5.1. Välityskanavat

Laitosten tulisi havainnoimalla ja arvioimalla tunnistaa merkityksellisimmät välityskanavat, joiden kautta ympäristöriskit voivat vaikuttaa niiden vastuisiin. Tätä varten niiden tulisi ottaa käyttöön jäsennelty, hyvin dokumentoitu ja määräajoin arvioitava prosessi.

Laitosten tulisi yksilöidä luotettavat tietolähteet ja käyttää avoimia menetelmiä ja selkeästi ilmaistuja oletuksia. ESG- riskien hallintaa koskevien ohjeiden 4.2 jakson mukaisesti laitosten tulisi kerätä tarvittavat tiedot olennaisuusarviointinsa perusteel la.

Ympäristöön liittyvien välityskanavien määrittämiseksi laitosten tulisi tunnistaa merkitykselliset riskitekijät ja ottaa siinä huomioon sekä siirtymäriskit että fyysiset riskit. Liitteessä esitetään luettelo mahdollisista mikro - ja makrotason välityskanavi sta. Luettelo ei ole tyhjentävä.

Laitosten tulisi arvioida, missä määrin niiden vastapuolet voivat altistua välillisesti ympäristöriskeille niiden arvoketjujen tai paikalliseen talouteen kohdistuvien mahdollisten heijastusvaikutusten kautta. Arviointi aloitetaan niiden suurimmista tai keskittyneimmistä vastapuolista. Jos tällaiset välilliset vaikutukset arvioidaan olennaisiksi, laitosten tulisi harkita niiden huomioon ottamista merkityksellisissä välityskanavissa.

Analyysin aikahorisontin mukaan laitosten tulisi ottaa huomioon mahdolliset riskejä vähentävät tai voimistavat tekijät. Niitä voivat olla

• a. yksityinen ja julkinen vakuutusturva – ottaen samalla huomioon nykyiset ja mahdolliset tulevat vakuutusturvan puutteet
• b. vastapuolten meneillään olevat toimet ja tulevaisuuteen suuntautuvat strategiat, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja/tai siihen sopeutumiseen (esim. siirtymäsuunnitelmat, jos sellaisia on saatavilla), myös riskit, jotka johtuvat mahdollisesta epäonnistumisesta tai viivästymisestä tällaisen siirtymän/sopeutumisen tehokkaassa toteuttamisessa, ja
• c. merkitykselliset paikalliset tai valtakunnalliset sopeutumistoimenpiteet niin, että varotaan luottamasta liian optimistisiin hallituksen toimiin tai valtion johtamiin taloudellisiin tukiohjelmiin.

Laitosten tulisi arvioida, miten ympäristöön liittyvät siirtymäriskit ja fyysiset riskit leviävät merkityksellisten välityskanavien kautta ja toteutuvat vakiintuneissa riskiluokissa. Näitä riskejä ovat muun muassa

• a. liiketoimintamalliin liittyvä riski ja strateginen riski (esim. korkeammat riskistä johtuvat kustannukset ja alhaisempi kannattavuus)
• b. luottoriski (esim. vastapuolten maksukyvyttömyys tai maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kasvu, vaikutus vakuuksien arvoihin)
• c. markkinariski (esim. rahoitusvarojen arvonmenetys, volatiliteetin kasvu , tiettyjen omaisuuserien luottomarginaalien kasvu)
• d. maksuvalmiusriski (esim. vaikeudet rahoituksen saamisessa tai varojen realisoinnissa, asiakkaiden lisääntynyt likviditeettitarve) ja
• e. operatiivinen riski (esim. prosessien äkilliset tai asteittaiset häiriöt, kuten henkilöstön poissaolo ja tietotekniikan käyttökatkokset).