4.3 Rahoitustoiminnan korkoriskin mittaaminen laitoksen sisäisessä järjestelmässä

Laitosten tulisi toteuttaa vankat sisäiset mittausjärjestelmät (IMS:t), jotka kartoittavat kaikki ne IRRBB:n komponentit ja lähteet, jotka ovat olennaisia laitoksen liiketoimintamallin kannalta.

Laitosten tulisi mitata niiden rahoitustoiminnan korkoriskille altistumista sekä taloudelliseen arvoon että markkina-arvon muutokset huomion ottavan nettokorkotulon mittaukseen kohdistuvien mahdollisten muutosten osalta. Laitosten tulisi käyttää rahoitustoiminnan korkoriskin mittausten täydentäviä piirteitä kartoittaakseen rahoitustoiminnan korkoriskin monimutkaisen luonteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Laitosten tulisi erityisesti mitata ja valvoa (i) tärkeimpien mallinnusoletusten kokonaisvaikutusta rahoitustoiminnan korkoriskin mittaamiseen erilaisilla rahoitustoiminnan korkoriskin mittauksilla ja (ii) niiden rahoitustoiminnan korkojohdannaisten rahoitustoiminnan korkoriskiä, jos se on tarkoituksenmukaista liiketoimintamallin kohdalla.

Jos marginaalit ja muut riskimarginaalikomponentit on suljettu taloudellisen arvon mittausten ulkopuolelle, laitosten tulisi (i) käyttää läpinäkyvää menetelmää riskittömän koron tunnistamiseksi kunkin instrumentin syntymisajankohtana ja (ii) käyttää menetelmää, jota sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin korkoherkkiin instrumentteihin ja kaikkiin liiketoimintayksikköihin.

Rahoitustoiminnan korkoriskille altistumisen arvioimiseksi tarvittavia nettokorkotulon mittauksia laskettaessa laitosten tulisi sisällyttää marginaalit mukaan.

Laitosten tulisi pitää järjestämättömiä saamisia (ilman varauksia) korkoherkkinä instrumentteina, jotka kuvastavat odotettuja kassavirtoja ja niiden jaksotusta.

Rahoitustoiminnan korkoriskille altistumista mitatessaan laitosten ei tulisi nojautua pelkästään direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 5 kohdassa kuvatuissa valvonnan poikkeavien arvojen testeissä tehtyyn laskentaan ja sen tuloksiin tai muuhun toimivaltaisen viranomaisen kehittämään poikkeavien arvojen testiin, vaan niiden tulisi kehittää ja käyttää omia oletuksiaan ja laskentamenetelmiään. Valvonnan poikkeavien arvojen testit tulisi kuitenkin integroida täydellisesti rahoitustoiminnan korkoriskin hallinnan sisäiseen kehykseen ja niitä tulisi käyttää täydentävinä työkaluina mitattaessa rahoitustoiminnan korkoriskille altistumista.

4.3.2 Rahoitustoiminnan korkoriskin mittausmenetelmät

Laitosten ei tulisi tukeutua vain yhteen riskimittariin, vaan niiden tulisi käyttää useita kvantitatiivisia työkaluja ja malleja, jotka vastaavat niiden erityistä riskille altistumista. Tätä tarkoitusta varten laitosten tulisi harkita liitteessä I lueteltujen menetelmien käyttämistä niihin rajoittumatta, jotta voitaisiin varmistaa, että korkoriskin eri näkökohdat kartoitetaan asianmukaisesti.

Laitoksen tulisi ymmärtää kunkin käytetyn kvantitatiivisen työkalun ja mallin rajoitukset täydellisesti, ja nämä rajoitukset tulisi huomioida rahoitustoiminnan korkoriskin hallintaprosessissa. Arvioidessaan rahoitustoiminnan korkoriskiä laitosten tulisi olla tietoisia riskeistä, joita saattaa ilmetä rahoitustoiminnan tapahtumien kirjanpitokäsittelyn seurauksena.

Laitosten tulisi tunnistaa ja mitata kaikki rahoitustoiminnan korkoriskin komponentit. Rahoitustoiminnan korkoriskin eri komponenttien tunnistamiseksi laitosten tulisi harkita ainakin taulukossa 1 esitettyjen menettelytapojen käyttämistä.

Taulukko 1: Rahoitustoiminnan korkoriskin alikomponenttien tunnistaminen

Gap-riski

b) Corporate planning assumptions for own equity capital for the purpose of IRRBB