Pääomaindikaattorit

Pääomaindikaattorien olisi tunnistettava pääoman määrän ja laadun merkittävä nykyinen ja todennäköinen tuleva heikentyminen laitoksen jatkuvassa toiminnassa, mukaan lukien velkaantumisen lisääntyminen.

Pääomaindikaattoreita valitessaan laitoksen olisi tarkasteltava sitä, että tällaisten indikaattorien kyky mahdollistaa oikea-aikainen reagointi voi olla heikompi kuin muun kaltaisilla indikaattoreilla, ja että tietyt toimet laitoksen pääomatilanteen palauttamiseksi voivat edellyttää pitempiä toimeenpanoaikoja tai olla alttiimpia markkinaolosuhteille ja muille olosuhteille. Tämä voidaan saavuttaa erityisesti laatimalla tulevaisuuteen tähtääviä arvioita, joissa tarkasteltaisiin pääomavälineisiin liittyviä olennaisia sopimusperusteisia maturiteetteja.

Pääomaindikaattorit olisi myös sisällytettävä laitoksen sisäiseen omien varojen riittävyyden arviointiprosessiin (ICAAP) direktiivin 2013/36/EU 73 artiklan mukaisesti.

Laitoksen olisi tarkistettava sääntelyyn perustuvien pääomavaatimusten indikaattorien raja- arvot riittävästi sen varmistamiseksi, että etäisyys laitokseen sovellettavien pääomavaatimusten rikkoutumiseen on riittävä (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa säädetyt omien varojen vähimmäisvaatimukset ja direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sovellettavat lisäpääomien vaatimukset.

Elvytysprosessin tavoitteen ja laitokselle osoitetun joustavuuden mukaisesti lakisääteiset pääomaindikaattorit olisi asetettava korkeammalle tasolle kuin valvontatoimet mahdollistava taso, jotta laitos voi toimia itsenäisesti, kun indikaattorit rikkoutuvat.

Yleensä pääomaindikaattorit olisi tarkistettava yhteenlasketun pääomapuskurivaatimuksen yläpuolelle. Jos laitos tarkistaa pääomavaatimuksensa puskurien sisällä, sen olisi osoitettava elvytyssuunnitelmassaan selvästi, että sen elvytysvaihtoehdot voidaan toteuttaa tilanteessa, jossa puskurit on käytetty kokonaan tai osittain.

Direktiivin 2014/59/EU 45 c ja 45 d artiklassa (omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus - MREL) ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 (TLAC) 92 a tai 92 b artiklassa säädettyihin vaatimuksiin liittyvien indikaattoreiden kynnysarvot, ilmaistuna prosenttiosuuksina kokonaisriskin määrästä (TREA) ja kokonaisvastuumäärästä (TEM), olisi yhdenmukaistettava säänneltyä pääomaa koskevien elvytyssuunnitelman indikaattoreiden tarkistuksen kanssa, ja ne olisi asetettava tasolle, joka on korkeampi kuin taso, joka mahdollistaa kriisinratkaisuviranomaisen väliintulon direktiivin 2014/59/EU 16 a artiklan [sellaisena kuin se on otettu käyttöön direktiivillä (EU) 2019/879] ja direktiivin 2013/36/EU [sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/878] 128 artiklan mukaisesti. Laitoksen olisi yleensä tarkistettava kynnysarvo yhteenlasketun puskurivaatimuksen yläpuolelle, kun sitä tarkastellaan i) TLAC:n vähimmäisvaatimuksen ja ii) lopullisen MREL:n tai MREL:n sitovien välitavoitetasojen (jos ne ovat erilaiset) lisäksi ilmaistuna prosenttiosuutena TREA:sta. Laitoksen olisi otettava huomioon myös kaikki muut seikat, joita pidetään merkityksellisinä kyseisiä vaatimuksia määritettäessä, mukaan lukien mahdollinen saatavan huonompi etuoikeusasema. Jos laitos päättää tarkistaa MREL- ja TLAC-indikaattorinsa puskurien sisällä, sen on osoitettava elvytyssuunnitelmassaan selvästi, että sen elvytysvaihtoehdot voidaan toteuttaa tilanteessa, jossa puskurit on käytetty kokonaan tai osittain.

Indikaattorikynnyksessä olisi otettava huomioon hyväksyttävien velkojen maturiteettiprofiili ja laitoksen kyky uusia ne. Niiden ryhmien osalta, joilla on usean kriisinratkaisuviranomaisen malli, laitoksen olisi tarkistettava konsolidoidun tason MREL/TLAC-indikaattorit kullekin kriisinratkaisuyhteisölle/-ryhmälle, jos vakavaraisuusvalvonnan ja kriisinratkaisun soveltamisala saattavat poiketa toisistaan.

Toimivaltaisen viranomaisen olisi sovittava MREL-kynnyksen tarkistuksesta kriisinratkaisuviranomaista kuullen niiden arvioidessa elvytyssuunnitelmaa. Saatuaan laitokselta ilmoituksen MREL-indikaattorin rikkoutumisesta toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava asiasta kriisinratkaisuviranomaiselle ja tehtävä sen kanssa yhteistyötä ottaen huomioon MREL:n merkitys direktiivin 2014/59/EU 31 artiklan mukaisille kriisinratkaisutavoitteille.