4.2 Stressitestit ja hallintotapa

Ylimmän hallintoelimen olisi hyväksyttävä⁴ laitoksen stressitestiohjelma ja valvottava sen toteuttamista ja tehokkuutta.

⁴ Katso myös EPV:n ohjeet sisäisen hallinnon järjestämisestä, Osasto II, jakso 1.

Laitoksen olisi varmistettava, että sen ylimmän hallintoelimen jäsenet ymmärtävät täysin stressitapahtumien vaikutuksen laitoksen yleiseen riskiprofiiliin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2013/36/EU⁵ 91 artiklan 1 kohdan vaatimusta, jonka mukaan ylimmän hallintoelimen jäsenillä on oltava tehtäviensä suorittamiseen riittävä tietämys, taidot ja kokemus.

⁵ Ks. myös III osaston 8 jakso ESMA:n ja EPV:n yhteisistä ohjeista, jotka on annettu direktiivin 2013/36/EU ja direktiivin 2014/65/EU mukaisten ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä tehtävistä vastaavien henkilöiden sopivuuden arvioinnista.

Ylimmän hallintoelimen olisi ymmärrettävä stressitestausohjelman keskeiset näkökohdat, jotta se voisi

• (a) osallistua aktiivisesti keskusteluihin laitoksen mahdollisten stressitestaustyöryhmien tai toimivan johdon tai menettelyssä mukana olevien ulkopuolisten konsulttien kanssa
• (b) kyseenalaistaa tärkeimpiä mallioletuksia, skenaarion valintaa ja stressitestien perustana olevia oletuksia yleensä
• (c) päättää tarvittavista johdon toimista ja keskustella niistä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Stressitestausohjelma olisi suoritettava asiaan kuuluvien laitoksen sisäisten toimintalinjojen ja menettelyjen mukaisesti. Laitoksen ylimmän hallintoelimen olisi varmistettava, että ohjelman toteuttamista varten osoitetaan selkeät vastuualueet ja riittävät resurssit (esim. ammattitaitoiset henkilöresurssit ja tietotekniikkajärjestelmät).

Laitosten olisi varmistettava, että kaikki stressitestausohjelman elementit, mukaan lukien sen arviointi, dokumentoidaan asianmukaisesti ja päivitetään tarvittaessa säännöllisesti sisäisiin toimintalinjoihin ja -menettelyihin.

Laitosten olisi varmistettava, että stressitestausohjelmasta tiedotetaan tehokkaasti eri liiketoiminta-alueilla ja hallinnon tasoilla. Tämän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta, parantaa riskikulttuuria ja kannustaa keskusteluun olemassa olevista ja potentiaalisista riskeistä sekä mahdollisista johdon toimenpiteistä.

Stressitestausohjelman olisi oltava olennainen osa laitoksen riskinhallintajärjestelmää (myös vakavaraisuuden hallintamenettelyn (ICAAP) ja maksuvalmiuden hallintamenettelyn (ILAAP) yhteydessä). Stressitestien olisi tuettava erilaisia liiketoimintapäätöksiä ja -menettelyjä sekä strategista suunnittelua, mukaan lukien pääoman ja likviditeetin suunnittelu. Päätöksissä tulisi ottaa huomioon stressitestien aikana havaitut puutteet, rajoitteet ja haavoittuvuudet.

Ylimmän hallintoelimen tulisi ottaa stressitestien tulokset huomioon määrittäessään laitoksen strategiaa ja tehdessään pääomaan, likviditeettiin, elvytykseen ja kriisinratkaisuun liittyviä päätöksiä. Erityisesti tuloksissa havaittuihin rajoitteisiin, heikkouksiin ja puutteisiin on kiinnitettävä huomiota.

Stressitestien tuloksia (määrällisiä ja laadullisia tietoja) tulisi käyttää tietolähteenä, kun määritetään laitoksen riskinottohalukkuutta ja riskirajoja. Lisäksi niitä tulisi käyttää suunnittelun välineenä, kun määritetään uusia ja olemassa olevia liiketoimintastrategioita ja niiden vaikutusta pääoman käyttöön. Tämän mahdollistamiseksi stressitestin olennaisten tulosten tulisi koskea oletettuja tappioita, pääoma- ja likviditeettivaatimuksia sekä käytettävissä olevaa pääomaa ja likviditeettiä.

Stressitestit olisi suoritettava sopivin väliajoin, jotta ne olisivat mielekäs osa laitoksen riskinhallintajärjestelmää. Suoritustiheyden määrittämisessä olisi otettava huomioon stressitestin laajuus ja tyyppi, laitoksen luonne, laajuus, koko ja monimutkaisuus (suhteellisuusperiaate), salkkuominaisuudet sekä muutokset makrotaloudelliseen ympäristöön tai laitoksen liiketoimintaan.