5.3 PD calibration

Laskeakseen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen, joka on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 78 alakohdassa, laitosten tulisi varmistaa, että kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto ja muut tiedot ovat täydellisiä 73 ja 74 kohdassa määritellyn ja havaitun keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen laskemiseen käytettyjen nimittäjän ja osoittajan näkökulmasta. Laitosten tulisi erityisesti varmistaa, että vähintään seuraavat aineistot asianmukaiselta tarkastelujaksolta, johon on viitattu 82–83 kohdissa, tallennetaan huolellisesti ja pidetään saatavilla:

• (a) kriteerit tyypiltään asiaankuuluvien vastuiden tunnistamiseen, jotka kuuluvat tarkasteltavan PD-mallin soveltamisalaan
• (b) kriteerit kalibrointisegmenttien tunnistamiseen
• (c) riskitekijät, joita on käytetty riskien erittelyyn; mikäli malliin on sisällytetty äskettäin uusi merkittävä riskitekijä, josta ei ole saatavilla historiatietoja, laitosten tulisi pyrkiä lisäämään riskitekijöitä koskevaa tietoaineiston määrää ajan kuluessa 51 kohdan a alakohdassa kuvatulla tavalla ja soveltaa asianmukaista mukautusta ja varovaisuusmarginaalia 4.4 jakson mukaisesti
• (d) kaikki vastapuolien ja vastuiden tunnistenumerot, jotka ovat maksukyvyttömyysasteen laskemisen kannalta merkittäviä, ottamalla huomioon tilanteet, joissa tunnistenumerot ovat muuttuneet esimerkiksi vastuiden uudelleenjärjestelyjen vuoksi.

Yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen laskemisen havaintoja voidaan jättää pois ainoastaan seuraavissa kahdessa tilanteessa:

• (a) vastapuoli on väärin perustein sisällytetty maksukyvyttömyyden tietoaineistoon, sillä se ei ole maksukyvytön asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan määritelmän mukaisesti, ja kuten on määritelty tarkemmin saman artiklan nojalla annetuissa vastapuolen maksukyvyttömyyden määritelmän soveltamista koskevissa ohjeissa, ja sitä ei näin ollen tulisi sisällyttää yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen osoittajaan
• (b) vastapuolet, jotka on sijoitettu väärin perustein kyseessä olevan luokitusmallin luokitukseen, vaikka ne eivät kuulu luokitusmallin soveltamisalaan, tulisi poistaa yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen laskemisen osalta sekä osoittajasta että nimittäjästä.

Laitosten tulisi dokumentoida kaikki yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen laskemiseen liittyvä tietojen puhdistaminen IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 32 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja niiden tulisi dokumentoida erityisesti seuraavat asiat:

• (a) muissa kuin vähittäis-PD-malleissa luettelo kaikista tietoaineistoa koskevista havainnoista, jotka on poistettu 71 kohdan mukaisesti, ja jossa on perusteet kullekin poistolle
• (b) vähittäis-PD-malleissa tiedot havaintojen poistamisen syistä ja niiden laajuudesta 71 kohdan mukaisesti.

5.3.2 Yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden laskeminen

Laskeakseen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen, johon on viitattu asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 78 alakohdassa, laitosten tulisi varmistaa kumpikin seuraavista asioista:

• (a) että nimittäjä muodostuu niiden maksukykyisten vastapuolten lukumäärästä, joilla on yhden vuoden tarkastelujakson alkaessa mikä tahansa luottovelvoite; tässä yhteydessä luottovelvoitteella tarkoitetaan kumpaakin seuraavista:
• (i) mitä tahansa tase-erää sisältäen minkä tahansa määrän pääomaa, korkoa ja maksuja
• (ii) mitä tahansa taseen ulkopuolista erää sisältäen laitoksen takaajana myöntämiä vakuuksia.
• (b) että osoittaja sisältää kaikki ne vastapuolet, jotka ovat mukana nimittäjässä ja joilla on ollut vähintään yksi maksukyvyttömyystapahtuma yhden vuoden tarkastelujakson aikana.

Sijoittaessaan vastapuolia tai vastuita luokkiin tai ryhmiin yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen laskemiseksi laitosten tulisi ottaa huomioon korvaamiset, mutta niiden ei tulisi huomioida sijoittamisessa luottoriskin vähentämisestä seuraavia vaikutuksia eikä mitään jälkikäteen tehtäviä varovaisia mukautuksia, jotka on otettu käyttöön 8.1 jakson mukaisesti. Mikäli yhden vuoden maksukyvyttömyysaste lasketaan käyttämällä luokkaa tai ryhmää, nimittäjän tulisi viitata kaikkiin vastapuoliin, jotka on sijoitettu kyseiseen luokkaan tai ryhmään tarkastelujakson alussa. Mikäli yhden vuoden maksukyvyttömyysaste lasketaan salkun tasolla, nimittäjän tulisi viitata kaikkiin vastapuoliin, jotka on sijoitettu siihen liittyvään kalibrointisegmenttiin tarkastelujakson alussa.

Laitosten tulisi laskea yhden vuoden maksukyvyttömyysaste myös sille vastapuolten alaryhmälle, joilla oli jokin luottovelvoite ja joilla ei ollut luokitusta kyseessä olevan tarkastelujakson alussa, mutta jotka kuuluivat mallin soveltamisalaan (’puuttuva luokitus’), vaikka nämä vastapuolet olisi sijoitettu luokkaan tai ryhmään varovaisella tavalla omien varojen vaatimuksen laskemiseksi. Vastapuolia, joiden luokitus perustuu puuttuviin tai osittain puuttuviin tietoihin tai joiden luokitus on vanhentunut, mutta jonka laitos katsoo silti olevan edelleen paikkansapitävä, ei tulisi katsoa kuuluvan puuttuvien luokitusten joukkoon.

Sovellettaessa 73–75 kohtia vastapuoli tulee sisällyttää nimittäjään ja tarvittaessa osoittajaan myös niissä tapauksissa, joissa tarkastelujakson aikana on siirrytty toiseen luokitusluokkaan, luokitusryhmään tai luokitusmalliin tai toiseen omien varojen vaatimusten laskentatapaan tai joissa vastaavat luottovelvoitteet on myyty, kirjattu tappioksi, maksettu takaisin tai muulla tavalla suljettu tarkastelujakson aikana. Laitosten tulisi analysoida, vääristävätkö tällaiset luottovelvoitteiden siirrot tai myynnit maksukyvyttömyysastetta ja siinä tapauksessa ottaa tämä huomioon asianmukaisella mukautuksella ja harkita sopivaa varovaisuusmarginaalia.

Joka tapauksessa laitosten tulisi varmistaa, että kukin maksukyvytön vastapuoli lasketaan ainoastaan kerran osoittajassa ja kerran nimittäjässä yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen laskennassa, vaikka vastapuoli olisi joutunut maksukyvyttömäksi useammin kuin kerran kyseisenä yhden vuoden ajanjaksona.

Valitakseen sopivan laskentatavan 80 kohdan mukaisesti laitosten tulisi arvioida tarkastellun yhden vuoden maksukyvyttömyysasteita historiallisen tarkastelujakson valossa vähintään neljännesvuosittain.

5.3.3 Havaitun keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen laskeminen

Havaitut keskimääräiset yhden vuoden maksukyvyttömyysasteet (’havaittu keskimääräinen maksukyvyttömyysaste’) tulisi laskea kustakin luokitusluokasta tai -ryhmästä sekä lisäksi kyseessä olevan PD-mallin soveltamisalaan kuuluvista vastuutyypeistä sekä mahdollisista merkityksellisistä kalibrointisegmenteistä.

Laitosten tulisi valita sellainen lähestymistapa, joka perustuu päällekkäisiin yhden vuoden aikaikkunoihin tai sellainen, joka perustuu erillisiin yhden vuoden aikaikkunoihin, jolla lasketaan dokumentoituun analyysiin perustuva havaittu keskimääräinen maksukyvyttömyysaste. Tämän analyysin on sisällettävä vähintään seuraavat asiat:

• (a) analyysi mahdollisesta harhasta, joka johtuu suuresta määrästä lyhytaikaisia ja päättyneitä sopimuksia, joita ei voi tarkastella käsiteltävissä yhden vuoden jaksoissa
• (b) analyysi mahdollisesta harhasta, joka johtuu valituista laskentapäivistä
• (c) niissä laitoksissa, joissa käytetään päällekkäisiä yhden vuoden aikaikkunoita, analyysi mahdollisesti merkittävästä harhasta, joka johtuu piilevästä päällekkäisen ajanjakson ylisuuresta painoarvosta
• (d) analyysi mahdollisesti merkittävästä harhasta, joka johtuu valittuihin laskentapäiviin liittyvistä kausivaikutuksista.

Sovellettaessa 79 ja 80 kohtaa laitosten tulisi laskea havaitut keskimääräiset maksukyvyttömyysasteet aritmeettisena keskiarvona kaikista 73–76 kohtien mukaisesti laskettujen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteista. Vähittäisvastuiden luokkaan kuuluvissa PD-malleissa laitokset voivat laskea havaitun keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen painotettuna keskiarvona, mikäli laitos antaa aikaisempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon siitä syystä, että tuoreemmat tiedot ennustavat tappioita tarkemmin asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti.

5.3.4 Pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste

Määrittääkseen tarkasteluajanjakson, johon on viitattu asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan h alakohdassa ja 180 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, laitosten tulisi katsoa olennaisiksi tiedoiksi kalibrointihetkeen nähden viimeisimpien viiden vuoden lisäksi havainnot, joita tarvitaan, jotta tarkasteluajanjakso kuvastaisi maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä kyseisille vastuutyypeille IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 49 artiklan 3 kohdassa kuvatulla tavalla.

Arvioidakseen, kuinka hyvin 82 kohdassa mainittu historiallinen tarkasteluajanjakso kuvastaa todennäköistä yhden vuoden maksukyvyttömyysasteen vaihtelua, laitosten tulisi arvioida, sisältääkö tarkasteluajanjakso edustavan otoksen hyviä ja huonoja vuosia, ja niiden tulisi ottaa huomioon kaikki seuraavat asiat:

• (a) kaikkien havaittujen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden vaihtelu
• (b) tarkasteltavien vastuutyyppien kannalta merkittävistä talouden indikaattoreista kuvastuviin huonoihin vuosiin liittyvien yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden olemassaolo, puuttuminen tai yleisyys tarkasteluajanjaksolla
• (c) merkittävät taloudellisen, oikeudellisen tai liiketoimintaympäristön muutokset tarkasteluajanjaksolla.

Mikäli 82 kohdassa tarkoitettu tarkasteluajanjakso edustaa hyvin maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä, pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste tulisi laskea kyseisen ajanjakson yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden havaittuna keskiarvona.

Mikäli 82 kohdassa tarkoitettu tarkasteluajanjakso ei edusta hyvin maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 49 artiklan 4 kohdan merkityksessä, laitosten tulisi soveltaa seuraavaa:

• (a) mikäli historialliseen tarkasteluajanjaksoon ei sisälly riittävästi tai lainkaan huonoja vuosia, havaittujen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden keskiarvoa tulisi mukauttaa pitkän aikavälin keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen estimoimiseksi
• (b) mikäli historiallisella tarkasteluajanjaksolla huonot vuodet ovat yliedustettuina, havaitun yhden vuoden maksukyvyttömyysasteita voidaan mukauttaa pitkän aikavälin keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen estimoimiseksi, mikäli 83(b) kohdassa tarkoitettujen talouden indikaattoreiden ja saatavilla olevien yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden välillä on merkittävä korrelaatio.

Laitosten tulisi varmistaa, että kohdissa a ja b tarkoitettujen mukautusten tuloksena saatu mukautettu pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste vastaa maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä.

Siinä poikkeustapauksessa, että pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste on pienempi kuin kaikkien havaittujen yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden keskiarvo 85 kohdan mukaisesti tehtyjen mukautusten vuoksi, laitosten tulisi verrata mukautettuja pitkän aikavälin keskimääräisiä maksukyvyttömyysasteitaan seuraavista suurimpaan:

• (a) yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden havaittu keskiarvo viideltä edeltävältä vuodelta
• (b) kaikkien yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden havaittu keskiarvo.

Laitosten tulisi perustella mukautusten suunta ja laajuus, kuten harkitun varovaisuusmarginaalin sopivuus, IRB-menetelmän arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 49 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja 4.4 jaksossa esitetyn vaatimuksen mukaisesti. Lisäksi mikäli pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen keskiarvo on pienempi kuin kohdissa a ja b esitetyistä kahdesta arvosta suurempi, niiden tulisi erityisesti perustella, miksi nämä kaksi arvoa eivät ole asianmukaisia.

5.3.5 Kalibrointi pitkän aikavälin keskimääräiseen maksukyvyttömyysasteeseen

Laitoksilla tulisi olla vakaat ja tarkasti määritellyt prosessit, joilla varmistetaan vakaa kalibrointi sisällyttämällä kalibrointiprosessiin kaikki seuraavat asiat:

• (a) luokitusluokka- tai -ryhmäkohtaiset kvantitatiiviset kalibrointitestit
• (b) kalibrointisegmentin tasolla suoritetut kvantitatiiviset kalibrointitestit
• (c) täydentävät kvalitatiiviset analyysit, kuten asiantuntija-arviot tuloksena saatavan vastapuolijakauman muodosta, luokkakohtaisesta vastapuolten vähimmäismäärästä ja vastapuolten tiettyihin luokkiin tai ryhmiin keskittymisen välttämisestä.

Laitosten tulisi tallentaa ja kuvata PD-mallia koskevassa dokumentaatiossaan kuhunkin kalibrointisegmenttiin liittyvä kalibrointiotos. Varmistaakseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 180 artiklan 2 kohdan a alakohdan noudattamisen laitosten tulisi löytää asianmukainen tasapaino, jossa kalibrointiotos on vertailukelpoinen salkun vastapuolten ja transaktioiden ominaispiirteiden kanssa ja jossa se edustaa hyvin todennäköistä maksukyvyttömyysasteiden vaihteluväliä 5.3.4 jakson tarkoittamassa merkityksessä.

Laitosten tulisi suorittaa kalibrointi sen jälkeen, kun ne ovat huomioineet mahdolliset korvaamiset, joita on sovellettu vastapuolien luokkiin tai ryhmiin sijoittamisessa, ja ennen kuin se soveltaa varovaisuusmarginaalia tai PD-estimaattien vähimmäistasoa asetuksen (EU) N:o 575/2013 160 artiklan 1 kohdan ja 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mikäli luokittelumenetelmä tai korvaamiskäytäntö on muuttunut ajan myötä, laitosten tulisi analysoida näiden muutosten vaikutukset korvaamisten tiheyteen ja soveltamisalaan ja ottaa ne huomioon asianmukaisesti.

Luokiteltujen vastapuolten tai vastuiden ryhmittely luokkiin tai ryhmiin voidaan suorittaa kalibroinnin aikana, erityisesti mikäli laitokset suorittavat tämän ryhmittelyn tunnistamalla tulosarvojen intervallit, jotka vastaavat ennalta määriteltyjä asteikon luokkien PD-tasoja.

Ottaen huomioon tietojen saatavuus, mallin ja salkun rakenne sekä liiketoiminnan vaatimukset laitosten tulisi valita asianmukainen menetelmä kalibroinnin suorittamiseksi seuraavien periaatteiden mukaisesti:

• (a) laitokset voivat valita yhden seuraavista kalibrointityypeistä:
• (i) kalibrointi asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 180 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti
• (ii) kalibrointi asetuksen (EU) N:o 575/2013 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhdessä saman asetuksen 180 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 180 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, jos käytössä on jatkuva luokitusasteikko
• (b) yrityksiin, laitoksiin, keskushallintoihin ja keskuspankkeihin kohdistuviin vastuisiin ja pääomavastuisiin, mikäli laitos käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 155 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua PD-/LGD-menetelmää, laitokset voivat valita yhden seuraavista kalibrointityypeistä:
• (i) kalibrointi, joka perustuu kuvaukseen luokitusasteikosta, jota ulkoinen luottoluokituslaitos (ECAI) tai vastaava käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti
• (ii) IRB-menetelmän arviointimenetelmiä koskevien teknisten sääntelystandardien 4 jakson mukaisen tilastollisen maksukyvyttömyyden ennustemallissa, jossa PD:t estimoidaan yksinkertaisina maksukyvyttömyyden todennäköisyysestimaatteina kullekin yksittäiselle vastapuolelle tietyssä luokassa tai ryhmässä asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, kalibrointi tapahtuu merkityksellisten maksukyvyttömyyden todennäköisyysestimaattien asianmukaisten kalibrointisegmenttien tasolla
• (c) vähittäisvastuille laitokset voivat valita kalibroinnin, joka perustuu kokonaistappioihin ja LGD-arvoihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdan mukaisesti
• (d) ostetuille yrityssaamisille laitokset voivat valita kalibroinnin, joka perustuu odotettuihin tappioihin ja LGD-arvoihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti

91 kohdassa tarkoitettujen PD-estimaattien arvioimista varten kalibroinnissa tulisi huomioida joko

• (a) pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste luokan tai ryhmän tasolla, missä tapauksessa laitosten tulisi suorittaa ylimääräisiä kalibrointitestejä asianmukaisen kalibrointisegmentin tasolla tai
• (b) pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste kalibrointisegmentin tasolla, missä tapauksessa laitosten tulisi suorittaa ylimääräisiä kalibrointitestejä asianmukaisten luokkien tai ryhmien tasolla tai mikäli ne käyttävät suoria PD-estimaatteja asetuksen (EU) N:o 575/2013 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tasolla, joka on sopiva todennäköisyysmallin soveltamisen näkökulmasta.

Riippumatta siitä, minkä 92 kohdassa mainituista lähestymistavoista laitos valitsee, sen tulisi arvioida valitun kalibrointimenetelmän mahdollisia vaikutuksia PD-estimaattien käyttäytymiseen eri aikoina.

Määritelläkseen PD-estimaatit tavalla, joka perustuu kuvaukseen ulkoiselle luokitusasteikolle 91(b) ((i)) kohdassa tarkoitetulla tavalla, laitosten tulisi perustaa ulkoisen organisaation asteikon luokkia varten havaitut maksukyvyttömyysasteet ajanjaksoon, joka edustaa maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä kyseessä olevan salkun luokissa ja ryhmissä.

Mikäli laitokset johtavat PD-estimaatit tappio- ja LGD-estimaateista asetuksen (EU) N:o 575/2013 161 artiklan 2 kohdan ja 180 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, niiden tulisi käyttää vertailutietoaineistoja, jotka sisältävät kaikkien 6.3.2.1 jakson mukaisesti määritellyllä historiallisella tarkasteluajanjaksolla havaittujen maksukyvyttömyyksien toteutuneet tappiot ja olennaiset tappiotekijät.

Käyttääkseen suoria PD-estimaatteja omien varojen vaatimusten laskemiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti laitosten tulisi osoittaa, että estimointimenetelmän taustalla olevan todennäköisyysmallin teoreettiset oletukset toteutuvat riittävissä määrin käytännössä ja että pitkän aikavälin keskimääräinen maksukyvyttömyysaste säilyy samana. Erityisesti kaikkien tieto- ja edustavuusvaatimusten tulisi täyttyä, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan c alakohdan vaatimukset, ja maksukyvyttömyyden määritelmää tulisi soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti. Missään olosuhteissa jatkuvien PD-arvojen käyttöä tai mitään maksukyvyttömyysasteiden tasoittamista ei tule hyväksyä puuttuvien tietojen, pienen erottelukyvyn tai minkään muiden luokitussijoittelun puutteiden vuoksi tai omiin varoihin liittyvien vaatimusten alentamiseksi.

Laitokset voivat pilkkoa saman PD-mallin soveltamisalaan kuuluvia vastuita tarvittavan moneksi kalibrointisegmentiksi, mikäli yhden tai useamman vastuun osajoukon riskitaso eroaa merkittävästi muista. Tätä tarkoitusta vasten laitosten tulisi käyttää asianmukaisia segmentointitekijöitä ja niiden tulisi perustella ja dokumentoida kalibrointisegmenttien käyttö ja soveltamisala.

Mikäli käytetään pisteytysmenetelmiä, laitosten tulisi varmistaa, että

• (a) mikäli käytetyssä pisteytysmenetelmässä tapahtuu muutos, laitosten tulisi tarkastella, tarvitseeko vastapuolten tai vastuiden alkuperäiseen tietoaineistoon perustuvia pisteitä laskea uudelleen sen sijaan, että käytettäisiin aikaisempaan pisteytysmenetelmän versioon perustuvia pisteitä, ja mikäli uudelleen laskeminen ei ole mahdollista, laitosten tulisi arvioida sen mahdollisia vaikutuksia ja ottaa nämä vaikutukset huomioon korottamalla PD-estimaattiensa varovaisuusmarginaalia asianmukaisesti
• (b) mikäli sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, PD-estimaatit, jotka on johdettu yksittäisten PD-estimaattien yksinkertaisesta keskiarvosta, ovat riittäviä asianmukaisille luokille soveltamalla kalibrointitestejä näihin estimaatteihin luokkien tasolla maksukyvyttömyysasteiden todennäköistä vaihteluväliä edustavien yhden vuoden maksukyvyttömyysasteiden perusteella.

Kalibrointi ei saisi vaikuttaa vastapuolten tai velallisten luokitusjärjestykseen kalibrointisegmentissä muutoin kuin kunkin luokan tai ryhmän sisällä.