4.1 Stressitestiohjelma

Laitoksilla olisi oltava käytössään stressitestausohjelma, jonka olisi katettava vähintään seuraavat seikat:

• a) stressitestien tyypit ja niiden pääasialliset tavoitteet ja sovelluskohteet
• b) eri stressitestien suoritustiheys
• c) sisäiset hallintojärjestelyt, jotka sisältävät tarkkaan määritellyt, avoimet ja johdonmukaiset vastuu- ja menettelylinjat
• d) jos kyseessä on konserni, siihen kuuluvien yritysten laajuus ja stressitestien kattavuus (esim. riskityypit ja salkut)
• e) testaukseen tarvittava datainfrastruktuuri
• f) menetelmiä koskevat tiedot, mukaan lukien käytetyt mallit ja mahdolliset yhteydet likviditeetin stressitestien ja vakavaraisuuden stressitestien välillä, erityisesti tällaisen dynaamisen vuorovaikutuksen laajuus ja heijastusvaikutukset
• g) oletusten laajuus, mukaan lukien liiketoiminnalliset ja johdon oletukset, sekä kullekin stressitestille suunnitellut korjaavat toimenpiteet.

Jäsenvaltiossa ja EU:ssa sijaitsevien emoyritysten olisi myös kehitettävä konsernin laajuinen ylimmän hallintoelimen hyväksymä ja seuraama stressitestausohjelma, jonka toimiva johto panee täytäntöön osana keskitettyä riskinhallintapolitiikkaansa. Konsernin stressitestausohjelman olisi sisällettävä soveltuvin osin kaikki laitokset, jotka kuuluvat varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin piiriin.

Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin piiriin kuuluvien laitosten olisi otettava huomioon niitä koskeva konsernin stressitestausohjelma, kun ne toteuttavat omia stressitestausohjelmiaan.

Laitosten olisi sisällytettävä stressitestiohjelmiinsa myös käänteiset stressitestit ja käänteisten stressitestien skenaariot.

Laitosten tulisi varmistaa, että niiden stressitestausohjelmat ovat toimivia ja toteutettavissa ja että ne tarjoavat tietoa päätöksenteolle kaikilla asianmukaisilla johdon tasoilla kaikista merkittävistä olemassa olevista ja mahdollisista riskeistä.

Laitosten olisi arvioitava säännöllisesti stressitestausohjelmiaan niiden tehokkuuden ja luotettavuuden määrittämiseksi, ja ne tulisi päivittää tarvittaessa. Arviointi olisi tehtävä ainakin vuosittain ja siinä olisi käytettävä sekä määrällistä että laadullista analyysia. Sen tulisi kuvastaa kokonaisvaltaisesti muuttuvia ulkoisia ja sisäisiä olosuhteita. Laitosten olisi varmistettava, että arviointitiheydessä otetaan huomioon vastaavien stressitestien suoritustiheys.

Laitosten olisi varmistettava, että edellisen kappaleen mukainen määrällinen analyysi sisältää asianmukaiset määrälliset testit, joita käytetään toteutumatesteinä stressitestimallien oletuksien, parametrien ja tulosten vahvistamiseen (esim. luottoriskimallit, markkinariskimallit, nettotuloa ennen varauksia koskevat mallit). Laitosten olisi varmistettava, että edellisen kappaleen mukainen laadullinen analyysi perustuu asiantuntijalausuntoihin ja vertailevaan arviointiin.

Stressitestausohjelman arvioinnissa laitoksen on otettava huomioon vähintään seuraavat asiat:

• a) ohjelman tehokkuus tavoitteidensa täyttämisessä
• b) parannustarpeet
• c) skenaarioiden tunnistetut riskitekijät, määritelmät ja perustelut, mallioletukset ja tulosten herkkyys näihin oletuksiin sekä asiantuntija-arviointi sen varmistamiseksi, että on käytetty kunnollista analyysia
• d) mallin suorituskyky, mukaan lukien näytteen ulkopuoliset tiedot eli ne tiedot, joita ei ole käytetty mallin kehittämiseen
• e) kuinka voidaan sisällyttää mahdolliset vakavaraisuuteen ja likviditeettiin liittyvät epäedulliset kierteet
• f) vakavaraisuuden stressitestien ja likviditeetin stressitestien välisten mahdollisten yhtymäkohtien riittävyys
• g) toimivaltaisilta viranomaisilta saatu palaute niiden valvonnan tai muiden stressitestien yhteydessä
• h) datainfrastruktuurin (järjestelmien toteutuksen ja tietojen laadun) riittävyys
• i) ylimmän johdon ja ylimmän hallintoelimen osallistumisen riittävä taso
• j) kaikki oletukset, mukaan lukien liiketoiminnalliset ja/tai liikkeenjohdolliset oletukset, ja suunnitellut liikkeenjohdolliset toimet, jotka perustuvat stressitestin tarkoitukseen, tyyppiin ja tulokseen, mukaan lukien arvio liikkeenjohdollisten toimien toteutettavuudesta stressitilanteissa ja muuttuvassa liiketoimintaympäristössä
• k) asiaan liittyvän dokumentoinnin riittävyys.

Laitoksen stressitestausohjelma on dokumentoitava asianmukaisesti kaikkien stressitestityyppien osalta niin yksittäisten riskityyppien tasolla ja/tai salkkutasolla kuin yritystasollakin. Dokumentaation tulisi kattaa ainakin:

• a) stressitestauksen lähestymistapa
• b) vakavaraisuuden stressitestien ja likviditeetin stressitestien mahdolliset yhtymäkohdat, tarkemmin sanottuna kuvaus (mapping) seuraavien välillä: pääomaposition heikkeneminen (vakavaraisuus) ja kyky laskea liikkeelle rahamarkkinavelkakirjoja ja joukkovelkakirjoja (likviditeetti), makrotaloudesta johtuvat muutokset maksukyvyttömyyden todennäköisyydessä (vakavaraisuus) ja pankkien kiinnittämättömän omaisuuden implisiittinen luottoluokituksen muuttuminen ja asianomaiseen keskuspankkiin talletettuihin vakuuksiin kohdistuva vaikutus (likviditeetti), odotettujen järjestämättömien lainojen kasvu (vakavaraisuus) ja lainojen uudelleenmaksuista tai muista kuin rahoitusalan yritysten liikkeeseen laskemista joukkolainoista saatavien odotettavien käteisvirtojen väheneminen (likviditeetti), tai mahdollinen likviditeettivaje (likviditeetti) ja omaisuuserien pikainen myynti (vakavaraisuus) ja rahoituskulujen kasvu (likviditeetti) ja tuloslaskelmavaikutusten kasvu (vakavaraisuus)
• c) sisäisissä toimintalinjoissa määritetyt roolit ja vastuut täsmentäen toisen ja kolmannen puolustuslinjan roolit ja vähintään stressitestausohjelman suorituksen menettelyt
• d) kuvaus koko suunnittelu-, hyväksymis-, suoritus- ja seurantamenettelystä ja säännöllisen stressitestausohjelman arviointimenettelystä tuloksineen
• e) kuvaus stressitestin tulosten arviointimenettelyistä, mukaan lukien tiedot alueista, jotka vaativat osittain manuaalista tai ihmisten tekemää arvostelmaa, sekä menettelystä, jossa tuloksia käytetään johdon päätöksenteossa ja laitoksen strategiassa
• f) stressitestauksessa käytettävien asianmukaisten IT-sovellusten kuvaus ja kartoitus (lisäksi voidaan viitata mahdolliseen keskusinventaariin).

Stressitestausohjelma olisi kyseenalaistettava koko organisaatiossa, esimerkiksi riskikomiteassa ja sisäisten tilintarkastajien toimesta. Liiketoimintayksikköjen, jotka eivät ole vastuussa ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta, ja/tai ei-osallistuvien ulkopuolisten asiantuntijoiden olisi oltava avainasemassa tämän menettelyn arvioinnissa, ottaen huomioon erityisaiheita koskeva tarvittava asiantuntemus.

Toimielinten olisi varmistettava, sekä alkuperäisessä suunnitteluvaiheessa että stressitestausohjelman arviointivaiheessa, että kaikkia laitoksen liiketoiminta-aloja edustavien asiantuntijoiden kanssa on käyty keskustelua ja että laitoksen toimiva johto³ ja ylin hallintoelin ovat tarkastaneet asianmukaisesti ohjelman ja sen päivitykset. Edellä mainitut ovat vastuussa myös ohjelman toteuttamisesta ja valvonnasta.

³ Katso myös EPV:n ohjeet sisäisen hallinnon järjestämisestä, Osasto II, jakso 1.