8.1 Luottoriskin valvontakehikkoa koskevat yleiset määräykset

Laitoksilla on oltava vankka ja tehokas valvontakehikko, jota tuetaan asianmukaisella datainfrastruktuurilla, sen varmistamiseksi, että laitosten luottoriskejä, luotonottajia ja vakuuksia koskevat tiedot ovat relevantteja ja ajantasaisia ja että ulkoinen raportointi on luotettavaa, kattavaa, ajantasaista ja oikea-aikaista.

Valvontakehikon tarkoituksena on mahdollistaa se, että laitokset voivat hallita ja valvoa luottoriskivastuitaan luottoriskinottohalukkuutensa, strategiansa, toimintaperiaatteidensa ja menettelyjensä mukaisesti salkun ja oleellisten yksittäisten vastuiden tasolla, mikäli se on tarpeen ja oleellista.

Laitosten tulee varmistaa, että luottoriskien valvontakehikko on määritetty ja dokumentoitu hyvin ja integroitu laitosten riskienhallinta- ja valvontakehikkoihin ja että kaikkia luottoriskejä voidaan valvoa koko niiden elinkaaren ajan tämän kehikon avulla.

Laitosten on suunniteltava luottoriskin valvontakehikko ja pantava se täytäntöön siten, että

• a. kehikko ja datainfrastruktuuri mahdollistavat luottoriskiä koskevien tietojen keräämisen ja automaattisen kokoamisen ilman aiheetonta viivästystä ja siten, että manuaalisia prosesseja käytetään vain vähän;
• b. kehikon ja datainfrastruktuurin avulla voidaan tuottaa sellaisia yksityiskohtaisia riskitietoja, jotka soveltuvat ja joita käytetään myös laitoksen omiin riskienhallintatarkoituksiin, mutta jotka voivat täyttää myös toimivaltaisten viranomaisten säännöllistä vakavaraisuusraportointia ja tilastollista raportointia sekä valvonnallista stressitestausta ja kriisinhallintaa koskevat vaatimukset;
• c. kehikolla ja datainfrastruktuurilla varmistetaan kaikkien luottovastuiden ja vakuuksien tehokas valvonta ja mahdollistetaan se, että luotonantoa koskevaa päätöksentekoprosessia voidaan noudattaa;
• d. kehikolla ja datainfrastruktuurilla varmistetaan, että laitokset noudattavat asianmukaisia aikasarjoja raportoidessaan nykyisistä vastuista, uudentyyppisestä lainannosta ja ennakkovaroitusindikaattoreista luottoriskien suunnitteluhorisonttiin nähden.

Valvontaprosessin on perustuttava sellaisiin seurantatoimiin, joilla tuetaan säännöllisen ja tietoon perustuvan palautemekanismin kehittymistä. Sen avulla saadaan tietoa luottoriskinottohalukkuuden, toimintatapojen ja rajojen määrittämistä tai tarkistamista varten.

Luottoriskin valvontakehikon on sisällettävä seuraavat seikat:

• a. luotonottajien maksukäyttäytyminen, myös mahdolliset poikkeamat lainasopimusten vaatimuksista sekä myöhästyneet, maksamatta jääneet tai osittaiset maksut;
• b. sekä luotonottajaan että liiketoimeen liittyvä luottoriski, joka liittyy seuraaviin seikkoihin:
• i. yksittäiset luottovastuut ja tappio-osuus soveltuvin osin;
• ii. yksittäiset luotonottajat ja niiden vastuuarvo, maksukyvyttömyyden todennäköisyys ja luottoluokitus soveltuvin osin;
• iii. asiakaskokonaisuus;
• iv. salkku;
• c. luottoriski, joka perustuu lopullisen riskin maantieteelliseen sijaintiin ja toimialaan (soveltuvin osin);
• d. arvonalentumiset ja niiden peruutukset, luottotappiot ja muut luottovastuun arvonoikaisuja koskevat päätökset

Valvontakehikon ja datainfrastruktuurin avulla laitosten on voitava valvoa luotonantoa koskevaa päätöksentekoprosessia sekä kaikkia luottopäätöksiä, luotonantoperiaatteista poikkeamisia ja niistä ilmoittamista ylemmän tason päätöksentekijöille, ja niiden on voitava raportoida näistä kaikista. Siksi laitosten on varmistettava, että asiaankuuluvat keskeiset riski-indikaattorit, jotka ovat omaisuuserätyyppi- tai salkkutasokohtaisia, otetaan valvontakehikossa käyttöön ja että niitä sovelletaan salkkujen ja laitoksen jatkuvasti muuttuvan luottoriskiprofiilin määrittämisessä.

Laitosten tulee varmistaa, että luottoriskin valvontakehikon ja datainfrastruktuurin avulla on mahdollista luoda kokonaiskuva yksittäisestä asiakkaasta.

Osana luottoriskin valvontaa ja raportointia laitosten tulee määrittää kokonaisluottoriskinsä kannalta merkitykselliset tekijät sekä niiden salkkuihin ja osasalkkuihin liittyvä luottoriski. Tässä on otettava huomioon makroekonomiset (myös demografiset) tekijät ja se, että luottoriskiin vaikuttavat tekijät voivat muuttua ajan mittaan. Luottoriskiin vaikuttavat tekijät on mitattava ja analysoitava, ja niitä on seurattava. Luottoriskien hallinnasta vastaavan yksikön on ilmoitettava analyysin tulokset säännöllisesti laitoksen johdolle.

Luottoriskiä valvoessaan laitoksilla on oltava asianmukaiset menetelmät ja käytännöt, joiden avulla voidaan koota yhteen tiedot liiketoiminta-alojen, salkkujen, osasalkkujen, tuotteiden, toimialojen ja maantieteellisten segmenttien luottoriskeistä ja tukea luottoriskikeskittymien tunnistamista. Laitosten tulee varmistaa, että luottoriskitiedot ja datainfrastruktuuri täyttävät seuraavat vaatimukset:

• a. Riittävä syvyys ja laajuus siten, että kaikki merkittävät riskitekijät katetaan. Tämän avulla pitäisi voida muun muassa ryhmitellä vastuut yhteisten luottoriskipiirteiden perusteella, joita ovat esimerkiksi institutionaalinen sektori, johon luotonottaja kuuluu, transaktion tarkoitus ja luotonottajan/vakuuden maantieteellinen sijainti. Näin voidaan tehdä kokonaisanalyysi, jonka avulla voidaan määrittää yhteisön altistuminen näille merkittäville riskitekijöille.
• b. Tietojen tarkkuus, eheys, luotettavuus ja ajantasaisuus.
• c. Johdonmukaisuus, joka perustuu yhteisiin tietolähteisiin ja luottoriskien hallinnassa ja mahdollisuuksien mukaan kirjanpidossa käytettävien käsitteiden yhdenmukaisiin määritelmiin.
• d. Jäljitettävyys, mikä tarkoittaa sitä, että tiedonlähteen tulee olla selvillä.

Laitosten tulee varmistaa, että luottoriskin hallintaan liittyvät toiminnalliset mittarit ovat asianmukaisia niiden luottoprofiilin kannalta ja että niitä sovelletaan oikeasuhteisesti. Tähän sisältyvät kaikki muutokset, jotka tehdään luotonannon perusteena oleviin mittareihin, sekä muutokset, jotka tehdään luottoriskin määrittämisessä/mittaamisessa käytettäviin luokitusasteikkoihin tai -järjestelmiin taikka luottoriskiin liittyviin periaatteisiin/kehyksiin, ja sellaiset muutokset tuotteiden ehtoihin, joilla pyritään välttämään toimintaperiaatteiden rikkominen tai poikkeusten soveltaminen.