4. Muutokset purkamismahdollisuutta koskeviin ohjeisiin

Muutetaan purkamismahdollisuutta koskevien ohjeiden 5 kohtaa seuraavasti:

”5. Näissä ohjeissa määritellään direktiivin 2014/59/EU⁴ 10 artiklan 5 kohta ja 11 artiklan 1 kohta huomioon ottaen kriisinratkaisuvälinekohtaiset toimet, joita laitosten, mukaan lukien 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen (’laitosten’), ja kriisinratkaisuviranomaisten tulisi toteuttaa parantaakseen laitosten, konsernien ja kriisinratkaisun kohteena olevien ryhmien purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaisten tekemän edellä mainitun direktiivin 15 ja 16 artiklan mukaisen purkamismahdollisuuksien arvioinnin yhteydessä.”

⁴ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi) (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

Muutetaan purkamismahdollisuutta koskevien ohjeiden 7 kohtaa seuraavasti:

”7. Näitä ohjeita ei sovelleta laitoksiin, joiden kriisinratkaisusuunnitelmassa tai sen konsernin kriisinratkaisusuunnitelmassa, johon ne kuuluvat, todetaan, että ne puretaan hallitusti sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos strategia muuttuu, erityisesti likvidaatiosta kriisinratkaisuun, näitä ohjeita tulisi soveltaa viimeistään kolme vuotta uuden kriisinratkaisustrategian sisältävän kriisinratkaisusuunnitelman hyväksymispäivästä, lukuun ottamatta 4.6 jaksoa, jota sovelletaan viimeistään vuoden kuluttua kyseisestä päivästä.”

Muutetaan purkamismahdollisuutta koskevien ohjeiden 10 kohtaa seuraavasti:

”10. Laitoksiin, jotka kuuluvat direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan mukaisen konsolidoidun valvonnan alaiseen ryhmittymään, ohjeita sovelletaan kunkin kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän tasolla ja tarvittaessa myös yksilöllisellä tasolla. 4.6 ja 4.7 jaksoa sovelletaan myös sellaisten rajatylittävien tytäryritysten tasolla, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, jos direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklassa säädetty omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus ylittää määrän, joka riittää tappioiden kattamiseen mainitun direktiivin 45 c artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Muutetaan purkamiskelpoisuutta koskevien ohjeiden 3 jakson otsikko seuraavasti:

”3. Täytäntöönpano- ja siirtymäsäännökset”

Lisätään purkamismahdollisuuksia koskevien ohjeiden 13 kohdan jälkeen uudet kohdat 13 a, 13 b ja 13 c seuraavasti:

'13 a Laitosten tulisi toimittaa kriisinratkaisuviranomaisille 124 kohdassa tarkoitettu ensimmäinen itsearviointiraportti viimeistään 31. joulukuuta 2024.

13 b Poiketen 132 kohdan ohjeista kriisinratkaisuviranomaisten tulisi ilmoittaa 130 kohdassa tarkoitetusta ensimmäisestä purkamismahdollisuuksien testausohjelmasta viimeistään 31.12.2025.

13 c 138 kohdassa tarkoitettujen laitosten tulisi toimittaa kriisinratkaisuviranomaisille kyseisessä kohdassa tarkoitettu ensimmäinen yleinen toimintaopas viimeistään 31.12.2025.”

Muutetaan 56 kohdan e alakohta seuraavasti:

”tärkeimpien tuotosten hyväksyminen ja asianmukaisten delegointijärjestelyjen varmistaminen tässä suhteessa osana asianmukaisia sisäisiä valvonta- ja varmistusmekanismeja (kuten kriisinratkaisun raportointilomakkeet ja itsearviointiraportti);”

Lisätään ohjeisiin 4.5 jakson jälkeen uusi 4.6 jakso, 4.7 jakso ja 4.8 jakso sekä 124–129 kohdat, 130–137 kohta ja 138–142 kohdat seuraavasti:

124. Laitosten tulisi vähintään joka toinen vuosi laatia ja toimittaa asianomaiselle kriisinratkaisuviranomaiselle raportti, jossa ne arvioivat itse, täyttävätkö ne näiden ohjeiden 4.1–4.5 ja 4.8 jaksossa sekä siirrettävyydestä siirtostrategioiden purkamismahdollisuuksien arvioinnin täydentämiseksi annettujen ohjeiden (siirrettävyyttä koskevat ohjeet)⁵ 4 ja 5 jaksossa esitetyt valmiudet, ja jos täyttävät, missä määrin, ja jossa otetaan huomioon viranomaisilta kahden vuoden aikana saatu palaute ja käsitellään muun muassa seuraavia seikkoja:

• a. missä määrin valmiudet täyttyvät (vähäisessä määrin, melko suuressa määrin, suuressa määrin, ei sovelleta)
• b. kuvaus siitä, miten valmius täyttyy tai miksi valmiuksien täyttymistä ei sovelleta a kohdan mukaisesti
• c. näissä ohjeissa kuvattujen purkamismahdollisuuksien valmiuksien arviointi suhteessa laitoksen valmiuksiin puutteiden tunnistamiseksi sekä kuvaus siitä, miten ja mihin mennessä puutteet voidaan korjata
• d. kuvaus siitä, miten valmius on sisällytetty tavanomaiseen toimintaan
• e. kuvaus siitä, miten valmiudet liittyvät laitoksen elvytyssuunnitelmaan (esim. tukeeko toiminnan jatkuvuus kriisinratkaisujärjestelyissä myös elvytysvaihtoehtoja, kuten luovutuksia, tai onko elvytysjärjestelyjä hyödynnetty kriisinratkaisun tukemiseksi)
• f. sisäiset tai ulkopuoliset arvioinnit siitä, miten laitos on soveltanut näitä ohjeita, mukaan luettuina sisäiset tai ulkoiset tarkastuskertomukset, ulkopuolisten konsulttien arviot, kuivaharjoitukset tai valvontakertomukset
• g. mahdolliset muut asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen määrittelemät aiheet (esim. hiljattaisesta taantumasta tai markkinoiden tapahtumasta saadut kokemukset).

125. Edellä 124 kohdassa esitetyn itsearvioinnin tiivistelmässä laitosten tulisi

• a. esittää käsityksensä kriisinratkaisuviranomaisen määrittelemästä kriisinratkaisustrategiasta sekä omasta ja viranomaisen (viranomaisten) roolista strategian toteuttamisessa
• b. kuvata laitoksen testaus- ja varmennuskehys, jonka avulla laitos voi varmistaa kykynsä tukea kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanoa jatkuvasti
• c. tiivistää itsearviointinsa tulokset keskeisten purkamismahdollisuuksien osa-alueiden mukaan seuraavasti:
• i. hallinto
• ii. toiminnan jatkuvuus kriisinratkaisussa ja pääsy rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin⁶
• iii. tappionsietokyky ja pääomapohjan vahvistamiskyky
• iv. likviditeetti ja rahoitus kriisinratkaisussa
• v. MIS⁷
• vi. viestintä
• vii. siirrettävyys ja uudelleenjärjestely.

126. Laitosten tulisi toimittaa raportit kriisinratkaisuviranomaiselle vähintään joka toinen vuosi. Ensimmäinen raportti tulisi toimittaa viimeistään 31.12.2024.

127. Rajatylittävien kriisinratkaisun kohteena olevien ryhmien osalta tulisi toimia seuraavasti: joko kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö toimittaa itsearviointiraportin ryhmätason kriisinratkaisuviranomaiselle (tai usean kriisinratkaisuviranomaisen strategian tapauksessa asianomaiselle kriisinratkaisuviranomaiselle) tai vaihtoehtoisesti muu kuin kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö toimittaa itsearviointiraportin paikalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle.

128. Muun kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön itsearviointi tulisi laatia ryhmän kriisinratkaisustrategian pohjalta ja koordinoidusti kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kanssa.

129. Edellä 124 kohdassa tarkoitettua itsearviointiraporttia varten laitosten tulisi noudattaa kriisinratkaisuviranomaisen toimittamaa formaattia.

⁵ Siirrettävyydestä siirtostrategioiden purkamismahdollisuuksien arvioinnin täydentämiseksi annetut ohjeet EBA/GL/2022/11 (siirrettävyyttä koskevat ohjeet).

⁶ Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit.

⁷ Johdon tietojärjestelmät.

130. Kriisinratkaisuviranomaisten tulisi 4.6 kohdassa tarkoitettu itsearviointiraportti ja erityisesti 124 kohdan d–f alakohdassa vaaditut osatekijät huomioon ottaen ottaa käyttöön monivuotinen purkamismahdollisuuksien testausohjelma toimivaltaansa kuuluville laitoksille. Ohjelman tulisi sisältää kaikki näissä ohjeissa ja EPV:n siirrettävyyttä koskevissa ohjeissa esitetyt valmiudet⁸ .

131. Sen tulisi kattaa kolmen vuoden ajanjakso (kaksi viimeistä suuntaa-antavasti), jotta laitokset voivat optimoida kriisinratkaisun suunnittelutoimiaan. Kriisinratkaisuviranomaisen tulisi päivittää/vahvistaa ohjelma vuosittain. Vuotuisen tarkastelun tuloksesta tulisi ilmoittaa laitoksille ilman aiheetonta viivytystä.

132. Kriisinratkaisuviranomaisten tulisi toimittaa laitoksille 130 kohdassa tarkoitettu purkamismahdollisuuksien testausohjelma ja sen 131 kohdassa tarkoitetut vuotuiset päivitykset tai vahvistukset viimeistään yhdessä kriisinratkaisusuunnitelman ja purkamismahdollisuuksien arvioinnin tiivistelmän kanssa direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

133. Kriisinratkaisuviranomaisten tulisi liitteessä 4 esitetty luettelo, joka ei ole tyhjentävä, huomioon ottaen esittää (130 kohdassa tarkoitetussa) purkamismahdollisuuksien testausohjelmassa valikoima arviointeja, testejä, menetelmiä, käytäntöjä ja välineitä, joita ne aikovat käyttää testatakseen niiden järjestelyjen riittävyyttä, jotka laitokset ovat ottaneet käyttöön tukeakseen kriisinratkaisustrategiansa toteuttamista.

134. Kun kriisinratkaisuviranomaiset tekevät valintaa 130 kohdassa esitetyn purkamismahdollisuuksien testausohjelman testaustekniikoista, niiden tulisi noudattaa riskiperusteista lähestymistapaa laitosten riskiprofiilin, koon ja liiketoimintamallin (esim. SREP-luokitus⁹ ) sekä SREP-kokonaispistemäärän¹⁰ perusteella ja otettava huomioon seuraavat seikat:

• a. edistyminen purkamismahdollisuuksissa / se, missä määrin näissä ohjeissa esitetyt purkamismahdollisuuksia koskevat valmiudet saavutetaan, ja
• b. itsearviointiraportissa osoitetun sisäisen purkamismahdollisuuksia koskevan varmistustyön yleinen laatu. 135. Rajatylittävien kriisinratkaisun kohteena olevien ryhmien yhteydessä monivuotisesta purkamismahdollisuuksien testausohjelmasta olisi keskusteltava ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisten ja näiden ohjeiden soveltamisalaan kuuluvien tytäryhtiöiden kriisinratkaisuviranomaisten välillä.

136. Jos kyseessä on rajatylittävä konserni, kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen purkamismahdollisuuksien monivuotisen testausohjelman, sen mukaiset testit mukaan lukien, voi toteuttaa joko kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen tai tytäryhtiöiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset yhteistyössä kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen kanssa sen mukaan, miten nämä ovat asiasta sopineet.

137. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi jaettava laitoksen kanssa ja, jos kyseessä on rajatylittävä konserni, ainakin kriisinratkaisukollegion jäsenten kanssa 130 kohdassa tarkoitetun purkamismahdollisuuksien testausohjelman mukaisesti tehtyjen testien tulokset.

⁸ EBA/GL/2022/11.

⁹ ’SREP-luokituksella’ tarkoitetaan laitoksen koon ja monimuotoisuuden sekä sen toiminnan laajuuden indikaattoria, joka osoittaa laitoksen merkittävyyden järjestelmän kannalta. Ks. myös tarkistettujen EPV:n SREP-ohjeiden 2.1.1 kohta (EBA/GL/2022/03).

¹⁰ Ks. määritelmä EPV:n tarkistetuissa SREP-ohjeissa (EBA/GL/2022/03), s. 21. ’SREP-kokonaispistemäärällä’ tarkoitetaan laitoksen kannattavuuteen kohdistuvaa kokonaisriskiä kuvaavaa, vakavaraisuuden kokonaisarviointiin perustuvaa numeerista indikaattoria.

138. Seuraavien tulisi laatia yleinen toimintaopas: Unionissa emoyrityksenä toimiva yritys ja kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt, jotka kuuluvat kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään ja joihin joko sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a tai 92 b artiklaa tai jonka kokonaisvarat kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän tasolla ovat yli 100 miljardia euroa; direktiivin 2014/59/EU 45 c artiklan 6 kohdan mukaisesti asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen nimeämät yhteisöt, joihin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklaa ja jotka kuuluvat kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään, jonka kokonaisvarat ovat alle 100 miljardia euroa, ja joiden kriisinratkaisuviranomainen on arvioinut aiheuttavan kohtuullisen todennäköisesti järjestelmäriskin kaatuessaan.

139. Yleisen toimintaoppaan laatimista tulisi pyytää muilta kuin 138 kohdassa tarkoitetuilta laitoksilta silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että se on perusteltua organisaation monitahoisuuden ja siitä johtuvan purkamismahdollisuuksia koskevien valmiuksien suuren koordinoinnin tarpeen vuoksi.

140. Yleisessä toimintaoppaassa tulisi¹¹ :

• a. määritellä toimivan johdon keskeiset tehtävät ja vastuut kriisinratkaisun valmisteluvaiheessa ja sen aikana
• b. määritellä asiat, josta johdon olisi tehtävä päätökset kriisinratkaisun valmisteluvaiheessa ja kriisinratkaisun aikana sekä päätösten tekemisen aikataulu
• c. määritellä tekijät, jotka edellyttävät erilaisten toimintaoppaiden (velkakirjojen arvon alaskirjauksen toimintaopas, siirtoa koskeva toimintaopas, rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin pääsyä koskevat varautumissuunnitelmat, viestintä) käyttöönottoa
• d. määritellä niiden tiedonlähteiden lähteet, määräajat ja muoto, jotka tukevat edellä mainittuja hallituksen päätöksiä
• e. osoittaa, miten kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanon eri osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja erityisesti seuraavien kanssa:

141. Laitosten tulisi päivittää yleinen toimintaopas vähintään vuosittain tai laitosten sellaisen oikeudellisen tai organisatorisen rakenteen tai toiminnallisten tai taloudellisten edellytysten muutoksen jälkeen, joka voisi vaikuttaa olennaisesti yleiseen toimintaoppaaseen tai edellyttää sen muuttamista. Vuotuisen tarkastelun tuloksesta tulisi ilmoittaa kriisinratkaisuviranomaisille ilman aiheetonta viivytystä.

142. Lisätään purkamismahdollisuutta koskevien ohjeiden liitteen 3 jälkeen liitteet 4 ja 5 seuraavasti:

¹¹ Liitteessä 5 on yleisluonteinen kuvaus yleisen toimintaoppaan rakenteesta.