5.1 Myynnin valmistelu

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi määritettävä kriisinratkaisusuunnitelmissa tai mahdollisissa liiteasiakirjoissa, miten ne voivat toteuttaa kohdassa 50 a tarkoitetun myyntiprosessin sujuvasti ja mahdollisimman avoimesti.

Jotta voidaan varmistaa liiketoiminnan myynti toteutettavuus ja uskottavuus kriisinratkaisuvälineenä, kriisinratkaisuviranomaisen olisi laitosten tuella määriteltävä ennalta luettelo kriteereistä, jotka mahdollisten ostajien voidaan odottaa täyttävän siirrettävän kokonaisuuden ominaisuuksien perusteella ja ottaen huomioon olemassa olevien markkinatoimijoiden ominaispiirteet sekä ulkoiset tekijät (kuten markkinakeskittymiä koskevat sääntelynäkökohdat, toimilupien tarve ja markkinoille pääsyn esteet). Kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava hyödyntää valvojien käytössä olevia ja elvytyssuunnitelmien sisältämiä tietoja.

Vaikka myyntistrategia riippuu siirrettävän kokonaisuuden (laitos- ja tilannekohtaisesta) määrittelystä, kriisinratkaisuviranomaisten olisi kehitettävä myyntiprosessi, jossa otetaan huomioon ainakin seuraavat tekijät:

• - myyntiprosessin aikataulu: aikataulu välitavoitteineen ja suoritteineen
• - operatiivisten alaprosessien määrittely siten, että tehtävät jaetaan selkeästi eri ryhmien ja asiantuntijoiden kesken, jotka kattavat kriisinratkaisuviranomaiset, laitokset, toimivaltaiset viranomaiset ja kaikki asiaankuuluvat toimijat kohtien 56 ja 57 mukaisesti
• - ryhmien ja toimielimien kokoonpano ja roolit
• - myyntikehikkoa ja markkinointiprosessia tukevat asiakirjat (mukaan lukien ehdot, salassapitosopimus ja muut oikeudelliset asiakirjat, tarjoajien käytettävissä olevat mallit, tarjousten arviointilomakkeet, arviointiperusteiden luettelo, ulkopuolisten konsulttien hankinta-asiakirjat ja toimeksiannot ja mediaviestinnän mallit)
• - luottamukselliset viestintäkanavat, viestintäsuunnitelmat sekä tiedot ja raportit.

Määritellessään aikataulun direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan 7 kohdan d ja j alakohdan mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon eri välitavoitteet, jotka ovat siirtojen kannalta merkityksellisiä, ja erityisesti kriisinratkaisusuunnittelun viitepäivämäärä¹¹ , arvostuspäivä¹² , kriisinratkaisupäivä¹³ ja siirtopäivä(t).

¹¹ 5 artikla komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1624, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU mukaisia luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusuunnitelmia varten toimitettaviin tietoihin liittyviä menettelyjä ja vakiomuotoisia lomakkeita ja malleja koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1066 kumoamisesta (EUVL L 277, 7.11.2018, s. 1–6).

¹² Tämä käy ilmi EPV:n kriisinratkaisua varten laatimasta arvostuskäsikirjasta (EPV:n arvostuskäsikirja).

¹³ Sellaisena kuin se on määritelty komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/345 1 artiklan j alakohdassa.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi tunnistettava hyväksynnät tai suostumukset, jotka eivät kuulu direktiivin 2014/59/EU 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin, ja varmistettava, että ne käsitellään myyntiprosessissa. Näihin voi sisältyä Euroopan komission hyväksyntä Euroopan laajuiselle keskittymälle yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisesti (EU:n yrityskeskittymien valvontasäännöt)¹⁴ . Kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava vuorovaikutusta kilpailuviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa, joiden odotetaan puuttuvan myyntiprosessiin. Muiden viranomaisten kanssa toteutetun vuorovaikutuksen olisi tapahduttava oikea-aikaisesti, eikä se saisi tehdä myyntiaikataulusta epäasianmukaista purkamismahdollisuuksien kannalta.

¹⁴ Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL L 024, 29.1.2004, s. 1–22).

Rajat ylittävien konsernien, rajat ylittävien siirrettävien kokonaisuuksien tai rajat ylittävien transaktioiden kriisinratkaisuviranomaisten olisi tarvittaessa keskusteltava myyntikehyksestään muiden kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan sopia tehtävien jakamisesta, tietojenvaihdosta ja aikataulusta, päivittää myyntikehystä säännöllisesti ja varmistaa luottamuksellisten viestintäyhteyksien olemassaolo. Keskusteluja voidaan käydä esimerkiksi kriisinratkaisukollegioissa, jos sellaisia on, tai mahdollisissa kriisinhallintaryhmissä (G-SII-laitosten osalta) tai muissa ryhmissä tapauskohtaisesti ja epämuodollisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi varmistettava, että niiden myyntiprosessia voidaan soveltaa vähintään kahdessa skenaariossa: myynnissä, joka on seurausta direktiivin 2014/59/EU 39 artiklassa tarkoitetusta markkinointiprosessista (ja jota voidaan pitää strategisena liiketoiminnan myyntinä), ja myynnissä ilman markkinointiprosessia direktiivin 2014/59/EU 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti (jota voidaan pitää nopeutettuna liiketoiminnan myyntinä).

Kriisinratkaisuviranomaisen olisi oltava valmis suorittamaan mahdollisimman pian ja viimeistään kaatumista tai todennäköistä kaatumista koskevan ilmoituksen yhteydessä markkinointiprosessin toteutettavuuden arviointi liiketoiminnan myynnin tuloksellisuutta koskevien EPV:n ohjeiden¹⁵ mukaisesti.

¹⁵ EPV:n ohjeet direktiivin 2014/59/EU 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista konkreettisista olosuhteista, jotka muodostavat merkittävän uhan rahoitusvakaudelle, ja liiketoiminnan myynnin tuloksellisuuteen liittyvistä tekijöistä (EBA/GL/2015/04).

Myyntiprosessin pitäisi mahdollistaa nopeutetun liiketoiminnan myynnin sujuva toteuttaminen kriisinratkaisuviikonloppuna. Tätä varten kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava päivittää markkinaolosuhteiden ja siirrettävän kokonaisuuden perusteella (esimerkiksi markkinoiden seurantatoimilla; olemassa olevalla pääsyllään ajantasaisiin merkityksellisiin markkinatietoihin tai olemassa oleviin prosesseihin, joilla voidaan pyytää asiantuntija-apua asiaan) kaatumista tai todennäköistä kaatumista koskevan ilmoituksen päivämääränä luetteloa kriteereistä, jotka mahdollisten ostajien on täytettävä, ja ennalta määriteltyä luetteloa mahdollisista ostajista näiden ohjeiden kohdan 19 mukaisesti. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa nopeutetun liiketoiminnan myynnin mahdolliset vaikutukset valtion tukea koskeviin sääntöihin ja varmistettava nopeutetun myynnin toteuttaminen siten, että nämä vaikutukset minimoidaan¹⁶ .

¹⁶ EPV:n kysymyksen ja vastauksen 2015_2339 mukaisesti.

Strategisessa liiketoiminnan myynnissä kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päivittää luetteloa kriteereistä, jotka mahdollisten ostajien on täytettävä, näiden ohjeiden jakson 4.1 ja kohdan 19 mukaisesti. Myyntiprosessin olisi mahdollistettava sellaisen strategisen liiketoiminnan myynnin sujuva toteuttaminen, jolla varmistetaan avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön markkinointiprosessi (markkinointivaatimukset) ja pyritään maksimoimaan myyntihinta ja tunnistamaan mahdolliset eturistiriidat. Näihin kriteereihin olisi sisällyttävä erilaisia indikaattoreita, jotka liittyvät mahdollisten ostajien taloudelliseen, oikeudelliseen ja toiminnalliseen vakauteen ja joiden olisi liityttävä siirrettävään kokonaisuuteen ja joita ei pitäisi suunnitella etukäteen määritettyjen mahdollisten ostajien eduksi. Kriisinratkaisuviranomainen voi pyytää suunnitelmia, joissa esitetään mahdollisen ostajan suorittama siirrettävän kokonaisuuden integrointiprosessi ja tuodaan esiin vaadittuja valmiuksia.

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi valmisteltava ulkopuolista apua (mukaan lukien konsultit, oikeudelliset neuvonantajat tai tilintarkastajat) koskevaa pyyntöä myyntiprosessin yhteydessä tai markkinointiprosessin delegointia varten. Kriisinratkaisuviranomaiselle kuuluvaa vastuuta ei pitäisi delegoida, ja kriisinratkaisuviranomaisen olisikin otettava käyttöön menettely, jolla valitaan ja nimitetään ulkopuolisia konsultteja ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella määritellyn toimeksiannon mukaisesti, valvotaan heidän työtään ja arvioidaan heidän näkemyksiään, varmistetaan, että eturistiriitoja ei synny ja että luottamuksellisuutta kunnioitetaan. Toimeksiannossa olisi määriteltävä selkeästi muun muassa tavoitteet ja suoritteet, odotettu asiantuntemus ja resurssit, aikataulu tai palkkiot.

5.1.2 Sisäinen erottelu

Direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevassa C jaksossa tarkoitetun purkamismahdollisuuksien arvioinnin on perustuttava laitoksen oikeudellisten rakenteiden ja yhtiörakenteiden arviointiin (direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 2 kohta), rakenteen monimutkaisuuteen ja vaikeuteen kohdentaa liiketoiminta-alueita konserniyhteisöihin (direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 16 kohta) ja rakenteen yhteensopivuuteen valittujen kriisinratkaisuvälineiden kanssa (direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 21 kohta). Sen vuoksi kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava, miten voidaan parhaiten valmistautua varojen erotteluun, kun otetaan huomioon, että monet siirrettävän kokonaisuuden osat eivät ehkä kuulu ainoastaan yhteen oikeushenkilöön tai liiketoiminta-alueeseen, ja niiden olisi tarvittaessa ja direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan mukaisia valtuuksia rajoittamatta edistettävä salkkujen erottelua

• a. pyytämällä laitoksia laatimaan toimintaoppaita (ks. kohta 75), joissa esitetään, miten ne voisivat erottaa ongelmalliset omaisuuserät¹⁷ yhdellä liiketoiminta-alueella tai yhdessä oikeushenkilössä, kun varojen erottelua tarkastellaan kriisinratkaisustrategiassa ja kun varojen erotteluun hyväksyttävät salkut ovat hajallaan konsernin sisällä
• b. arvioimalla, miten direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan A jakson 14 kohdan mukaisilla elvytysvaihtoehdoilla voitaisiin tukea ongelmallisten omaisuuserien erottamista muusta konsernista.

¹⁷ Ongelmallisilla omaisuuserillä tarkoitetaan näissä ohjeissa arvoltaan alentuneita tai heikkotuottoisia omaisuuseriä direktiivin 2014/59/EU johdanto-osan 59 kappaleen mukaisesti.

Kun laitoksia pyydetään osoittamaan, miten ne voivat erottaa ongelmalliset omaisuuserät, niiden on tuotava esiin, miten niiden toimet voivat

• - helpottaa kaikkia tukitoimenpiteisiin mahdollisesti johtavia testejä, tarkasteluja ja menettelyjä koskevissa EPV:n ohjeissa¹⁸ tarkoitettuja diagnostisia toimia, koska suurin osa ongelmallisista omaisuuseristä keskitettäisiin yhteen liiketoimintayksikköön
• - mahdollistaa sopimusesteiden, ongelmallisiin omaisuuseriin liittyvien oikeudellisten vaatimusten ja muiden siirtoesteiden asianmukaisen tunnistamisen
• - helpottaa ongelmallisten omaisuuserien arvostusta (ja näin ollen myös niiden ongelmattomien liiketoiminta-alueiden arvostusta, jotka tukevat täydentävän kriisinratkaisuvälineen valintaa)
• - luoda liiketoimintayksikköön korkeatasoista asiantuntemusta ongelmallisten omaisuuserien käsittelyä varten
• - johtaa sellaisen erityisen tietokokonaisuuden kehittämiseen, joka kattaa ongelmallisiin omaisuuseriin liittyvät vakuudet ja merkintäoikeudet
• - tuoda esiin näitä eriä varten tarvittavia erityispalveluja ja aloittaa niiden hallinnointijärjestelyjen toteuttamisen
• - johtaa niiden tarvittavien resurssien (myös taloudellisten tai henkilöstöresurssien) erottamiseen, jotka voitaisiin sitten siirtää helpommin kriisinratkaisuvaiheessa, erityisesti palvelujärjestelyjen avulla.

¹⁸ EPV:n ohjeet, jotka koskevat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin 32 artiklan 4 kohdan d (iii) alakohdan mukaisiin tukitoimenpiteisiin mahdollisesti johtavia testejä, tarkasteluja ja menettelyjä (EBA/GL/2014/09).

Tarvittaessa laitosten olisi myös osoitettava kykynsä perustaa oikeushenkilöitä näiden ohjeiden kohdan 48 mukaisesti.