7.2. Pilarin 2mukaisen vaatimuksen määrittäminen muiden riskien kuin ylivelkaantumisriskin osalta (P2R)

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää muiden riskien kuin ylivelkaantumisriskin osalta pilarin 2 mukaiset vaatimukset, joissa määritetään laitoksen osalta kaikki direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklan 1 kohdassa luetellut tilanteet, muun muassa erityisesti

• a. riski, joka aiheutuu odottamattomista tappioista sekä odotetuista tappioista, joita ei kateta riittävästi varauksilla, 12 kuukauden ajanjaksona (jollei asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetä omien varojen vaatimuksesta muulle ajanjaksolle), ja joita laitoksille aiheutuu niiden toiminnan vuoksi, mukaan lukien ne, jotka johtuvat tiettyjen talouden ja markkinoiden kehityksen vaikutuksesta
• b. direktiivin 2013/36/EU 101 artiklan mukaisesti arvioitavien omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävien sisäisten menetelmien puutteet, jäljempänä ’sääntelymallin puutteet’, lukuun ottamatta niitä, jotka on jo katettu sillä, että laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisesti
• c. puutteet sisäisessä hallinnossa, myös sisäisen valvonnan järjestelyjen puutteet sekä muut puutteet ja osastoissa 4–6 esitetyn riskinarvioinnin mukaisesti tunnistettu laitoksen liiketoimintamallista johtuva riski, jos muut valvontatoimenpiteet eivät ole tehonneet tai niitä pidetään riittämättöminä havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

7.2.1. Täydentävien omien varojen määrittäminen odottamattomien tappioiden kattamiseksi

Määritellessään pilarin 2 mukaista vaatimusta odottamattomien tappioiden riskille seuraavan kohdan a alakohdan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon kaikki riskityypit, jotka saattavat vaarantaa laitoksen pääomaposition. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää odottamattomien tappioiden riskin kattava pilarin 2 mukainen vaatimus määrittämällä kyseisen riskityypin kattamiseksi riittävänä pidettävä pääoma ja vähentämällä siitä pilarin 1 mukaisen vaatimuksen asianmukainen osuus.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää riskikohtaisesti riittäväksi katsotut pääoman määrät tunnistamalla, arvioimalla ja määrittämällä riskit, joille laitos altistuu, ja ottaa siinä huomioon laitoksen koko riskiprofiili. Riittäväksi katsottavien pääoman määrien määrittämiseen pitäisi sisältyä

• a. laitoskohtaiset riskit tai riskien osatekijät, joita pilarin 1 mukainen vaatimus ei kata
• b. laitoskohtaiset riskit tai tällaisten riskien osatekijät, joita pilarin 1 mukainen vaatimus ei riittävästi kata.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että pääoman määrä, jonka katsotaan riittävän kunkin direktiivin 2013/36/EU 79–85 artiklan ja 87 a artiklan mukaisesti tunnistetun riskin kattamiseen, ei ole pienempi kuin kyseistä riskiä koskevan sovellettavan pilarin 1 mukaisen vaatimuksen asiaankuuluva osa. Poikkeustapauksissa, joissa riittävänä pidetyn pääoman määrän eritteleminen riskikohtaisesti on liian raskaasta erityisesti pienille laitoksille, toimivaltaisten viranomaisten tulisi noudattaa tämän kohdan ensimmäistä virkettä parhaansa mukaan ja hyödyntää ICAAP-laskelmia, valvontaviranomaisten harkintaa ja muita tietolähteitä.

Tunnistettaessa, arvioitaessa ja kvantifioitaessa riskejä, joille laitos altistuu, toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää seuraavia tietolähteitä:

• a. sisäiset pääoman riittävyyden arviointimenettelyt (ICAAP) ja toimivaltaisen viranomaisen niistä tekemän arvioinnin tulokset, myös ICAAP-laskelmat, jos niitä pidetään luotettavina tai osittain luotettavina 306–308 kohdan mukaisesti
• b. valvontaan liittyvä raportointi
• c. valvontaan liittyvän arvioinnin tulokset, myös mahdolliset aiemmat asiaankuuluvat valvontatoimet ja vertailuanalyysi, sekä muut merkitykselliset tiedot, muun muassa laitoksen kanssa käytävästä vuorovaikutuksesta ja vuoropuhelusta saatavat tiedot.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa ICAAP ja sen arvioinnin tulokset huomioon yhtenä keskeisenä syöttötietona laitoksen kannalta merkittävien riskien tunnistamisessa ja arvioinnissa. Riittäväksi katsotun pääoman määrän ja pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämisessä riskikohtaisesti olisi otettava huomioon ICAAP-laskelmat, jos niitä pidetään luotettavina tai osittain luotettavina, sekä valvontatarkoituksiin käytettävän vertailevan analyysin tulokset ja soveltuvin osin muut asiaankuuluvat syöttötiedot, myös valvontaan perustuva arvio.

Direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 1 kohdan f alakohtaa sovellettaessa ja pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja tarkastella maantieteellisistä, alakohtaisista tai muista olennaisista tekijöistä johtuvia hajautusvaikutuksia kunkin olennaisen riskiluokan sisällä (riskin sisäinen hajauttaminen). Kunkin asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyn pääomaan kohdistuvan riskin osalta tällaisten hajautusvaikutusten ei pitäisi alentaa asetuksen 92 artiklan mukaisesti laskettavia omien varojen vähimmäisvaatimuksia.

Eri luokkiin kuuluvien riskien, myös asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjen, hajauttamista (riskien välinen hajauttaminen) ei kuitenkaan tulisi pitää osana pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämistä.

ICAAP-laskelmat

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ICAAP-laskelmien luotettavuutta arvioimalla, ovatko laskelmat

• a. yksityiskohtaisia: laskelmien/menetelmien olisi mahdollistettava laskelmien jaottelu riskityypeittäin sen sijaan, että esitettäisiin vain yksi (taloudellisen pääoman) laskelma, joka kattaa kaikki riskit
• b. uskottavia: käytettyjen laskelmien/menetelmien pitäisi todistettavasti kattaa riski, jota niillä pyritään tarkastelemaan (esim. luottokeskittymäriskiä koskevassa laskelmassa olisi käytettävä asianmukaisia alakohtaisia jaotteluja, jotka kuvastavat todellisia korrelaatioita ja salkkujen koostumusta), ja niiden olisi oltava riittävän vankkoja, vakaita, riskit huomioon ottavia ja varovaisia, jotta niissä voidaan määrittää asianmukaisesti riskeihin liittyvät tappiot. Tällaisten laskelmien/menetelmien pitäisi olla johdonmukaisia laitosten strategisten prosessien, myös laitoksen riskinottohalun, kanssa
• c. ymmärrettäviä: laskelmien/menetelmien perustana olevat tekijät olisi määritettävä selkeästi. Automaattisia laskelmia ei pitäisi hyväksyä. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että laitos selittää käytetyt keskeiset oletukset, muun muassa vähintään aikahorisontin, luottamustasot, korrelaatio-oletukset, keskeiset muuttujat, käytettyjen mallien kaikkein virhealttiimmat osa-alueet ja sen, miten ne otetaan huomioon ja korjataan lopullisessa ICAAP-laskelmassa
• d. vertailukelpoisia: laskelmissa/menetelmissä olisi mainittava selkeästi keskeiset oletukset, jotka koskevat yleistä varovaisuustasoa, hallussapitojaksoja/riskihorisontteja ja luottamustasoja (tai vastaavaa mittausta), jotta voidaan tehdä oikaisu, jota toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tai jonka ne voivat toteuttaa samanlaisiin laitoksiin tehtävän tai valvontatarkoituksiin käytettävän vertailun helpottamiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisäksi arvioida ICAAP-laskelmien luotettavuutta vertaamalla niitä samoja riskejä koskevien valvontatarkoituksiin käytettävien vertailuarvojen tulokseen ja muihin asiaankuuluviin tietoihin.

ICAAP-laskelmaa olisi pidettävä osittain luotettavana, jos laskelma vaikuttaa erittäin uskottavalta, vaikka se ei täyttäisikään kaikkia 306 kohdan kriteereitä. Näin olisi kuitenkin toimittava vain poikkeustapauksissa, ja lisäksi olisi ryhdyttävä toimiin ICAAP-laskelmassa havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Valvontatarkoituksiin käytettävät vertailuarvot ja muut asiaankuuluvat tiedot

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kehittää ja soveltaa riskikohtaisia valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja, joilla voidaan kyseenalaistaa ICAAP-laskelmat niiden merkittävien riskien tai tällaisten riskien osatekijöiden osalta, joista ei säädetä asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tai ei säädetä riittävästi, tai tukea riskikohtaisen pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämistä erityisesti, jos kyseisiä merkittäviä riskejä tai tällaisten riskien tekijöitä koskevia ICAAP-laskelmia pidetään epäluotettavina tai niitä ei ole saatavilla.

Valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja olisi kehitettävä, jotta saataisiin varovainen, johdonmukainen (eli soveltuvin osin kalibroitu vastaavien hallussapitoaikojen/riskihorisonttien ja luottamustasojen mukaisesti, kuten asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetään), läpinäkyvä ja vertailukelpoinen mittari, jonka avulla voidaan kaikissa laitoksissa laskea ja vertailla tietyn riskin osalta riittäväksi katsottua pääomaa.

Valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja soveltaessaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitosten liiketoimintamallia ja tarvittaessa täydentää sitä soveltamalla valvojan harkintaa liiketoimintamallikohtaisten ja laitoskohtaisten näkökohtien ottamiseksi huomioon.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää muita asiaankuuluvia tietoja riskikohtaisen pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämisen tukena. Muita olennaisia tietoja voivat olla (osastossa 6 määritettyjen kriteerien mukaisten) riskinarviointien tulokset, vertaisryhmävertailut, myös EPV:n julkaisemat raportit ja vertailuarvot.

Muiden olennaisten tietojen perusteella toimivaltaisen viranomaisen tulisi arvioida uudelleen ICAAP-vertailuarvojen / valvontatarkoituksiin käytettävien vertailuarvojen asianmukaisuus/luotettavuus tietyn riskin osalta ja/tai mukauttaa tulosta, jos se antaa aihetta epäillä sen oikeellisuutta.

Jotta varmistettaisiin riskikohtaisen pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämisen johdonmukaisuus, toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää samoja vertaisryhmiä, joita on käytetty pääomaan kohdistuvien riskien analysoimiseen osastossa 6 esitetyllä tavalla.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ottavat valvontatarkoituksiin käytettävät vertailuarvot ja muut asiaankuuluvat tiedot huomioon pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrittämiseksi, niiden tulisi laitoksen kanssa käymänsä vuoropuhelun yhteydessä selittää käytettyjen tietojen tarkoitus ja niiden perustana olevat yleiset periaatteet.

7.2.2. Omien varojen määrittäminen tai muut toimenpiteet, joilla katetaan sääntelymallin puutteet, joita ei kateta sillä, että laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan

Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävien sisäisten menetelmien käynnissä olevan tarkastelun yhteydessä mallissa puutteita, jotka saattaisivat johtaa pilarin 1 mukaisen vaatimuksen aliarviointiin, niiden tulisi asettaa pilarin 2 mukainen vaatimus vain silloin, kun tämän katsotaan olevan tarkoituksenmukaisempaa kuin muiden valvontatoimenpiteiden. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa pilarin 2 mukainen vaatimus näiden puutteiden kattamiseksi vain

• a. kun niitä ei ole mahdollista käsitellä pilarin 1 mukaisen vaatimuksen nojalla muilla valvontatoimenpiteillä, kuten vaatimalla laitoksia mukauttamaan mallejaan tai soveltamaan asianmukaista varovaisuusmarginaalia arvioihinsa
• b. ottamalla huomioon, onko laitos sidottu kokonaisriskipainolattiaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisesti, ja jos näin on, edetä seuraavassa kohdassa selitetyllä tavalla.

Tällaisia pilarin 2 mukaisia vaatimuksia pitäisi asettaa vain tilapäisenä toimenpiteenä siksi ajaksi, kun puutteita korjataan.

Kun laitos sidotaan kokonaisriskipainolattiaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten tulisi

• a. varmistaa, että pilarin 2 mukaisen vaatimuksen nimellismäärä ei kasva automaattisesti sen seurauksena, että laitos tulee sidotuksi kokonaisriskipainolattiaan (”väliaikaiseen ylärajaan”) direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tätä varten pilarin 2 mukaisen vaatimuksen sovellettavaa prosenttiosuutta, jonka toimivaltainen viranomainen on aiemmin ilmoittanut laitokselle viimeisimmän SREP-kierroksen jälkeen, sovelletaan laitoksen lattiattomaan kokonaisriskin määrään (U-TREA) asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä menettelytapaa noudatetaan, kunnes b alakohdassa kuvattu tarkastus on suoritettu
• b. tarkastella viipymättä ja viimeistään seuraavan SREP-arvioinnin päättymispäivään mennessä kyseiselle laitokselle asetettua pilarin 2 mukaista vaatimusta direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Osana arviointia toimivaltaisten viranomaisten tulisi
• i. poistaa sellaiset pilarin 2 mukaisen vaatimuksen osat, jotka voivat kattaa omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävän sääntelymallin puutteet, jotka jo katetaan kokonaisriskipainolattialla, mahdollisten kaksinkertaiseen laskentaan liittyvien vaikutusten poistamiseksi
• ii. tarkastella, onko pilarin 2 mukaisen vaatimuksen nimellismäärään laskennallisia vaikutuksia (eli tilanteita, joissa pilarin 2 mukaisen vaatimuksen nimellismäärän kasvu ei johdu riskin kasvusta vaan siitä, että vaatimukset ilmaistaan prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä) sen seurauksena, että kokonaisriskin määrä kasvaa automaattisesti, kun laitos on tullut sidotuksi kokonaisriskipainolattiaan, ja poistaa ne tarvittaessa
• c. ilmoittaa laitoksille b alakohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun jälkeen sovellettavista omien varojen vaatimuksista ja korostaa erityisesti mahdollisia havaintoja, jotka liittyvät kaksinkertaiseen laskentaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaatia laitoksia ilmoittamaan osana pilarin 3 mukaista raportointia sen, miten joko väliaikainen yläraja tai kaksoislaskennan tarkistaminen – sen mukaan, kumpi on voimassa viitepäivänä – vaikuttaa raportoitaviin pilarin 2 mukaisiin vaatimuksiin.

Edellisen kohdan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi kannustaa laitoksia ilmoittamaan niille varhaisessa vaiheessa, milloin ne ennakoivat (estimaattien perusteella), että ne saattavat tulla sidotuksi kokonaisriskipainolattiaan. Tämän tarkoituksena on helpottaa mahdollisuuksien mukaan edellisessä kohdassa kuvattujen kaksinkertaisen laskennan osatekijöiden tarkastelua.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä 317 kohdassa kuvattu tarkastelu silloin, kun kokonaisriskipainolattia alkaa ensimmäisen kerran sitoa laitosta. Tämän tarkastelun päätyttyä pilarin 2 mukaisen vaatimuksen väliaikaista ylärajaa ei sovelleta, ja toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamaa pilarin 2 mukaista vaatimusta sovelletaan lattiattomaan kokonaisriskin määrään. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, että niin kauan kuin luottolaitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan, sille ei saa asettaa omien varojen lisävaatimuksia, jotka johtaisivat niiden riskien kaksinkertaiseen laskemiseen, jotka ovat jo täysin katettuja siksi, että luottolaitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklan 8 kohdan mukaisesti ja 294 kohdan mukaisesti.

7.2.3. Omien varojen määrittäminen tai muut toimenpiteet muiden puutteiden kattamiseksi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa pilarin 2 mukainen vaatimus kattamaan ne puutteet, jotka on havaittu osastoissa 4–6 kuvatun riskinarvioinnin perusteella, jos muut valvontatoimenpiteet eivät ole olleet tehokkaita tai niitä pidetään riittämättöminä havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa tällainen pilarin 2 mukainen vaatimus vain tilapäisenä toimenpiteenä siksi ajaksi, kun puutteita korjataan.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa pilarin 2 mukainen vaatimus ainoastaan rahoitusriskin – joka on tunnistettu osastossa 8 pääpiirteittäin esitetyn riskinarvioinnin mukaisesti – kattamiseksi, jos tätä pidetään tarkoituksenmukaisempana kuin muita valvontatoimenpiteitä.

Jos laitos jättää toistuvasti vahvistamatta tai pitämästä yllä omien varojen riittävää tasoa P2G:n mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava pilarin 2 mukainen vaatimus kyseisen lisäriskin kattamiseksi viimeistään kahden vuoden kuluttua ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lykätä tätä päätöstä, jos ne antavat laitosten toimia ohjeiden tason alapuolella talous- tai markkinaolosuhteiden tai laitoskohtaisten olosuhteiden vuoksi 452 ja 453 kohdan mukaisesti.

7.2.4. Pilarin 2 mukaisen vaatimuksen koostumuksen määrittäminen

Tarvittaessa ja ottaen huomioon laitoksen erityisolosuhteet toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää vaatia laitosta kattamaan pilarin 2 mukaisen vaatimuksen laadukkaammalla pääomalla kuin mitä direktiivin 2013/36/EU⁴² 104 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan. Tämä päätös olisi perusteltava selkeästi, ja siinä olisi tuotava esiin päätökseen johtaneet erityisolosuhteet. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi perusteluissaan viitata muun muassa seuraaviin tekijöihin:

• a. laitoksen erityispiirteet, sen omistusrakenne ja tarvittaessa konsernirakenne, jotka saattavat vaikuttaa pääoman hankkimismahdollisuuksiin
• b. laitokseen kohdistuvan riskin erityisluonne, joka mahdollisesti johtaa ydinpääoman nopeaan ehtymiseen.

⁴² Vähintään 56,25 prosenttia ydinpääomasta (CET1) ja vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1).