9.1.3 Yksittäiset ja indeksiin perustuvat kiinteän omaisuuden arvostukset

Luottolaitosten tulisi seurata kiinteistöomaisuuden arvon kehitystä usein ja vähintään asetuksen (EU) N:o 575/2013 208 artiklan 3 kohdassa esitetyin väliajoin.

Indeksointia tai vastaavia menetelmiä voidaan käyttää vakuuden arvon seuraamiseen ja sellaisten vakuuksien määrittämiseen, jotka edellyttävät uudelleenarvostusta. Tämän pitäisi olla yhdenmukaista laitoksen linjauksen kanssa, ja se edellyttää, että vakuudet voidaan arvioida tarkasti kyseisillä menetelmillä.

Käytettävä indeksi voi olla sisäinen tai ulkoinen, kunhan se täyttää seuraavat edellytykset:

• a) Indeksiä tarkistetaan säännöllisesti, ja dokumentoidut tarkistustulokset ovat aina käytettävissä. Indeksin tarkistusaikataulua ja hallinnointia koskevat vaatimukset tulisi määritellä selkeästi ylimmän hallintoelimen hyväksymissä linjauksissa.
• b) Indeksin tulisi olla riittävän eritelty, ja käytetyn menetelmän tulisi olla kelvollinen ja vakuusluokan mukainen.
• c) Indeksin tulisi perustua riittävään empiiriseen aikasarjaan (toteutuneisiin kauppoihin).

Kiinteistövakuuksia koskevat arvostukset ja uudelleenarvostukset olisi tehtävä yksittäin ja kiinteistökohtaisesti. Kiinteistövakuuksien arvonmäärityksessä ja uudelleenarvostamisessa ei pitäisi käyttää tilastollista mallia ainoana keinona tehdä kiinteistön arvon arviointi.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi määritettävä yhteinen kynnysarvo riippumattoman arvioijan järjestämättömiin saamisiin käyttämien vakuuksien yksittäiselle arvostamiselle ja uudelleenarvostamiselle. Tätä kynnysarvoa olisi sovellettava kaikkiin viranomaisen oikeudenkäyttöalueella oleviin luottolaitoksiin, ja se olisi julkistettava.