EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/2881, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu)

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2004/107/EY (4) ja 2008/50/EY (5) on muutettu huomattavilta osin. Koska niihin on määrä tehdä uusia muutoksia, mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Komissio esitti 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” kunnianhimoisen etenemissuunnitelman unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Erityisesti puhtaan ilman osalta komissio sitoutui parantamaan edelleen ilmanlaatua ja tarkistamaan unionin ilmanlaatunormeja, jotta ne vastaisivat paremmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksia. Komissio myös ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, että ilmanlaadun seurantaa, mallintamista ja suunnittelua koskevia säännöksiä tiukennetaan.

(3)

Komissio vahvisti 12 päivänä toukokuuta 2021 antamassaan tiedonannossa ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” saasteettomuustoimintasuunnitelman, jossa muun muassa käsitellään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyviä ympäristön pilaantumiseen liittyviä näkökohtia sekä sitoudutaan vähentämään ilman saastumisen terveysvaikutuksia yli 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja vähentämään 25 prosentilla niiden unionin ekosysteemien osuutta, joissa ilman saastuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta.

(4)

Saasteettomuustoimintasuunnitelmassa myös esitetään vuodelle 2050 visio, jonka mukaan ilman saastuminen olisi tuolloin vähennetty tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille. Tätä varten unionin nykyisten ja tulevien ilmanlaatunormien asettamisessa olisi noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa vahvistamalla ilmanlaatunormit vuodesta 2030 alkavalle jaksolle ja etenemällä kohti normien mukauttamista ajantasaisimpiin ilmanlaatua koskeviin WHO:n ohjearvoihin viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Viimeisin tieteellinen näyttö otetaan huomioon säännöllisen uudelleentarkastelumekanismin avulla. Kun otetaan huomioon kytkökset saastumisen vähentämisen ja hiilestä irtautumisen välillä, saasteettomuuden saavuttamista koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen olisi pyrittävä yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (6) vahvistettujen kasvihuonekaasupäästövähennysten kanssa.

(5)

Syyskuussa 2021 WHO päivitti ilmanlaatua koskevat ohjearvonsa ilman saastumisen terveysvaikutuksia koskevaa tieteellistä näyttöä käsittelevän järjestelmällisen katsauksen pohjalta. Päivitetyissä ilmanlaatua koskevissa WHO:n ohjearvoissa tuodaan esiin uutta näyttöä vaikutuksista, joita ilman saastuminen aiheuttaa alhaisella altistumistasolla, ja esitetään edellisiä ohjearvoja alhaisemmat ilmanlaadun ohjearvojen tasot hiukkasille (PM10 ja PM2,5) ja typpidioksidille edellisiin ohjearvoihin verrattuna. Tässä direktiivissä otetaan huomioon uusin tieteellinen näyttö, mukaan lukien ajantasaisimmat ilmanlaatua koskevat WHO:n ohjearvot.

(6)

Unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännöllä on kolmen viime vuosikymmenen aikana onnistuttu tasaisesti vähentämään haitallisia ilman epäpuhtauksien päästöjä ja vastaavasti parantamaan ilmanlaatua. Tähän direktiiviin liittyvässä vaikutustenarvioinnissa analysoidut toimintavaihtoehdot osoittavat, että jos ilman saastumista vähennetään edelleen, sillä saavutetaan lisää sosioekonomisia nettohyötyjä, ja ennakoitujen terveys- ja ympäristöhyötyjen rahallinen arvo on huomattavasti suurempi kuin odotetut täytäntöönpanokustannukset.

(7)

Kun jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio toteuttavat asiaankuuluvia unionin ja kansallisen tason toimenpiteitä saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi ilman saastumisen osalta, niiden olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) vahvistettuja ennalta varautumisen periaatetta ja periaatteita, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava, sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettua vahingon välttämisen periaatetta, ja niiden olisi myös otettava huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 28 päivänä heinäkuuta 2022 hyväksymässä päätöslauselmassa 76/300 tunnustettu ihmisoikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Niiden olisi otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat: paremman ilmanlaadun vaikutus ihmisten terveyteen, ympäristön laatuun, ekosysteemien kestävyyteen, kansalaisten hyvinvointiin, tasa-arvoon, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien suojeluun, terveydenhuoltokustannuksiin, yhteiskunnan vaurauteen, työllisyyteen ja talouden kilpailukykyyn; energiakäänne, parempi energiaturvallisuus ja energiaköyhyyteen puuttuminen; ruokaturva ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus; kestävien ja älykkäiden liikkumis- ja liikenneratkaisujen ja niihin liittyvän infrastruktuurin kehittäminen; käyttäytymisen muutosten vaikutukset; finanssipolitiikan vaikutukset; oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet, kansalliset olosuhteet, kuten saarten erityispiirteet, ja tarve ajan mittaan tapahtuvaan lähentymiseen; tarve tehdä siirtymästä oikeudenmukainen ja sosiaalisesti tasapuolinen asianmukaisten koulutusohjelmien kautta, mukaan lukien terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnatut koulutusohjelmat; paras saatavilla oleva ja ajantasaisin tieteellinen näyttö, erityisesti WHO:n raportoimat havainnot; tarve sisällyttää ilman saastumiseen liittyvät riskit investointi- ja suunnittelupäätöksiin; kustannustehokkuus, parhaat käytettävissä olevat teknologiset ratkaisut ja teknologianeutraalius ilman epäpuhtauksien päästövähennysten saavuttamisessa ja eteneminen ajan mittaan ympäristötavoitteiden toteutumisessa ja tavoitetasossa.

(8)

Tämä direktiivi edistää osaltaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden 3, 7, 10, 11 ja 13 saavuttamista.

(9)

Vuoteen 2030 ulottuvassa yleisessä unionin ympäristöalan toimintaohjelmassa, jäljempänä ”kahdeksas ympäristöohjelma”, joka vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/591 (7), vahvistetaan muun muassa tavoite saada aikaan myrkytön ympäristö ja suojella ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja kielteisiltä vaikutuksilta, ja tätä varten siinä muun muassa määrätään, että seurantamenetelmiä on edelleen kehitettävä ja kansainvälistä yhteistyötä, yleisölle tiedottamista ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta parannettava. Tämä ohjaa tässä direktiivissä asetettuja tavoitteita.

(10)

Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tieteellistä näyttöä, joka liittyy epäpuhtauksiin, niiden vaikutuksiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta ja muun muassa ilman saastumiseen liittyviin suoriin ja välillisiin terveydenhuoltokustannuksiin, sosioekonomisiin vaikutuksiin, ympäristökustannuksiin sekä käyttäytymisen, julkisen talouden ja teknologian kehitykseen. Komission olisi uudelleentarkastelun perusteella arvioitava, ovatko sovellettavat ilmanlaatunormit edelleen asianmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission olisi suoritettava ensimmäinen uudelleentarkastelu 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä. Kun komissio suorittaa uudelleentarkastelua, sen olisi arvioitava vaihtoehtoja ja aikatauluja ilmanlaatunormien tarkistamiseksi, jotta ne vastaisivat uusimpia ilmanlaatua koskevia WHO:n ohjearvoja, sitä, onko ilmanlaatunormeja päivitettävä uusimman tieteellisen tiedon perusteella, olisiko soveltamisalaan sisällytettävä uusia ilman epäpuhtauksia ja olisiko muutettava säännöksiä, jotka koskevat tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämistä ja valtioiden rajat ylittävää ilman saastumista. Uudelleentarkastelun jälkeen komission olisi esitettävä ehdotus ilmanlaatunormien tarkistamisesta tai muiden ilman epäpuhtauksien sisällyttämisestä soveltamisalaan, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi. Jos komissio katsoo sen tarpeelliseksi, sen olisi myös esitettävä ehdotuksia, joilla otetaan käyttöön tai tarkistetaan asiaankuuluvaa päästölähteitä koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan edistää ehdotettujen tarkistettujen ilmanlaatunormien saavuttamista unionin tasolla, ja ehdotettava unionin tasolla toteutettavia lisätoimia.

(11)

Ilmanlaadun arvioinnissa olisi käytettävä yhteistä lähestymistapaa soveltamalla yhteisiä arviointiperusteita. Ilmanlaatua arvioitaessa olisi otettava huomioon ilman saastumiselle altistuvan väestön ja ekosysteemin koko. Sen vuoksi on asianmukaista jakaa kunkin jäsenvaltion alue asukastiheyteen perustuviin vyöhykkeisiin ja keskimääräisen altistumisen alueyksiköihin.

(12)

Kiinteiden mittausten olisi oltava pakollisia vyöhykkeillä, joilla arviointikynnykset ylittyvät. Kiinteistä mittauksista saatavien tietojen lisäksi mallintamissovelluksilla ja suuntaa-antavilla mittauksilla voidaan tulkita yksittäisiä tietoja pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Tällaisten täydentävien arviointitekniikoiden käytöllä voidaan myös mahdollistaa pakollisten kiinteiden mittausten näytteenottopaikkojen vähimmäismäärän vähentäminen vyöhykkeillä, joilla raja-arvot tai tavoitearvot täyttyvät mutta arviointikynnys ylittyy. Vyöhykkeillä, joilla raja-arvot tai tavoitearvot ylittyvät, ilmanlaadun arviointiin olisi käytettävä pakollisten kiinteiden mittausten lisäksi mallintamissovelluksia tai suuntaa-antavia mittauksia alkaen kahden vuoden kuluttua siitä, kun on hyväksytty täytäntöönpanosäädöksiä mallintamissovelluksista ja näytteenottopaikkojen maantieteellisen edustavuuden määrittämisestä. Ilmassa olevien epäpuhtauksien taustapitoisuuksia ja laskeumia olisi myös seurattava enemmän, jotta epäpuhtauksien tasoja ja leviämistä voitaisiin ymmärtää paremmin.

(13)

Tarvittaessa olisi sovellettava mallintamissovelluksia, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita epäpuhtauksien pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan, minkä avulla ilmanlaatunormien rikkomiset voidaan havaita paremmin, ja jotta saadaan tietoa ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatimista ja näytteenottopaikkojen sijoittamista varten. Tässä direktiivissä säädettyjen ilmanlaadun seurantaa koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään seurantaa varten unionin avaruusohjelman maanhavainnointiosion, erityisesti Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelujen, tarjoamia tietotuotteita ja täydentäviä työkaluja, kuten säännöllisiä arviointi- ja laadunarviointiraportteja tai toimintapolitiikan verkkosovelluksia.

(14)

On tärkeää, että uutta huolta aiheuttavia epäpuhtauksia, kuten ultrapieniä hiukkasia, mustaa hiiltä ja alkuainehiiltä, sekä ammoniakkia ja hiukkasten hapettamispotentiaalia mitataan supermittausasemilla sekä maaseudun tausta-alueilla että kaupunkien tausta-alueilla, jotta voidaan tukea tieteellistä ymmärrystä niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön WHO:n suositusten mukaisesti. Sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joiden alue on alle 10 000 km2, mittaukset kaupunkien tausta-alueilla olevilla supermittausasemilla voidaan katsoa riittäviksi.

(15)

Olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasten (PM2,5) mittauksia, jotta tämän epäpuhtauden vaikutuksista saataisiin lisää tietoa ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja. Tällaisten mittausten olisi oltava yhdenmukaisia neuvoston päätöksellä 81/462/ETY (8) hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) yleissopimuksen nojalla ja sen pöytäkirjojen mukaisesti, mukaan lukien vuonna 1999 tehty ja vuonna 2012 tarkistettu pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä, perustetun ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) kanssa.

(16)

Jotta ilman saastumisesta kerätyt tiedot olisivat tarpeeksi edustavia ja riittävässä määrin vertailukelpoisia eri puolilla unionia, ilmanlaadun arvioinnissa käytettävien näytteenottopaikkojen määrän ja sijainnin määrittelyssä on tärkeää käyttää yhdenmukaisia mittaustekniikoita ja yhteisiä perusteita. Ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää myös muita tekniikoita kuin mittauksia, joten on tarpeen määritellä perusteet näiden tekniikoiden käytölle ja niiden tarkkuusvaatimuksille.

(17)

Mittausten vertailumenetelmien laatimisella tunnustetaan olevan tärkeä merkitys. Komissio on jo antanut tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan EN-standardeja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen mittauksille ja ilmassa olevien kaasumaisten epäpuhtauksien ja hiukkasten (PM10 ja PM2,5) pitoisuuksien määrittämiseen käytettävien anturijärjestelmien toiminnan arvioinnille, jotta standardit saataisiin kehitettyä ja hyväksyttyä jo varhaisessa vaiheessa. Jos EN-standardien mukaisia menetelmiä ei ole, olisi oltava sallittua käyttää kansainvälisiä standardoituja mittausten vertailumenetelmiä, kansallisia standardoituja mittausten vertailumenetelmiä tai Euroopan standardointikomitean (CEN) teknisiä eritelmiä.

(18)

Ihmisten terveyden ja koko ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla, erityisesti maatalouden, teollisuuden, liikenteen, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja energiantuotannon päästöjen osalta. Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ilmanlaatunormeja, jotka perustuvat muun muassa ajantasaisimpaan tieteelliseen näyttöön, kuten WHO:n suosituksiin.

(19)

Tieteellinen näyttö osoittaa, että rikkidioksidi, typpidioksidi ja typen oksidit, hiukkaset (PM10 ja PM2,5), bentseeni, hiilimonoksidi, arseeni, kadmium, lyijy, nikkeli, eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt ja otsoni aiheuttavat useita merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ovat yhteydessä useisiin ei-tarttuviin tauteihin, terveysongelmiin ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön johtuvat ilmassa olevista pitoisuuksista sekä laskeumista.

(20)

Vaikka ilman saastuminen on yleismaailmallinen terveysongelma, riskit eivät jakaudu tasaisesti väestön kesken, vaan joihinkin herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin kohdistuu suurempi haittariski kuin muihin. Tässä direktiivissä otetaan huomioon, että ilman saastuminen aiheuttaa herkille ja haavoittuville väestöryhmille suurempia riskejä ja erityistarpeita, sekä pyritään antamaan näille väestöryhmille tietoa ja suojelemaan niitä.

(21)

Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 22/2018 ”Unequal exposure and unequal impacts: social vulnerability to air pollution, noise and extreme temperatures in Europe” mukaan ilman saastuminen heikentää yleensä alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien henkilöiden terveyttä enemmän kuin koko väestön terveyttä, koska he altistuvat sille enemmän ja ovat haavoittuvammassa asemassa. Tässä direktiivissä otetaan huomioon ilman saastumisen sosiaaliset näkökohdat ja toteutettavien toimenpiteiden sosioekonomiset vaikutukset.

(22)

Arseeni, kadmium, lyijy, elohopea, nikkeli ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt vaikuttavat ihmisten terveyteen, myös ravintoketjun välityksellä, ja ympäristöön; kyseiset aineet vaikuttavat myös laskeumien kautta. Näiden aineiden kertyminen maaperään ja pohjavesien suojelu olisi otettava huomioon.

(23)

Väestön keskimääräistä altistumista epäpuhtauksille, joilla on todistetusti suurin vaikutus ihmisten terveyteen, eli pienhiukkasille (PM2,5) ja typpidioksidille olisi ajantasaisimpien WHO:n suositusten perusteella vähennettävä. Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite, jota käytetään raja-arvojen ohella täydentävänä muttei korvaavana ilmanlaatunormina.

(24)

Ilmanlaatudirektiivien (direktiivit 2004/107/EY ja 2008/50/EY) toimivuustarkastus osoitti, että raja-arvot ovat tehokkaampia epäpuhtauspitoisuuksien vähentämisessä kuin muun tyyppiset ilmanlaatunormit, kuten tavoitearvot. Koska tavoitteena on minimoida haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin, ja ympäristöön, rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), bentseenin, hiilimonoksidin, arseenin, kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksille ulkoilmassa olisi asetettava raja-arvot. Ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena olisi käytettävä bentso(a)pyreeniä.

(25)

Jotta jäsenvaltiot voisivat valmistautua tässä direktiivissä vahvistettuihin tarkistettuihin ilmanlaatunormeihin ja jotta oikeudellinen jatkuvuus voitaisiin varmistaa, raja-arvojen ja tavoitearvojen olisi siirtymäkauden ajan oltava samat kuin kumotuissa direktiiveissä vahvistetut raja-arvot ja tavoitearvot, kunnes uusia raja-arvoja aletaan soveltaa.

(26)

Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä primääristen epäpuhtauksien päästöistä. Joitakin näistä ilman epäpuhtauksista käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2284 (9). Alailmakehän otsoni vaikuttaa haitallisesti paitsi ihmisten terveyteen myös kasvillisuuteen ja ekosysteemeihin. Tässä direktiivissä vahvistettavia tavoitearvoja ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita kohti olisi edettävä direktiivissä (EU) 2016/2284 säädettyjen tavoitteiden ja päästövähennyssitoumusten mukaisesti ja tarvittaessa panemalla täytäntöön kustannustehokkaita toimenpiteitä, ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia ja ilmanlaatusuunnitelmia.

(27)

Otsonin tavoitearvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden mukaan varmistetaan ihmisten terveyden, kasvillisuuden ja ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, olisi päivitettävä ajantasaisimman tieteellisen näytön, kuten WHO:n suositusten, perusteella.

(28)

Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten (PM10 ja PM2,5) ja otsonin osalta olisi asetettava varoituskynnys ja tiedotuskynnys väestön ja erityisesti herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille epäpuhtauspitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä väestölle olisi annettava tietoja altistumiseen liittyvistä terveysriskeistä ja toteutettava tarvittaessa lyhyen aikavälin toimenpiteitä saastumisen tasojen alentamiseksi, jos varoituskynnys ylittyy.

(29)

SEUT 193 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä, mikäli toimenpiteet ovat sopusoinnussa perussopimusten kanssa ja niistä ilmoitetaan komissiolle. Ilmoitukseen voidaan liittää selvitys siitä, miten kyseiset ilmanlaatunormit on laadittu ja mitä tieteellistä tietoa on käytetty.

(30)

Jos ilmanlaatu on jo hyvä, se olisi säilytettävä sellaisenaan tai sitä olisi parannettava. Jos on riski siitä, että tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatunormeja ei saavuteta, tai jos niitä ei ole saavutettu, jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä asianmukaisia toimenpiteitä tässä direktiivissä vahvistettujen asiaankuuluvien määräaikojen mukaisesti raja-arvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ja kriittisten tasojen noudattamiseksi ja, jos se on mahdollista, tavoitearvojen ja otsonia koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31)

Elohopea on erittäin vaarallinen aine ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta. Sitä esiintyy kaikkialla ympäristössä, ja metyylielohopean muodossa sillä on taipumus kertyä organismeihin, jolloin pitoisuudet keskittyvät erityisesti ravintoketjun huipulla oleviin organismeihin. Ilmakehään vapautunut elohopea voi kulkeutua pitkien matkojen päähän.

(32)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/852 (10) tavoitteena on ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen elohopeapäästöiltä elinkaarinäkökulman mukaisesti ottaen huomioon tuotanto, käyttö, jätteidenkäsittely ja päästöt. Tässä direktiivissä olevat elohopean seurantaa koskevat säännökset täydentävät kyseistä asetusta ja antavat tietoa sen soveltamista varten.

(33)

Ilman saastumisen kasvillisuudelle ja luonnon ekosysteemeille aiheuttamat riskit ovat huomattavimmat kaupunkialueiden ulkopuolella. Tällaisten riskien arvioinnissa ja kasvillisuuden suojeluun liittyvien kriittisten tasojen noudattamisessa olisi sen vuoksi keskityttävä rakennetun ympäristön ulkopuolella oleviin alueisiin. Arvioinnissa olisi otettava huomioon direktiivin (EU) 2016/2284 vaatimukset, jotka koskevat ilman saastumisen maa- ja vesiekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten seurantaa ja tällaisista vaikutuksista raportointia, ja täydennettävä näitä vaatimuksia.

(34)

Luonnollisista lähteistä peräisin olevia päästöosuuksia voidaan arvioida, mutta niitä ei voi rajoittaa. Näin ollen jos luonnosta peräisin olevat päästöosuudet ilman epäpuhtauspäästöissä voidaan määritellä riittävän varmasti ja jos ylitykset johtuvat kokonaan tai osittain tällaisista luonnosta peräisin olevista päästöosuuksista, ne olisi tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin voitava vähentää ilmanlaadun raja-arvojen ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamista arvioitaessa. Hiukkasten (PM10) raja-arvojen ylityksiin vaikuttaneet päästöosuudet, jotka johtuvat teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, olisi myös voitava vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa edellyttäen, että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä. Kyseisten päästöosuuksien vähentäminen ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta toimia niiden terveysvaikutusten pienentämiseksi.

(35)

On ratkaisevan tärkeää seurata järjestelmällisesti ilmanlaatua ilman saastumisen keskittymissä, mukaan lukien keskittymät, joissa saastumisen tasoon vaikuttavat voimakkaasti päästöt suurista saastumisen lähteistä, jotka voivat altistaa henkilöt ja väestöryhmät suuremmille haitallisten terveysvaikutusten riskeille. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava näytteenottopaikkoja ilman saastumisen keskittymiin ja toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla minimoidaan ilman saastumisen vaikutukset ihmisten terveyteen näissä keskittymissä.

(36)

Vyöhykkeillä, joilla olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa olisi poikkeuksellisesti voitava pidentää tapauksissa, joissa asianmukaisista saastumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä vyöhykkeillä on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä vyöhykettä koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma, jonka komissio arvioi. Tällaisessa tapauksessa ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa olisi esitettävä asianmukaiset toimenpiteet, joilla ylityksen kesto pidetään mahdollisimman lyhyenä. Jäsenvaltioiden olisi myös osoitettava, että niiden ilmanlaatua koskeviin etenemissuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet on pantu täytäntöön, jotta voidaan varmistaa vaatimusten noudattaminen.

(37)

Sellaisten vyöhykkeiden tai keskimääräisen altistumisen alueyksiköiden osalta, joissa ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät asiaankuuluvat ilmanlaadun raja-arvot, tavoitearvot tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, olisi laadittava ja päivitettävä ilmanlaatusuunnitelmat. Myös otsonin tavoitearvojen ylitysten osalta olisi laadittava ja päivitettävä ilmanlaatusuunnitelmat, paitsi jos kyseessä olevissa olosuhteissa ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää otsonipitoisuuksia ja jos ylityksiin puuttumiseksi toteutettavista toimenpiteistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.

(38)

Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri politiikkatoimien johdonmukaisuuden varmistamiseksi ilmanlaatusuunnitelmien tai ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2002/49/EY (11) ja 2010/75/EU (12) sekä direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.

(39)

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (13) on vahvistettu, se, että ilmanlaatusuunnitelma on laadittu, ei itsessään tarkoita, että jäsenvaltio olisi kuitenkin täyttänyt velvoitteensa varmistaa, että ilman epäpuhtauksien tasot eivät ylitä tässä direktiivissä vahvistettuja ilmanlaatunormeja.

(40)

Ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia olisi laadittava ennen vuotta 2030, jos on vaarana, että jäsenvaltiot eivät saavuta raja-arvoja tai tapauksen mukaan tavoitearvoja siihen mennessä; näin voidaan varmistaa, että epäpuhtaustasoja alennetaan vastaavasti. Ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa olisi esitettävä toimintapolitiikat ja toimenpiteet näiden raja-arvojen ja tapauksen mukaan tavoitearvojen saavuttamiseksi määräaikaan mennessä. Oikeudellisen selkeyden vuoksi ja käytetystä erityisestä termistä huolimatta ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma on yhden tyyppinen tässä direktiivissä määritelty ilmanlaatusuunnitelma.

(41)

Olisi laadittava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimenpiteet, jos on riski yhden tai useamman varoituskynnyksen ylittymisestä, jotta tällaisten ylitysten riskiä voidaan vähentää ja niiden kestoa lyhentää. Jäsenvaltioiden olisi tietyissä olosuhteissa voitava olla laatimatta otsonin osalta tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jos ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää tällaisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta.

(42)

Ilman saastumisella ei ole rajoja, ja se on yhteistä kaikkialla unionissa. Useimpien jäsenvaltioiden osalta merkittävä osa saastumisesta syntyy niiden alueen ulkopuolella. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä, jos toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan merkittävän saastumisen takia epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää minkä tahansa raja-arvon, tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin ja hiukkasten (PM10 ja PM2,5), kulkeutuminen helposti valtiosta toiseen edellyttää, että asianomaiset jäsenvaltiot tekevät keskenään yhteistyötä, jotta voidaan määrittää ilman saastumisen lähteet ja toimenpiteet, joita on toteutettava näihin lähteisiin puuttumiseksi, ja laatia koordinoituja toimia, kuten ilmanlaatusuunnitelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien koordinointi, niin että kukin jäsenvaltio puuttuu suunnitelmissa alueellaan oleviin saastumisen lähteisiin tällaisten ylitysten poistamiseksi, sekä antaa yleisölle tietoa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, missä olisi korostettava erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisesta yhteistyöstä hyvissä ajoin ja se olisi kutsuttava olemaan mukana ja avustamaan siinä, ja sen olisi voitava antaa jäsenvaltioille teknistä tukea pyynnöstä ja tarvittaessa.

(43)

Jäsenvaltioiden ja komission on kerättävä, vaihdettava ja levitettävä ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman saastumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja kehitettäisiin asianmukaisia toimintatapoja. Lisäksi ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista, jos sitä on saatavilla, tietoa terveysvaikutuksista sekä ilmanlaatusuunnitelmista, ilmanlaatua koskevista etenemissuunnitelmista ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista olisi oltava helposti yleisön saatavilla johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla.

(44)

Sen varmistamiseksi, että ilmanlaatua koskevat tiedot tavoittavat laajan yleisön, kyseiset tiedot olisi julkistettava käyttäen digitaalisia ja asiaankuuluvissa tapauksissa muita kuin digitaalisia viestintäkanavia.

(45)

Tiedot säänneltyjen epäpuhtauksien pitoisuuksista ja laskeumista olisi toimitettava komissiolle määräaikaisraporttien laatimista varten. Ilmanlaatua koskevien tietojen käsittelyn ja vertailun helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava komissiolle yhdenmukaisessa muodossa.

(46)

Ilmanlaatua koskevien tietojen toimittamista, arviointia ja raportointia koskevia menettelyjä on mukautettava, jotta sähköisiä välineitä ja internetiä voitaisiin käyttää pääasiallisina välineinä tietojen asettamiseksi saataville ja jotta nämä menettelyt olisivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (14) mukaiset.

(47)

On asianmukaista säätää mahdollisuudesta mukauttaa ilmanlaadun arvioinnissa käytettävät perusteet ja tekniikat tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä mukauttaa toimitettavat tiedot tämän mukaisesti.

(48)

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (15) on vahvistettu, jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa viranomaisen päätöksen uudelleen tutkimisen edellyttämää asiavaltuutta ainoastaan sellaiseen yleisöön, jota asia koskee ja joka on osallistunut kyseistä päätöstä koskevaan päätöksentekomenettelyyn. Lisäksi mahdollinen tutkintamenettely olisi toteutettava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti eikä se saisi olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja siinä olisi myös säädettävä asianmukaisista oikeussuojamekanismeista, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (16) mukaisesti muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus on myönnettävä vähintään yleisölle, jota asia koskee.

(49)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, tunnustetut periaatteet. Jos ihmisten terveydelle on aiheutunut vahinkoa niiden kansallisten sääntöjen rikkomisen vuoksi, joilla tämän direktiivin 19 artiklan 1–5 kohta ja 20 artiklan 1 ja 2 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja rikkominen on tapahtunut tahallisesti tai tuottamuksellisesti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilöillä, joihin tällaiset rikkomiset ovat vaikuttaneet, on oikeus vaatia ja saada korvausta kyseisestä vahingosta asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta. Tässä direktiivissä vahvistettujen korvauksia, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta sekä seuraamuksia koskevien sääntöjen tavoitteena on välttää, ehkäistä ja vähentää ilman saastumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia SEUT 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kyseisillä säännöillä pyritään sisällyttämään unionin politiikkoihin ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, mistä määrätään perusoikeuskirjan 37 artiklassa, ja konkretisoidaan velvoite suojella perusoikeuskirjan 2 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään, 3 artiklassa vahvistettua oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja 35 artiklassa vahvistettua oikeutta terveyden suojeluun. Tällä direktiivillä edistetään myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ihmisten terveyden suojelun osalta. Tässä direktiivissä säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(50)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta, joka koskee mallintamissovellusten tarkempia teknisiä yksityiskohtia, näytteenottopaikkojen maantieteellisen edustavuuden määrittämistä, luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvien ylitysten todistamista ja vähentämistä, sellaisten osuuksien määrittämistä, jotka ovat seurausta talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvasta hiukkasten resuspensiosta, tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämistä varten laadittuja ennusteita koskevia vaatimuksia, täytäntöönpanokertomuksiin sisällytettäviä tietoja sekä seuraavia seikkoja, jotka liittyvät ilmanlaatua koskevien tietojen ja raportoinnin toimittamiseen: i) sääntöjen vahvistaminen liittyen ilmanlaatua koskeviin tietoihin, jotka jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön, sekä näiden tietojen toimittamisen aikatauluihin ja ii) tietojen raportointitavan virtaviivaistaminen sekä ilman saastumista jäsenvaltioissa mittaavista verkostoista ja yksittäisistä näytteenottopaikoista saatavien tietojen vastavuoroinen vaihto. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (17) mukaisesti.

(51)

Sen varmistamiseksi, että tämä direktiivi täyttää edelleen tavoitteensa, eli ilmanlaadun ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten välttäminen, ehkäiseminen ja vähentäminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin liitteiden III–VII, IX ja X muuttamista, jotta voidaan ottaa huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys, joka liittyy ilmanlaadun arviointiin, lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiin sisällytettäväksi harkittaviin toimenpiteisiin sekä yleisölle tiedottamiseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(52)

Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiempien direktiivien säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(53)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa tämän direktiivin liitteessä XI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(54)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli vahvistaa ilmanlaatua koskevia säännöksiä saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi, jotta ilmanlaatu paranisi unionissa asteittain tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena ihmisten terveydelle, luonnon ekosysteemeille tai luonnon monimuotoisuudelle, koska ilman epäpuhtaudet kulkeutuvat valtiosta toiseen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,