7.2 Omien varojen lisävaatimuksen määrittäminen

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää omien varojen lisävaatimus sijoituspalveluyrityksen toiminnasta aiheutuvien olennaisten riskien ja riskitekijöiden osalta ottaen huomioon kaikki direktiivin (EU) 2019/2034 40 artiklan 1 kohdassa luetellut tilanteet, mukaan lukien seuraavat:

• a. sijoituspalveluyritykseen kohdistuu riskejä tai riskitekijöitä, tai sijoituspalveluyritys kohdistaa muihin riskejä, joita ei ole lainkaan tai riittävästi katettu asianmukaisilla pääoman määrillä, tyypeillä tai jakautumisella asetuksen (EU) 2019/2033 kolmannessa tai neljännessä osassa
• b. sijoituspalveluyritysten järjestelyissä, prosesseissa, mekanismeissa ja strategioissa on puutteita eikä tällaisia puutteita ei voida korjata kohtuullisessa ajassa
• c. sijoituspalveluyrityksellä on puutteita mukautuksissa, jotka liittyvät kaupankäyntivaraston varovaiseen arvostamiseen ja joiden avulla sen pitäisi voida myydä tai suojata positioitaan lyhyessä ajassa aiheuttamatta olennaisia tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa
• d. sijoituspalveluyritys ei ole noudattanut vaatimuksia, jotka koskevat sallittujen sisäisten mallien soveltamista, mikä johtaa riittämättömään pääomatasoon, ja
• e. sijoituspalveluyritys ei toistuvasti kykene saavuttamaan tai ylläpitämään direktiivin (EU) 2019/2034 41 artiklassa säädettyä omien varojen lisäyksen riittävää tasoa.

84

Omien varojen lisävaatimuksen kokonaismäärän tulisi olla kaikkien toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien omien varojen lisävaatimusten summa, joka sisältää kaikki edellisessä kohdassa luetellut tilanteet.

7.2.1 Omien varojen lisäyksen määrittäminen sellaisten riskien tai riskitekijöiden kattamiseksi, joita ei kateta lainkaan tai riittävästi asetuksen (EU) 2019/2033 kolmannessa tai neljännessä osassa

Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava omien varojen lisävaatimuksen taso sellaisten riskien tai riskitekijöiden kattamiseksi, joita ei kateta lainkaan tai riittävästi asetuksen (EU) 2019/2033 kolmannessa ja neljännessä osassa ja joita täsmennetään direktiivin (EU) 2019/2034 40 artiklan 6 kohdan mukaisesti annetulla delegoidulla asetuksella ja 6 osaston mukaisesti tehdyn riskienarvioinnin perusteella.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi turvauduttava seuraaviin tietolähteisiin tällaisten riskien tai riskitekijöiden tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja kvantifioimiseksi:

• a. sellaisten sijoituspalveluyritysten osalta, jotka eivät täytä asetuksen (EU) 2019/2033 12 artiklan 1 kohdan mukaisia pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten edellytyksiä, sekä sijoituspalveluyritysryhmien ja edellä mainitut edellytykset täyttävien sijoituspalveluyritysten osalta, jos toimivaltainen viranomainen katsoo sen asianmukaiseksi, ICARAP-laskelmat tai sijoituspalveluyritysryhmien osalta konsolidoidut ICARAP-laskelmat ja erityisesti sen ICAAP-osio sekä niitä koskevat toimivaltaisen viranomaisen arvioinnin tulokset, mukaan lukien ICAAP-laskelmien osalta, siltä osin kun ne katsotaan luotettaviksi tai osittain luotettaviksi 279–282 kohdan mukaisesti
• b. direktiivin 2014/59/EU soveltamisalaan kuuluvien sijoituspalveluyritysten osalta elvytyssuunnitelma ja toimivaltaisen viranomaisen siitä tekemän arvioinnin tulokset ottaen huomioon tarkasteltavaan sijoituspalveluyritykseen sovellettavat elvytyssuunnitelmia koskevat vaatimukset
• c. valvontaan liittyvä raportointi
• d. valvontaan liittyvän arvioinnin tulokset ja mahdolliset vertailuarvolaskelmat
• e. kaikkien aiempien asiaankuuluvien valvontatoimien tulokset
• f. muut olennaiset tiedot, mukaan lukien tiedot, jotka perustuvat vuorovaikutukseen ja vuoropuheluun sijoituspalveluyrityksen kanssa, julkisiin markkinatutkimuksiin tai alakohtaisiin ja salkkuja koskeviin näkemyksiin.

Kuten 276 kohdan a alakohdassa esitetään, toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon ICAAP ja sen arvioinnin tulokset yhtenä keskeisenä tekijänä sellaisten riskien ja riskitekijöiden tunnistamisessa ja arvioinnissa, joita sijoituspalveluyritykseen kohdistuu tai se kohdistaa asiakkaisiin ja markkinoihin ja jotka johtuvat sen joko säännellyistä tai sääntelemättömistä liiketoimista. Määritettäessä pääoman määrää, jota pidetään riittävänä ja mahdollisesti omien varojen lisävaatimuksena, huomioon tulisi ottaa muiden

85 käytettävien tietojen ohella ICAAP-laskelmat, jos ne katsotaan luotettaviksi tai osittain luotettaviksi.

Kuten 276 kohdan b alakohdassa esitetään, toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa ottaa huomioon elvytyssuunnitelma ja sen arviointi saadakseen tukea sellaisen pääoman määrittämiselle, jota pidetään riittävänä hallittua toiminnan alasajoa varten, kuten direktiivin (EU) 2019/2034 40 artiklan 6 kohdan mukaisesti annetussa delegoidussa asetuksessa täsmennetään. Toimivaltaisen viranomaisen olisi erityisesti käytettävä elvytyssuunnitelman tietoja tunnistaakseen keskeiset liiketoiminta-alueet ja kriittiset toiminnot, elvytystoimet, hallinnointi- ja ohjausjärjestelyt, operatiiviset vaiheet ja skenaariot. Ne voivat hyödyntää elvytyssuunnitelmassa käytettyjä skenaarioita nostamalla niiden vakavuusastetta alasajoskenaarion luomiseksi.

ICAAP-laskelmat

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, käsittääkö ICAAP molemmat seuraavista:

• a. riskit tai riskien osatekijät, joita sijoituspalveluyritykseen tai sijoituspalveluyritysryhmään tai se kohdistaa muihin ja jotka johtuvat sen joko säännellyistä tai sääntelemättömistä liiketoimista ja toiminnoista
• b. tarvittavat toimet ja resurssit mutta myös riskit tai riskitekijät, joita toiminnan hallittu alasajo saattaa aiheuttaa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ICAAP-laskelmien luotettavuus 279 kohdan a ja b alakohdan osalta arvioimalla, ovatko laskelmat riittävän

• a. johdonmukaisia: määrällisten riskien tulisi olla oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamalliin, salkun koostumukseen ja kaupankäyntistrategiaan
• b. yksityiskohtaisia: ICAAP-menetelmien tulisi mahdollistaa laskelmien jaottelu mahdollisuuksien mukaan riskiluokittain²¹ sen sijaan, että esitettäisiin vain yksi (taloudellisen pääoman) laskelma, joka kattaa kaikki riskit
• c. uskottavia: käytettyjen laskelmien/menetelmien olisi todistettavasti katettava riskit, joihin niillä pyritään puuttumaan, ja niiden olisi perustuttava sijoituspalveluyrityksen tietämykseen ja kokemukseen tai tapauskohtaisesti asianmukaisiin malleihin ja varovaisiin oletuksiin
• d. ymmärrettäviä: laskelmien/menetelmien perustana olevat tekijät tulisi määrittää selkeästi; ”musta laatikko” -laskelmia ei pitäisi hyväksyä
• e. vertailukelpoisia: toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon ICAAPin riskienmittausmenetelmät, mukautettava niitä tai vaadittava

21 Riskiluokat kattavat hallittuun alasajoon liittyvät riskit, asiakkaisiin kohdistuvat riskit, markkinoihin kohdistuvat riskit, yritykseen kohdistuvat riskit ja muut riskit, jotka määritellään tarkemmin direktiivin (EU) 2019/2034 40 artiklan 6 kohdan mukaisesti annetulla delegoidulla asetuksella. 86 sijoituspalveluyritystä mukauttamaan niitä, millä helpotetaan vertailukelpoisuutta vertaisyritysten ja valvontatarkoituksiin käytettävien vertailuarvojen kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi lisäksi arvioida ICAAP-laskelmien luotettavuutta vertaamalla niitä samoja riskejä tai samoja riskiluokkia (jos ne ovat riittävän vertailukelpoisia) koskevien valvontatarkoituksiin käytettävien vertailuarvojen tulokseen ja muihin asiaankuuluviin tietoihin.

ICAAP-laskelmaa olisi pidettävä osittain luotettavana, jos laskelma vaikuttaa erittäin uskottavalta, vaikka se ei täyttäisikään kaikkia edellä mainittuja kriteereitä. Näin olisi kuitenkin toimittava vain poikkeustapauksissa, ja lisäksi olisi ryhdyttävä toimiin ICAAP-laskelmassa havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

Valvontatarkoituksiin käytettävät vertailuarvot

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kehittää ja soveltaa riskikohtaisia valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja, joilla voidaan kyseenalaistaa ICAAP-laskelmat niiden merkittävien riskien tai tällaisten riskien osatekijöiden osalta, joita asetuksen (EU) 2019/2033 kolmas ja neljäs osa eivät kata lainkaan tai riittävästi, tai riskiluokkakohtaisen ja mielellään riskikohtaisen omien varojen lisävaatimuksen määrittämisen lisätukena, jos kyseisiä merkittäviä riskejä tai niiden riskitekijöitä koskevia ICAAP-laskelmia pidetään epäluotettavina tai niitä ei ole saatavilla.

Toimivaltaisille viranomaisille aiheutuva täytäntöönpanorasite huomioon ottaen tulisi kehittää valvontatarkoituksiin käytettäviä vertailuarvoja, jotta käytettävissä olisi varovaisia, johdonmukaisia, avoimia ja vertailukelpoisia toimenpiteitä sellaisen sijoituspalveluyritysten pääoman vertailemiseksi, jota pidetään riittävänä tietyn riskiluokan tai -tekijän osalta.

Kun otetaan huomioon sijoituspalveluyritysten käyttämien erilaisten liiketoimintamallien sekä yritysten koon ja monimuotoisuuden kirjo, valvontatarkoituksiin käytettävien vertailuarvojen tulos ei välttämättä ole aina tarkoituksenmukainen jokaisen sijoituspalveluyrityksen kohdalla. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ratkaista tämä käyttämällä kaikkein tarkoituksenmukaisinta vertailuarvoa, jos vaihtoehtoja on käytettävissä, ja soveltamalla vertailuarvon tulokseen harkintaa liiketoimintamallikohtaisten ja sijoituspalveluyrityskohtaisten näkökohtien ottamiseksi huomioon.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ottavat valvontatarkoituksiin käytettävät vertailuarvot huomioon omien varojen lisävaatimuksen määrittämiseksi, niiden olisi sijoituspalveluyrityksen kanssa käymänsä vuoropuhelun yhteydessä selitettävä sijoituspalveluyritykselle vertailuarvojen tarkoitus ja niiden perustana olevat yleiset periaatteet.

87 Muut olennaiset tiedot

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää muita olennaisia tietoja riskiluokka- tai riskikohtaisten omien varojen lisävaatimuksen määrittämisen tukena. Muita olennaisia tietoja voivat olla vertaisryhmävertailut tai muut olennaiset raportit ja tutkimukset.

Muiden olennaisten tietojen perusteella toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida uudelleen ICAAP-/vertailuarvolaskelman asianmukaisuus/luotettavuus tietyn riskin tai riskiluokan osalta ja/tai mukautettava tulosta, jos ne antavat aihetta epäillä sen oikeellisuutta.

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus riskikohtaisen tai riskiluokkakohtaisen omien varojen lisävaatimuksen määrittämisessä, toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää samoja vertaisryhmiä, joita on käytetty pääomaan kohdistuvien riskien analysoimiseen 6 osastossa esitetyllä tavalla.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ottavat muita olennaisia tietoja huomioon omien varojen lisävaatimuksen määrittämiseksi, niiden olisi sijoituspalveluyrityksen kanssa käymänsä valvontaan liittyvän vuoropuhelun yhteydessä selitettävä sijoituspalveluyritykselle käytettyjen tietojen tarkoitus ja niiden perustana olevat yleiset periaatteet.

7.2.2 Omien varojen määrittäminen tai muut toimenpiteet sääntelytarkoituksiin käytettävien mallien puutteiden korjaamiseksi

Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat direktiivin (EU) 2019/2034 37 artiklan vaatimusten mukaisen sisäisten menetelmien jatkuvan tarkastelun aikana mallipuutteita, jotka voivat johtaa asetuksessa (EU) 2019/2033 säädettyjen omien varojen vähimmäisvaatimusten aliarviointiin, niiden tulisi asettaa tällaisia puutteita koskeva omien varojen lisävaatimus, jos se katsotaan tarkoituksenmukaisemmaksi kuin muut valvontatoimenpiteet, kuten sijoituspalveluyritysten velvoittaminen mukauttamaan mallejaan. Tällaisia omien varojen lisävaatimuksia pitäisi asettaa vain tilapäisenä toimenpiteenä sinä aikana, kun puutteita korjataan.

7.2.3 Omia varojen määrittäminen tai muut toimenpiteet kaupankäyntivaraston varovaisen arvostamisen mukauttamisessa esiintyvien puutteiden korjaamiseksi

Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat direktiivin (EU) 2019/2034 36 artiklan mukaisissa arvioinneissaan ja 6 osaston mukaisesti suoritetun riskinarvioinnin perusteella sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivaraston positioiden varovaisessa arvostuksessa puutteita, jotka voisivat johtaa asetuksen (EU) 2019/2033 22 artiklassa säädetyn K-NPR-vaatimuksen aliarviointiin, niiden olisi asetettava omien varojen lisävaatimus tällaisten puutteiden kattamiseksi. Tällainen omien varojen lisävaatimus tulisi määrittää vain, jos se on tarkoituksenmukaisempaa kuin muut valvontatoimenpiteet, ja se tulisi pitää vain väliaikaisena toimenpiteenä, kunnes puutteet on korjattu.

88 7.2.4 Omien varojen määrittäminen tai muut toimenpiteet muiden puutteiden kattamiseksi

Toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava omien varojen lisävaatimus hallinnointi- ja ohjausjärjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita koskevien tai muiden –4– 6 osastossa esitetyn riskienarvioinnin perusteella tunnistettujen – puutteiden kattamiseksi, jos muut valvontatoimenpiteet katsotaan riittämättömiksi tai epätarkoituksenmukaisksi vaatimusten noudattamisen varmistamisessa. Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi asettaa tällainen omien varojen lisävaatimus vain tilapäisenä toimenpiteenä sinä aikana, kun puutteita korjataan.

Mikäli sijoituspalveluyritys, jota ei luokitella pieneksi ja ilman sidossuhteita olevaksi yritykseksi asetuksen (EU) 2019/2033 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, ei toistuvasti kykene saavuttamaan tai ylläpitämään direktiivin (EU) 2019/2034 41 artiklassa säädettyä ohjeiden mukaista omien varojen lisäyksen riittävää tasoa, toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa omien varojen lisävaatimus kyseisen lisäriskin kattamiseksi viimeistään kahden vuoden kuluttua ohjeiden rikkomisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lykätä tätä päätöstä, jos ne sallivat sijoituspalveluyrityksen toimia alle ohjeistuksen tason suhdannevaihteluiden tai muiden yrityskohtaisten olosuhteiden vuoksi.