa huomioon luottoluokan siirtymistapahtuman yhteydessä odotettavat ominaislaatuiset (idiosynkraattiset) arvostusvaikutukset (kohta 20.5 jäljempänä) ja jättää huomioimatta kaikki luokitukseltaan muuttuneen välineen hintaa koskevat aikavaikutukset.

Jos mallinnus, esimerkiksi varojen arvoa koskeva prosessi, ei ole muuttanut luokitusta, arvon muutosta ei tule olettaa.

Jos luokitus on muuttunut, markkinahintojen vaihtelu on laskettava uudelleen. Täydellinen uudelleenarvostaminen on tarpeen, ellei laitos kykene todistamaan, että sen hinnoittelumenetelmässä otetaan riittävästi huomioon myös suuremmat hintojen muutokset, joita luokitusmuutoksesta voidaan odottaa aiheutuvan. Tämä voidaan toteuttaa ennakkolaskelmana siten, että kutakin luokitustilaa koskeva hintavektori syötetään IRC-laskelmaan. Luokitusmuutoksen vaikutuksia markkinahintoihin on arvioitava käyttämällä joko senhetkisiä markkinatietoja (esimerkiksi hintaeroja) tai yhden vuoden enimmäisajan tai minkä tahansa muun olennaisen kauden kattavien aikaisempien markkinatietojen keskiarvoa. Näiden on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Aikaisempia PD-lukuja ei tule käyttää diskonttaukseen suoritettaessa täydellistä uudelleenarvostusta luokitusmuutoksen yhteydessä, sillä ne eivät ota riittävästi huomioon senhetkisiä markkinahintoja.

Maksukyvyttömyystilaan siirtyvät positiot on arvostettava takaisinperintäkoron tai tappio-osuuden (LGD) perusteella. Takaisinperintäkorkoa on sovellettava position nimellisarvoon, elleivät estimaatit perustu positioiden markkina-arvoihin. Toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla on osoitettava, että estimaatti on asianmukaisesti eriytetty vastapuolien ja välineiden eri luokkien osalta. Laskelmien on oltava yhdenmukaisia välineiden välillä. Kaikki muut menetelmät on perusteltava ja dokumentoitava asianmukaisesti erityisesti silloin, jos käytetään geneeristen markkinoiden tappio-osuuksia (LGD). Lisäksi laitoksella on oltava käytössään dokumentoitu prosessi, jolla kuvataan, millä kriteereillä yksittäisiä positioita koskevat tappio-osuudet mukautetaan.

Mallilla on voitava osoittaa poikkeamat, jotka aiheutuvat eroista luottotapahtumien määrittelyssä, pääomarakenteen etuoikeusluokista tai eri yhteisöihin kohdistuvista vastuista ryhmän sisällä. Tämä voidaan esimerkiksi toteuttaa käyttämällä stokastisia palautusasteita. Joukkolainat, joiden osalta maksukyvyttömyysriski on toteutunut, sisältyvät periaatteessa IRC-salkkuun, mikäli ne ovat kaupankäyntivarastossa (vrt. kappale 4.5). Näin ollen mallin on mitattava se riski, että maksukyvyttömyyttä seuraavat tappio-osuuksien merkinnät tai realisoinnit voivat poiketa maksukyvyttömyyttä edeltäneistä estimaateista. Alkuperäistä LGD-lukua tai palautusastetta, jota sovelletaan niihin yksittäisiin positioihin, joiden osalta maksukyvyttömyysriski on toteutunut, tulee päivittää yhtä usein IRC-laskennan ja tuloslaskelman osalta, ja LGD-lukujen on vastattava lukuja, joita käytetään tuloslaskelman laadinnassa.