I osasto – Suhteellisuusperiaatteen soveltaminen

Suhteellisuusperiaatteen tarkoituksena on sovittaa hallinto- ja ohjausjärjestelmät yhteen yksittäisen riskiprofiilin ja laitoksen liiketoimintamallin kanssa ja ottaa huomioon yksittäinen toimi, jonka osalta arviointi laaditaan, jotta lakisääteisissä vaatimuksissa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti.

Kun laitokset laativat ja käyttävät näissä ohjeissa esitettyjä menettelytapoja ja prosesseja, niiden tulisi ottaa huomioon kokonsa, sisäinen organisaationsa sekä toimintojensa luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Merkittävillä laitoksilla tulisi olla kehittyneemmät menettelytavat ja prosessit, mutta erityisesti pienet ja suppeampaa liiketoimintaa harjoittavat laitokset voivat käyttää yksinkertaisempia menettelytapoja ja prosesseja. Laitosten tulisi huomata, että laitoksen koko tai merkitys järjestelmän kannalta ei itsessään välttämättä kerro siitä, missä määrin laitos altistuu riskeille. Tällaisten menettelytapojen ja prosessien tulisi kuitenkin varmistaa, että näissä ohjeissa esitettyjä ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden sopivuuden arviointikriteerejä noudatetaan ja otetaan huomioon ylimmän hallintoelimen jäsenten rekrytoinnin yhteydessä monimuotoisuus ja annetaan käyttöön riittävät resurssit heidän perehdyttämiseensä ja kouluttamiseensa.

Kaikkien ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden tulisi olla aina riittävän hyvämaineisia, rehellisiä ja lahjomattomia. Lisäksi kaikkien ylimmän hallintoelimen jäsenten tulisi olla riippumattomia laitoksen kokoon ja sisäiseen organisaatioon, toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen sekä yksittäiseen toimeen kuuluviin tehtäviin ja velvollisuuksiin katsomatta, myös ollessaan ylimmän hallintoelimen valiokuntien jäseniä.

Suhteellisuusperiaatteen soveltamiseksi sekä hallinnolle ja ohjaukselle direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/65/EU asetettujen ja näissä ohjeissa täsmennettävien vaatimusten täyttämiseksi laitosten ja toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon seuraavat kriteerit:

• a. laitoksen koko eli taseen loppusumma, laitoksen tai – vakavaraisuussäännösten mukaisen konsolidoinnin piiriin kuuluvien – tytäryritysten hallussa tai hoidossa olevat asiakasvarat ja/tai niiden käsittelemien transaktioiden määrä
• b. laitoksen oikeudellinen muoto, kuten se, onko laitos osa ryhmää ja jos on, ryhmän osalta tehty oikeasuhteisuuden arviointi
• c. tieto siitä, onko laitos listautunut
• d. laitoksen toimilupaan sisältyvien toimintojen ja palvelujen tyyppi (ks. myös direktiivin 2013/36/EU liite 1 ja direktiivin 2014/65/EU liite 1)
• e. laitoksen maantieteellinen läsnäolo ja sen toimintojen koko kullakin lainkäyttöalueella
• f. taustalla oleva liiketoimintamalli ja -strategia; liiketoimien luonne ja monimuotoisuus sekä laitoksen organisaatiorakenne
• g. laitoksen riskistrategia, riskinottohalu ja senhetkinen riskiprofiili vakavaraisuuden hallinnan vuotuisen arvioinnin tulokset huomioon ottaen
• h. laitosten lupa käyttää tarvittaessa pääomavaatimusten arvioinnissa sisäisiä malleja
• i. asiakastyyppi⁷ ja
• j. laitoksen tarjoamien tuotteiden, sopimusten tai instrumenttien luonne ja monimuotoisuus.

⁷ Direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa on asiakkaan määritelmä, 4 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa on ammattimaisen asiakkaan määritelmä ja 4 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa on yksityisasiakkaan määritelmä. Direktiivin 2014/65/EU johdanto-osan 103 kappaleessa todetaan myös, että direktiivin 30 artiklassa kuvattujen hyväksyttyjen vastapuolten olisi direktiiviä sovellettaessa katsottava toimivan asiakkaina.