4.1 Olennaisuuden arviointi

Laitosten strategioihin ja sisäisiin menettelyihin sisällytettävien ESG-riskien tunnistamista ja mittaamista koskevien vertailumenetelmien osana laitosten tulisi huolehtia siitä, että ESG-riskien olennaisuuden arviointi tehdään säännöllisesti. Arviointi tulisi tehdä vähintään joka vuosi tai pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten osalta joka toinen vuosi. Laitosten, myös pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten, tulisi kuitenkin päivittää arviointinsa useammin, jos niiden liiketoimintaympäristössä tapahtuu olennainen muutos, joka liittyy ESG-tekijöihin. Tällaisia muutoksia voisivat olla merkittävät uudet julkiset politiikat tai muutokset laitoksen liiketoimintamallissa, salkuissa tai toiminnoissa.

ESG-riskien olennaisuuden arviointi tulisi tehdä laitoskohtaisena arviointina, josta laitos saa käsityksen ESG-riskien taloudellisesta olennaisuudesta sen liiketoimintamallin ja riskiprofiilien kannalta. Arvioinnin tueksi kartoitetaan ESG-tekijät ja se, miten ne välittyvät perinteisiin taloudellisten riskien luokkiin. ESG-riskien olennaisuuden arvioinnin tulisi olla yhdenmukainen laitoksen tekemien muiden olennaisuuden arviointien kanssa, erityisesti sellaisten arviointien kanssa, jotka tehdään tarvittaessa olennaisten kestävyysriskien julkistamiseksi direktiivin 2013/34/EU⁶ ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2023/2772⁷ mukaisesti, ja se tulisi sisällyttää sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessin (ICAAP) olennaisuuden arviointiin.

⁶ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

⁷ Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta (EUVL L 2023/2772, 22.12.2023).

ESG-riskien olennaisuuden arvioinnissa tulisi käyttää riskiperusteista toimintatapaa, jossa otetaan huomioon ESG-riskien esiintymisen todennäköisyys ja taloudellisten vaikutusten mahdollinen laajuus lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja vähintään kymmenen vuotta kestävällä pitkällä aikavälillä.

Jotta laitokset voisivat arvioida ESG-riskien olennaisuuden kattavasti, niiden tulisi varmistaa, että niiden olennaisuuden arviointi on niin laaja, että siinä pystytään ottamaan riittävästi huomioon niiden toiminnan, salkkujen, palvelujen ja tuotteiden luonne, koko ja monimutkaisuus. Laitosten tulisi ottaa huomioon ESG-riskien vaikutus kaikkiin niiden perinteisten taloudellisten riskien kategorioihin, joille ne altistuvat. Tällaisia riskejä ovat muun muassa luotto-, markkina- ja likviditeettiriskit, operatiiviset riskit ( myös riita-asiat), maine-, liiketoimintamalli- ja keskittymäriskit. Olennaisten ESG-riskien määrittämisessä tulisi ottaa huomioon sekä niiden vaikutukset taloudellisten riskien luokkiin että riskeille alttiiden vastuiden, tulojen ja voittojen määrät ja/tai osuudet.

Ympäristöriskien olennaisuuden arvioinnissa laitosten tulisi käyttää sekä laadullisia että

ympäristötekijöitä. Niitä ovat ainakin ilmastoon liittyvät tekijät, ekosysteemien heikkeneminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen. Laitosten tulisi arvioida sekä siirtymäriskien että fyysisten riskien aiheuttajia ja ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat:

• a) siirtymäriskien osalta:
• i. tärkeimmät talouden alat, joita rahoitetuilla omaisuuserillä tuetaan tai joilla laitoksen vastapuolen pääasiallinen toiminta on
• ii. julkisen politiikan, teknologian ja markkinapreferenssien meneillään olevat ja mahdolliset tulevat olennaiset muutokset (esim. uudet ympäristömääräykset tai verokannustimet, innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden kehittäminen, muutokset kuluttaja- tai sijoittajakysynnässä)
• iii. ilmastoon liittyvien riskien osalta:

• b) fyysisten riskien osalta:
• i. maantieteelliset alueet, joilla vastapuolten keskeiset omaisuuserät (esim. tuotantolaitokset) ja, erityisesti kiinteistövastuiden osalta, reaalivakuudet sijaitsevat
• ii. haavoittuvuus ympäristöuhkille (esim. lämpötilaan, tuuleen, veteen sekä maamassoihin ja maaperään liittyvät uhkat), jotka liittyvät erilaisiin ilmastoskenaarioihin ja siirtymäpolkuihin tai pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten ja muiden kuin suurten laitosten osalta vähintään yhteen epäsuotuiseen skenaarioon.

⁸ Komission delegoitu asetus (EU) 2020/1818, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 täydentämisestä EU:n ilmastosiirtymää koskevien vertailuarvojen ja EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten vertailuarvojen vähimmäisvaatimusten osalta (EUVL L 406, 3.12.2020, s. 17) – ilmastovertailuarvoasetus – johdanto-osan 6 kappale, asetuksen (EY) N:o 1893/2006 liitteen I pääluokissa A–H ja L luetellut alat

Laitosten tulisi perustella ja dokumentoida ESG-riskejä koskevat olennaisuuden arviointinsa osana sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessiaan. Se koskee käytettyjä menetelmiä ja kynnysarvoja, huomioon otettuja syöttötietoja ja tekijöitä sekä tärkeimpiä tuloksia ja tehtyjä päätelmiä, myös muuta kuin olennaisuutta koskevia päätelmiä.

Laitosten tulisi kehittää ja ottaa käyttöön 4.2 jakson mukaisesti mittausmenetelmiä, 5 jakson mukaisesti riskienhallintajärjestelyjä ja 6 jakson mukaisesti siirtymäsuunnitteluprosesseja, jotka ovat oikeassa suhteessa olennaisuuden arvioinnin tuloksiin ja perustuvat niihin. Tätä varten laitoksilla tulisi olla aiempaa kattavammat ja kehittyneemmät järjestelyt olennaisiksi tunnistettuja ESG-riskejä varten. Laitosten käyttämien ESG-riskejä koskevilla mittausmenetelmillä ja kyseisten riskien seurantamittareilla tulisi puolestaan tukea olennaisuuden arvioinnin säännöllisiä päivityksiä, ja niistä tulisi saada tietoa päivityksiä varten. Pienemmät laitokset, joiden toiminta ei ole niin monimutkaista, voivat käyttää suppeampia ja yksinkertaisempia järjestelyjä, joiden tulisi kuitenkin olla oikeassa suhteessa ESG-riskien olennaisuuden arvioinnin tuloksiin nähden.