4.4 Treatment of deficiencies and margin of conservatism

Laitosten tulisi tunnistaa kaikki riskiparametrien estimointiin liittyvät puutteet, jotka johtavat harhan syntymiseen kyseisten parametrien kvantifioinnissa tai sellaisen epävarmuuden lisääntymiseen, jota yleinen estimointivirhe ei täysin kuvaa, ja niiden tulisi myös luokitella kukin puutteista yhteen seuraavista luokista:

• (a) Luokka A: tunnistetut tietojen ja menetelmien puutteet
• (b) Luokka B: merkittävät muutokset luotonmyöntämiskäytäntöihin, riskinottohaluun, takaisinperintäkäytäntöihin ja muut mahdolliset epävarmuutta lisäävät lähteet.

Jotta voidaan tunnistaa ja luokitella kaikki puutteet, joihin 36 kohdassa viitataan, laitosten tulisi ottaa huomioon kaikki oleelliset puutteet menetelmissä, prosesseissa, valvonnassa, tiedoissa tai tietojärjestelmissä, jotka luottoriskin valvontayksikkö, validointitoiminto, sisäinen tarkastustoiminto tai muu sisäinen tai ulkoinen tarkastus on tunnistanut, ja niiden tulisi analysoida vähintään kaikki seuraavat kvantifiointiin mahdollista epävarmuutta lisäävät tekijät:

• (a) luokassa A
• (i) puuttuvat tai olennaisesti muuttuneet maksukyvyttömyyden laukaisijat historiallisissa havainnoissa, kuten muuttuneet kriteerit olennaisesti erääntyneiden luottovelvoitteiden tunnistamiseen
• (ii) puuttuva tai virheellinen maksukyvyttömyyden päivämäärä
• (iii) puuttuva, virheellinen tai vanhentunut historiallisten luokkien tai ryhmien arviointiin käytetty luokittelu, jota on käytetty laskettaessa luokka- tai ryhmäkohtaista maksukyvyttömyysastetta tai keskimääräistä toteutunutta LGD-arvoa
• (iv) puuttuvat tai virheelliset tiedot kassavirtojen lähteistä
• (v) puuttuvat, virheelliset tai vanhentuneet tiedot riskitekijöistä ja luokitteluperusteista
• (vi) puuttuvat tai virheelliset tiedot, joita on käytetty tulevien takaisinperintöjen arviointiin 159 kohdassa tarkoitetulla tavalla
• (vii) puuttuvat tai virheelliset tiedot taloudellisten tappioiden laskemiseen
• (viii) ulkoisten tietojen käytöstä johtuva historiallisten havaintojen rajallinen edustavuus
• (ix) mahdollinen harha, joka johtuu havaitun yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen keskiarvon laskemiseen valitusta lähestymistavasta 80 kohdan mukaisesti
• (x) tarve säätää havaitun yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden keskiarvoa 86 kohdan mukaisesti
• (xi) puuttuvat tiedot tappioasteen arvioimiseksi tai talouden laskusuhdanteen huomioimiseksi LGD-estimaateissa
• (b) luokassa B:
• (i) muutokset luotonmyöntämiskäytäntöihin, takaisinperintäkäytäntöihin, riskinottohaluun tai muihin olennaisiin sisäisiin prosesseihin
• (ii) perustelemattomat poikkeamat mallin soveltamisalaan kuuluvan salkun tärkeimpien riskien ominaispiirteiden arvojen vaihteluvälissä verrattuna niihin, joita on esitetty riskien kvantifioimiseen käytetyssä tietoaineistossa
• (iii) muutokset markkina- tai lainsäädäntöympäristössä
• (iv) ennakoivat odotukset mahdollisista salkun rakenteen muutoksista tai riskitasosta, erityisesti muutokset, jotka johtuvat toimista tai päätöksistä, jotka on jo tehty, mutta joita ei ole huomioitu tarkastellussa aineistoissa.

4.4.2 Asianmukainen mukautus

Jotta 36 ja 37 kohdassa mainituista puutteista johtuvia riskiparametrien estimaatteja koskevia harhoja voidaan välttää, laitosten tulisi käyttää soveltuvia menetelmiä havaittujen puutteiden korjaamiseksi mahdollisuuksien mukaan. Näiden menetelmien vaikutus riskiparametreihin (’asianmukainen mukautus’) tulisi johtaa tarkempiin riskiparametrien estimaatteihin (’parhaan kyvyn mukaan tehty arvio’) ja ilmetä riskiparametrin arvon pienenemisenä tai suurenemisena. Laitosten tulisi varmistaa ja esittää tästä näyttöä, että asianmukaisen mukautuksen soveltaminen johtaa parhaan kyvyn mukaan tehtyyn arvioon.

Laitosten tulisi dokumentoida asianmukaisissa mukautuksissa käytettävät menetelmät, joilla havaitut puutteet tarvittaessa korjataan, sekä perusteet menetelmien käytölle.

Laitosten tulisi valvoa asianmukaisten mukautusten riittävyyttä säännöllisesti. Asianmukaisen mukautuksen hyväksyntä laitoksessa ei poista tarvetta puuttua havaittuihin puutteisiin.

4.4.3 Varovaisuusmarginaali

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 180 artiklan 1 kohdan e alakohdan vaatimusten mukaisesti laitosten tulisi lisätä estimaatteihinsa varovaisuusmarginaali, jonka suuruus riippuu estimointivirheiden odotetusta vaihteluvälistä. Laitosten tulisi ottaa käyttöön tähän liittyvä järjestelmä estimointivirheiden kvantifiointiin, dokumentointiin ja seurantaan.

Riskiparametrin lopullisen varovaisuusmarginaalin tulisi kuvata estimaatin epävarmuutta kaikissa seuraavissa luokissa:

Luokka A: varovaisuusmarginaali, joka liittyy aineiston ja menetelmien puutteisiin, jotka on eritelty luokassa A 36(a) kohdassa

Luokka B: varovaisuusmarginaali, joka liittyy merkittäviin muutoksiin luotonmyöntämiskäytännöissä, riskinottohalussa, takaisinperintäkäytännöissä tai muissa epävarmuutta lisäävissä lähteissä, jotka on eritelty luokassa B 36(b) kohdan mukaan

Luokka C: yleinen estimointivirhe.

Jotta laitokset voisivat kvantifioida varovaisuusmarginaalin, niiden tulisi tehdä kaikki seuraavat toimet:

• (a) kvantifioida kaikkiin 36 ja 37 kohdassa viitattuihin puutteisiin liittyvät varovaisuusmarginaalit siinä määrin, missä niitä ei ole huomioitu yleisessä estimointivirheessä vähintään sekä A että B luokan osalta kalibrointisegmentin tasolla varmistaen, että
• (i) mikäli 38 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisia mukautuksia on käytetty, varovaisuusmarginaalissa huomioidaan näihin mukautuksiin liittyvä mahdollinen epävarmuuden lisääntyminen tai estimointivirheen kasvu
• (ii) luokkatason varovaisuusmarginaali, joka liittyy asianmukaisiin mukautuksiin, on oikeassa suhteessa näihin muutoksiin liittyviin epävarmuuksiin
• (iii) varovaisuusmarginaalia sovelletaan liittyen riskiparametriestimaatin epävarmuuteen, joka johtuu 36 ja 37 kohdassa mainituista puutteista, joita ei ole korjattu asianmukaisilla mukautuksilla i alakohdassa viitatulla tavalla
• (b) kvantifioida 42 kohdassa mainitun luokan C yleinen estimointivirhe, joka liittyy taustalla olevaan estimointimenetelmään vähintään jokaisen kalibrointisegmentin osalta. Yleisen estimointivirheen varovaisuusmarginaalin tulisi kuvata tilastollisen estimaattorin hajontaa.

Sovellettaessa 43(a) kohtaa ja kummassakin luokassa A ja B laitokset voivat ryhmitellä kaikki tai valitut puutteet, mikäli tämä on perusteltua, varovaisuusmarginaalin kvantifioimista varten.

Laitosten tulisi kvantifioida lopullinen varovaisuusmarginaali seuraavien tekijöiden summaksi:

• (a) luokan A varovaisuusmarginaali 43(a) kohdassa kuvatulla tavalla
• (b) luokan B varovaisuusmarginaali 43(a) kohdassa kuvatulla tavalla
• (c) yleisen estimointivirheen (luokka C) varovaisuusmarginaali 43(b) kohdassa kuvatulla tavalla.

Laitosten tulisi lisätä lopullinen varovaisuusmarginaali riskiparametrista parhaan kyvyn mukaan tehtyyn arvioon.

Laitosten tulisi varmistaa, että lopullisen varovaisuusmarginaalin vaikutus ei pienennä riskiparametriestimaatteja, ja erityisesti, että

• (a) yleisestä estimointivirheestä aiheutuva varovaisuusmarginaali on suurempi kuin nolla
• (b) sekä luokasta A että luokasta B aiheutuva varovaisuusmarginaali on oikeassa suhteessa parhaan kyvyn mukaan tehdyn riskiparametrien estimaatin kasvaneeseen epävarmuuteen, mikä johtuu kussakin luokassa luetelluista havaituista puutteista. Kaikissa tapauksissa sekä luokan A että B varovaisuusmarginaalin tulisi olla nolla tai sitä suurempi.

Laitosten tulisi tarkastella havaittujen puutteiden ja niistä aiheutuvan lopullisen varovaisuusmarginaalin kokonaisvaikutusta mallin eheyteen ja varmistaa, että riskiparametrien estimaatit ja niistä aiheutuvat omien varojen vaatimukset eivät vääristy laajamittaisten mukautusten tarpeen vuoksi.

Kussakin luokittelujärjestelmässä sovellettu varovaisuusmarginaali tulisi dokumentoida asianmukaisessa mallidokumentaatiossa ja menetelmäkäsikirjoissa. Dokumentaation tulisi sisältää vähintään seuraavat asiat:

• (a) täydellinen luettelo kaikista havaituista puutteista, virheistä ja epävarmuuksista sekä kaikista mallin osatekijöistä tai riskiparametreista, joihin niillä voi olla vaikutusta
• (b) luokka, johon nämä puutteet on luokiteltu 42 kohdan mukaisesti
• (c) kuvaus 43(a) kohdassa havaittuihin puutteisiin liittyvän varovaisuusmarginaalin kvantifiointimenetelmistä ja erityisesti menetelmistä, joita on käytetty luokkakohtaisen varovaisuusmarginaalin kvantifioimiseen.

Laitosten tulisi valvoa varovaisuusmarginaalien tasoja säännöllisesti. Laitosten käyttöönottaman varovaisuusmarginaalin ei tulisi korvata tarvetta puuttua virheiden tai epävarmuuksien syihin tai korjata malleja, jotta asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimusten kokonaisvaltainen noudattaminen voidaan varmistaa. Sen jälkeen kun puutteet tai epävarmuuden lähteet on arvioitu, laitosten tulisi kehittää suunnitelma aineistojen ja menetelmien puutteiden sekä muiden mahdollisten epävarmuutta lisäävien lähteiden korjaamiseksi ja estimointivirheen pienentämiseksi kohtuullisen ajan kuluessa ottamalla huomioon estimointivirheen olennaisuuden ja luottoluokittelun olennaisuuden.

Tarkistaessaan varovaisuusmarginaalien tasoja laitosten tulisi varmistaa kaikki seuraavat asiat:

• (a) että luokista A ja B syntyvät varovaisuusmarginaalit, joihin on viitattu 36 ja 37 kohdassa, sisältyvät sisäisiin raportteihin erikseen kummankin luokan osalta ja että ne voivat pienentyä ajan kuluessa ja lopulta poistua kokonaan, kun kaikki puutteet on korjattu kaikissa luottoluokituksen osissa, joihin niillä on ollut vaikutusta
• (b) että yleisestä estimointivirheestä aiheutuva varovaisuusmarginaali, johon on viitattu 43(b) kohdassa sisältyy sisäisiin raportteihin erillisenä luokkana (’C’)
• (c) että varovaisuusmarginaalin tasoa arvioidaan osana säännöllisiä tarkastuksia, joihin on viitattu luvussa 9, ja erityisesti, että yleiseen estimointivirheeseen liittyvä varovaisuusmarginaali säilyy asianmukaisena sen jälkeen, kun on otettu huomioon kaikkein tuoreimmat tiedot, jotka ovat merkityksellisiä riskiparametrien estimoinnissa.

Laitosten tulisi varmistaa, että varovaisuusmarginaaliin tarvittavat muutokset pannaan täytäntöön viipymättä.