13. Direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 5 kohdan g alakohdassa esitettyä vaatimusta, joka koskee …

Direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 5 kohdan g alakohdassa esitettyä vaatimusta, joka koskee laitoksen oikeudellisten tai toiminnallisten rakenteiden muuttamista tarkoituksena vähentää monitahoisuutta sen varmistamiseksi, että kriittiset toiminnot voidaan erotella oikeudellisesti ja toiminnallisesti muista toiminnoista kriisinratkaisuvälineitä käyttäen, täsmennetään seuraavasti:

• (a) Tämän toimenpiteen soveltamista olisi harkittava, jos kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että laitoksen tai konsernin oikeudellinen tai toiminnallinen rakenne on liian monimutkainen tai että sen osat ovat liiaksi sidoksissa keskenään, jotta se voisi säilyttää ydintoimintojen käyttömahdollisuuden kriisinratkaisussa tai jotta laitos tai konserni voitaisiin paloitella sellaisen kriisinratkaisustrategian mukaisesti, johon sisältyy konsernin paloittelu tai tiettyjen omaisuuserien ja velkojen alasajo tai siirtäminen.
• (b) Jos MPE-strategian tehokkaan toteutuksen ja tiettyjen alakonsernien tai yritysten erotettavuuden varmistamiseksi on tarpeen, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava konsernien velvoittamista järjestämään oikeussubjekteja alueellisiksi ryhmittymiksi tai ydinliiketoiminta-alueiden mukaan erityisesti, jos tärkeät toiminnot liittyvät vain tiettyihin liiketoiminta-alueisiin eikä niitä sisälly muihin liiketoiminta-alueisiin. Tätä ohjetta olisi sovellettava erityisesti keskitettyyn riskeiltä suojautumiseen ja riskienhallintaan, kaupankäynnin ja maksuvalmiuden hallintaan sekä vakuuksien hallintaan, maksuvalmiuden hallintaan tai muihin keskeisiin kassanhallinta- ja taloushallintotoimintoihin, paitsi jos nämä toiminnot voidaan korvata markkinaliiketoimilla ulkopuolisten tahojen kanssa. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi kriisinratkaisustrategian mukaisesti estettävä laajamittaiset yritysten väliset kirjanpito- ja suojauskäytännöt ja varmistettava, että erikseen purettavien yritysten oma kirjanpito ja riskienhallinta ovat riittävät. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten vaatimista ottamaan kussakin alakonsernissa ja yrityksessä käyttöön tehokkaat itsenäiset ohjaus-, valvonta- ja hallinnointijärjestelyt.
• (c) Jos lainsäädäntöön perustuvissa vaatimuksissa tai valvontapäätöksissä edellytetään tiettyjen toimintojen rakenteellista erottamista, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava lisätoimintojen erottamisen vaatimista, jos se on tarpeen sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuvälineitä voidaan erottamisen jälkeen käyttää uskottavasti ja toteutuskelpoisesti konsernin jokaisessa osassa.
• (d) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi varmistettava, että tärkeiden toimintojen jatkuvuuden kannalta keskeiset tytäryritykset sijaitsevat EU:ssa tai sellaisen kolmannen maan lainkäyttöalueella, joka ei estä kriisinratkaisun toteuttamista.
• (e) Jos kriisinratkaisustrategiaan sisältyy laitoksen tai konsernin paloittelu tai myynnistä tai siirrosta aiheutuva omistajuuden muutos, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitoksen velvoittamista järjestämään tärkeät toiminnot ja toteuttamaan niiden jatkuvuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin tai yhteisten palvelujen käytettävyys tavalla, joka mahdollistaa niiden jatkuvuuden. Jos kriisinratkaisustrategian uskottavuuden ja toteutuskelpoisuuden kannalta on tarpeen, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista muuttamaan toiminnallisia rakenteitaan tarkoituksena estää keskeisten yritysten tai kunkin alakonsernin ydinliiketoiminta-alueiden riippuvuus tärkeimmästä infrastruktuurista, tietotekniikasta, henkilöstöpalveluista tai muista eri alakonsernien tärkeistä yhteisistä palveluista. Tämän olisi katettava myös johdon tietojärjestelmät. Olisi varmistettava, että asianmukaiset ohjaus- ja valvontajärjestelyt ovat käytössä ja tarvittavat taloudelliset resurssit ovat saatavilla siten, että sisäiset ja ulkoiset palveluntarjoajat voivat jatkaa palvelujensa tarjoamista.
• (f) Jos tärkeiden yhteisten palvelujen tarjoamisen varmistamiseksi on tarpeen, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista siirtämään nämä palvelut erillisiin operatiivisiin tytäryrityksiin. Jos kriisinratkaisuviranomaiset soveltavat tätä toimenpidettä, niiden olisi harkittava, pitäisikö niiden velvoittaa nämä operatiiviset tytäryritykset
• - rajoittamaan toimintaansa siten, että se kattaa vain edellä mainittujen palvelujen tarjoamisen, ja soveltamaan riskejä ja toimintaa koskevia asianmukaisia rajoituksia,
• - olemaan riittävästi pääomitettuja, jotta ne voivat riittävän kauan vastata toimintakustannuksistaan,
• - täyttämään asianomaisten toimintojen ulkoistamiseen sovellettavat vaatimukset ja
• - tarjoamaan palvelujaan sellaisten konserninsisäisten palvelutasosopimusten mukaisesti, jotka ovat vakaita kriisinratkaisun aikana. Näiden sopimusten ehtojen sekä tytäryritysten hallinnointijärjestelyjen ja omistusrakenteen olisi oltava tarkoituksenmukaiset palvelujen jatkuvuuden varmistamiseksi kriisinratkaisun jälkeen.
• (g) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista toteuttamaan turvaamistoimenpiteitä, jotta ne voivat kriisinratkaisutilanteessa täyttää niiden rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin erityisvaatimukset, joille ne osallistuvat. Turvaamistoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi selvitys- ja maksupalvelujen käytettävyyden turvaaminen kaikkien alakonsernien ja alakonsernin keskeisten yritysten kannalta kriisinratkaisun aikana ja tapauskohtaisesti sellaisen vastaanottajan kannalta, jolle on siirretty tärkeitä toimintoja. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi tarvittaessa harkittava laitosten velvoittamista toteuttamaan kohtuullisia toimia rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien kanssa tehtyjen sopimusten uudelleen neuvottelemiseksi edellyttäen, että sovelletaan suojatoimia, joilla varmistetaan vakaa riskinhallinta sekä rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin turvallinen ja hallittu toiminta.
• (h) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista estämään laitoksen, konsernin tai alakonsernin merkittävä riippuvuus palvelujen tarjoamisesta sellaisten sopimusten nojalla, jotka eivät kuulu EU:n jäsenvaltioiden lainkäyttöalueeseen ja jotka voidaan irtisanoa konsernin yritysten kriisinratkaisun tapauksessa. Riippuvuus olisi katsottava merkittäväksi, jos se vaikuttaa laitoksen ydintoimintoihin.
• (i) Jos SPE-strategiaan kuuluu sellaisten liiketoiminta-alueiden lakkauttaminen, joihin ei sisälly tärkeitä toimintoja, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista varmistamaan näiden liiketoiminta-alueiden erotettavuus nykyisen rakenteen sisäisesti tai ulkoisesti sekä tiettyjen toimintojen myyntikelpoisuus siltä varalta, että kriisinratkaisustrategia edellyttää niiden myyntiä. Jos erotettavuuden varmistamiseksi on tarpeen, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista muuttamaan kolmansissa maissa rakennettaan sivuliikkeestä tytäryritykseksi tai pitämään näissä sivuliikkeissä kaikki tai tietyt toiminnot ja liiketoiminta-alueet sisäisesti erillään tarkoituksena valmistautua näiden toimintojen irrottamiseen ja helpottaa niiden siirtoa erilliseen yritykseen.
• (j) Jos SPE-strategian tehokkaan toteutuksen kannalta on tarpeen, konsernin emoyrityksen toteuttama tytäryritysten rahoitus olisi asetettava etusijajärjestyksessä huonompaan asemaan eikä siihen pitäisi soveltaa kuittausjärjestelyjä eikä/tai ei pitäisi mahdollistaa asianmukaisia järjestelyjä tappioiden siirtämiseksi muilta konsernin yrityksiltä oikeussubjektille, johon on määrä käyttää kriisinratkaisuvälineitä asianomaisten toiminnassa olevien konserniyhteisöjen pitämiseksi elinkelpoisina. Rahoituksen rakenteen olisi oltava sellainen, että konsernia tai tärkeitä toimintoja suorittavia konsernien osia ei paloitella sen jälkeen, kun suuri osa alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien alaisista instrumenteista on alaskirjattu ja muunnettu. Jos kriisinratkaisustrategia riippuu pääoman ja likviditeetin konserninsisäisestä uudelleenkohdentamisesta, pääoma ja likviditeetti olisi sijoitettava lainkäyttöalueille, joilla tämä uudelleenkohdentaminen sallitaan paikallisen sääntelyn rajoissa.
• (k) Jos on tarpeen sen varmistamiseksi, että tärkeät toiminnot voidaan erottaa muista toiminnoista, kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta vaatia sellaisen holdingyhtiön perustamista, joka ei suorittaisi tärkeitä toimintoja jäljempänä 14 kohdan b alakohdassa määritellyissä olosuhteissa. Jäljempänä 14 kohdan c alakohdassa esitettyjä näkökohtia sovelletaan vastaavasti.
• (l) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista toteuttamaan kohtuullisia turvaamistoimia, joilla pyritään varmistamaan avainhenkilöstön saatavuus tai mahdollisuudet avainhenkilöstön säilyttämiseen tai korvaamiseen, jos se on tarpeen parhaaksi arvioidun kriisinratkaisustrategian toteuttamiseksi ja myös kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon vaihtamiseksi direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
• (m) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista varmistamaan johdon tietojärjestelmien toiminnan jatkuvuus. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta vaatia, että laitoksen tietojärjestelmien ja tietojen käytettävyyden avulla varmistetaan, että viranomaiset voivat saada tiedot, jotka ne tarvitsevat kriisinratkaisustrategian toteuttamiseen ja arvostusten suorittamiseen ennen kriisinratkaisua ja sen jälkeen. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi erityisesti harkittava laitosten velvoittamista varmistamaan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käytön toimivuus kriisinratkaisutilanteessa mahdollistamalla velkojen ja erääntyvien saatavien yksilöinti sekä alaskirjauksen ja muuntamisen tekninen toteutus.
• (n) Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava laitosten velvoittamista vähentämään kaupankäyntivarastonsa monitahoisuutta ja pienentämään sen kokoa, jos se on tarpeen, jotta voitaisiin käyttää kriisinratkaisuvälineitä ja erityisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta suuriin johdannaissalkkuihin ja muihin rahoitussopimuksiin, kaupankäyntivarastossa olevien tuotteiden ja salkkujen arvioinnin ja arvostuksen avoimen ja helppokäyttöisen rakenteen puuttumiseen, monitahoisuuteen tai epävakauteen ja niiden sisäiseen sidoksisuuteen.

1. Yleiskatsaus

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

3. Liittyvät standardit

• EBA - Published by the European Banking Authority at https://www.eba.europa.eu/