5.6 Taloudellisten riskien luokkia koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt

Laitosten tulisi ymmärtää ja hallita ESG-riskien nykyistä ja mahdollista tulevaa vaikutusta niiden luottoriskiin liittyviin vastuisiin, markkinariskille altistuneiden positioiden arvostukseen, erityisesti varovaisen arvostuksen kannalta, likviditeettiriskiprofiiliin ja - puskureihin, toimintaan (myös riita-asioihin) liittyviin riskeihin ja maineriskeihin, muun muassa tulevaisuuteen suuntautuvien analyysien avulla.

5.6.1. Luottoriski

Jotta ESG-riskit voidaan sisällyttää luotonantoa ja -valvontaa koskevien EPV:n ohjeiden 56 kohdassa tarkoitettuihin luottoriskejä koskeviin toimintaperiaatteisiin ja -menettelyihin, laitosten tulisi varmistaa, että niiden ESG-riskejä kuvaavat luottoja koskevat alakohtaiset toimintaperiaatteet huomioidaan pankin menettelyohjeissa ja muunnetaan selkeiksi luotonantoperusteiksi, jotka ovat liiketoiminta-alueiden henkilöstön ja luottopäätösten tekijöiden saatavilla. Lisäksi tulisi varmistaa, että ESG-riskit sisällytetään luottoriskin valvontakehykseen.

Ympäristöriskien osalta laitosten tulisi sisällyttää toimintaperiaatteisiinsa ja menettelyihinsä laadullisten ja määrällisten näkökohtien yhdistelmä. Laitosten tulisi määrittää olennaisuuden arviointinsa ja riskinottohalunsa perusteella määrälliset luottoriskimittarit, jotka kattavat merkittävimmät asiakassegmentit, vakuustyypit ja riskien lieventämisvälineet.

5.6.2. Markkinariski

Markkinariskin osalta laitosten tulisi pohtia, miten ESG-riskit voisivat vaikuttaa niiden salkkuun sisältyvien rahoitusvälineiden arvoon, arvioida niiden salkkuun liittyvien tappioiden mahdollinen riski ja salkun arvon volatiliteetin lisääntyminen sekä ottaa käyttöön tehokkaita prosesseja asiaan liittyvien vaikutusten hallitsemiseksi tai lieventämiseksi osana niiden markkinariskien hallintajärjestelmää. Tarvittaessa tulisi myös tarkistaa kaupankäyntivarastoon liittyvä riskinottohalu ja asettaa sisäisiä rajoja positioille tai asiakasvastuille.

5.6.3. Likviditeetti- ja rahoitusriski

Likviditeetti- ja rahoitusriskin osalta laitosten tulisi ainakin tarkastella sitä, miten ESG-riskit voisivat vaikuttaa käteisen nettoulosvirtauksiin (esim. luottojärjestelyjen nostokertojen lisääntyminen) tai niiden likviditeettipuskurit muodostavien varojen arvoon. Tarvittaessa nämä vaikutukset tulisi sisällyttää niiden likviditeettipuskurien tarkistamiseen tai likviditeettiriskin hallintakehykseen.

Ympäristöriskien osalta laitosten tulisi myös pohtia, miten nämä riskit voisivat vaikuttaa niiden rahoituslähteiden saatavuuteen ja/tai vakauteen, ja ottaa ne huomioon rahoitusriskin hallinnassa. Tätä varten laitosten tulisi ottaa huomioon erilaiset aikavälit ja sekä tavanomaiset että epäsuotuisat olosuhteet, joissa tulisi huomioida muun muassa ympäristöriskien mahdolliset vaikutukset maineriskeihin, tilanne, jossa markkinarahoituksen saanti vaikeutuu tai se on kalliimpaa, ja/tai talletusten nostojen nopeutuminen. 5.6.4. Operatiiviset riskit ja maineriskit

Operatiivisen riskin osalta laitosten tulisi pohtia, miten ESG-riskit voisivat vaikuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 324 artiklassa tarkoitettuihin erilaisiin operatiivisen riskin tyyppeihin ja laitosten kykyyn jatkaa kriittisten toimintojen tarjoamista. Niiden tulisi myös sisällyttää olennaiset ESG-riskit operatiivisten riskien hallintajärjestelmäänsä.

Ympäristöriskien osalta laitosten tulisi

• a) yksilöidä ja merkitä ympäristöriskeihin liittyvät tappiot toiminnan tappioita koskeviin rekistereihinsä komission asetuksen (EU) N:o 575/2013 317 artiklan 9 kohdan nojalla hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa vahvistetun riskien luokitusjärjestelmän ja tappiotapahtumien luokittelumenetelmien mukaisesti
• b) kehittää prosesseja ympäristöön liittyvien riita-asioiden riskien todennäköisyyden ja vaikutusten arvioimiseksi ja hallitsemiseksi
• c) käyttää skenaarioanalyysiä määrittämään, miten fyysisten riskien aiheuttajat voivat vaikuttaa liiketoiminnan jatkuvuuteen, ja
• d) ottaa olennaiset ympäristöriskit huomioon toiminnan jatkuvuussuunnitelmia laadittaessa.

Maineriskien osalta laitosten tulisi ottaa huomioon ESG-riskien vaikutus maineeseensa ja hallita sitä muun muassa tarkastelemalla mahdollisia riskejä, jotka liittyvät yrityksille myönnettäviin lainoihin ja niihin tehtäviin investointeihin, jotka voivat olla alttiita ESG-ristiriidoille, kuten sosiaalisten oikeuksien tai ihmisoikeuksien loukkauksille. Laitosten tulisi myös tarvittaessa ottaa huomioon maineriskit, jotka liittyvät niiden kestävyyssitoumusten tai siirtymäsuunnitelmien noudattamatta jättämiseen tai tällaisten sitoumusten ja suunnitelmien (koettuun) uskottavuuden puutteeseen.

Laitoksilla tulisi toimintaa, riita-asioita ja mainetta koskevien riskien hallinnan osana olla käytössä asianmukaiset prosessit viherpesukäytännöistä tai koetuista viherpesukäytännöistä aiheutuvien riskien tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Siinä tulisi ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten korkean tason periaatteet, jotka on esitetty viherpesun seurantaa ja valvontaa koskevan EPV:n loppuraportin¹⁶ 2.1 kohdassa. Tätä varten laitosten tulisi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kestävyyteen liittyvä viestintä on oikeudenmukaista ja selkeää eikä harhaanjohtavaa ja että kestävyysväitteet ovat täsmällisiä, perusteltuja ja ajantasaisia, niistä saa oikeudenmukaisen kuvan laitoksen yleisestä profiilista tai tuotteen profiilista ja ne esitetään ymmärrettävästi. Tämä tulisi tehdä sekä laitostasolla (esim. kestävyyssitoumusten, myös tulevaisuuteen suuntautuvien tavoitteiden osalta) että tuote- tai toimintatasolla (esim. kestävinä markkinoitujen tuotteiden ja toimintojen osalta) muun muassa seuraamalla oikeudellista kehitystä, markkinakäytäntöjä ja väitettyihin viherpesukäytäntöihin liittyviä ristiriitoja.

5.6.5. Keskittymäriski

¹⁶ EBA Final report on greenwashing monitoring and supervision (EBA/REP/2024/09)

Keskittymäriskin osalta laitosten tulisi ottaa huomioon riskit, joita aiheutuu vastuiden tai vakuuksien keskittymisestä yksittäisiin vastapuoliin, toisistaan riippuvaisiin vastapuoliin tai tietyille toimialoille, talouden aloille tai maantieteellisille alueille, jotka voivat olla alttiimpia ESG-riskeille, ja hallita niitä. ESG-keskittymäriskien tunnistamiseksi laitosten tulisi ottaa huomioon niiden vastuiden koko ja/tai osuudet, joihin ESG-riskit voivat vaikuttaa, suhteessa vastuiden kokonaismäärään ja osuutena ensisijaisesta pääomasta. Laitosten tulisi ottaa huomioon useita ESG-tekijöitä, muun muassa kasvihuonekaasupäästöt, alakohtaiset ominaisuudet, maantieteellisten alueiden haavoittuvuus fyysisille riskeille sekä vastuiden tai vakuuksien sijaintialueilla havaitut yhteiskunnalliset tai hallinnolliset puutteet tai ristiriidat sekä riskejä lieventävien tekijöiden saatavuus. Laitosten tulisi arvioida, lisääkö ESG-keskittymäriski vastuiden aiempaa taloudellista haavoittuvuutta ja millä tavoin.