(ii) Riski-indikaattorien ja riskiluokkien painotukset

Talletusten vakuusjärjestelmän on annettava jokaiselle riski-indikaattorin arvolle yksilöllinen riskiarvo (IRS) välillä 0–100, jossa 0 tarkoittaa matalinta riskiä ja 100 korkeinta riskiä. Kunkin IRS:n laskemiseksi talletusten vakuusjärjestelmä voi käyttää menetelmänä joko koriperustaista menetelmää (bucket method) tai liukuvaa asteikkoa (sliding scale method).

Talletusten vakuusjärjestelmien tulisi käyttää asiantuntijan arviota kynnysarvojen kalibroinnissa, mutta niiden tulisi joka tapauksessa noudattaa seuraavia vähimmäiskynnyksiä:

• a. Mitä tulee vähimmäisomavaraisuusasteeseen, ydinpääoman (CET1) osuuteen, maksuvalmiusvaatimukseen ja pysyvän varainhankinnan vaatimukseen, jos jäsenlaitoksen indikaattorin arvo on pienempi kuin sovellettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan, 412 ja 413 artiklan mukainen vähimmäisvaatimus, vastaavan IRS:n on oltava 100.
• b. Jos jäsenlaitoksen pääomasuhteen indikaattorin arvo on alle 100 prosenttia, vastaavan IRS:n tulee olla 100.
• c. Jos jäsenlaitoksen kokonaisriskin määrän / kokonaisvarojen suhteen tai suojattujen talletusten / kiinnittämättömien varojen suhteen arvo on yli 100 prosenttia, kummassakin tapauksessa vastaavan IRS:n on oltava 100.

Koriperustainen IRS-menetelmä

Koriperustaisessa menetelmässä talletusten vakuusjärjestelmä määrittelee tietylle riski-indikaattorille kiinteän määrän riskiluokkia (koreja) siten, että vähimmäismäärä on kaksi koria. Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi määrittää korit siten, että ne kuvastavat jäsenlaitosten aiheuttamien riskien eri tasoja (esimerkiksi korkea, keskitasoinen ja matala riski), joita arvioidaan asiaankuuluvan riski-indikaattorin perusteella.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi määrittää riski-indikaattorin arvon "A" ylä- ja alaraja kullekin riski-indikaattorin "j" korille siten, että saman riskitason jäsenlaitokset ryhmitellään samaan koriin. Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi määrittää korien rajat joko suhteellisesti tai absoluuttisesti seuraavalla tavalla:

• a. Kun käytetään suhteellista määrittelytapaa, talletusten vakuusjärjestelmän tulisi jakaa jäsenlaitokset tasan eri koreihin. Talletusten vakuusjärjestelmä määrittää korien rajat määritettyään samaan koriin kuuluvien jäsenlaitosten riski-indikaattorin arvot "A".
• b. Kun käytetään absoluuttista määrittelytapaa, talletusten vakuusjärjestelmän on määritettävä korien rajat siten, että kaikki rajojen sisällä olevat riski-indikaattorin arvot "A" edustavat samaa riskitasoa ja että kaikki jäsenlaitokset, joilla on samanlainen riskitaso, päätyvät samaan koriin.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi vahvistaa korien lukumäärä ja rajat siten, että varmistetaan jäsenlaitosten riittävä ja merkityksellinen erittely. Talletusten vakuusjärjestelmän tulee välttää kalibroimasta lukumäärää ja rajoja siten, että jäsenlaitokset tulisivat luokitelluksi samaan koriin huolimatta niiden merkittävistä eroista niillä riskitasoilla, jota riski-indikaattori mittaa.

Talletusten vakuusjärjestelmän ei tulisi asettaa ylärajaa korkeimmalle korille eikä alarajaa alimmalle korille.

Talletusten vakuusjärjestelmän on määritettävä jokaiselle riski-indikaattorin korille yksilöllinen riskiarvo (IRS). Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi antaa riskialtteimmalle korille IRS-arvoksi 100 ja vähiten riskialttiille korille 0. Talletusten vakuusjärjestelmä voi poiketa tästä säännöstä sellaisten riski-indikaattorien osalta, joilla voi olla vain kaksi mahdollista arvoa, joista toinen edustaa keskimääräistä riskitasoa. Jos talletusten vakuusjärjestelmä päättää käyttää tätä vaihtoehtoa, sen tulisi antaa keskimääräistä riskitasoa edustavalle korille IRS-arvo 50 ja toiselle korille joko 100 tai 0.

Liukuvan asteikon IRS-menetelmä

Tässä menetelmässä talletusten vakuusjärjestelmän tulisi laskea kullekin laitokselle "I" ja kullekin riski-indikaattorille "j" yksilöllinen riskiarvo riski-indikaattorin arvon "A" perusteella. Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi määritellä jokaiselle indikaattorille yläraja " " ja alaraja " ". Jos indikaattorin arvo sijoittuu määritettyjen raja-arvojen väliin, 𝑘𝑘 𝑗𝑗 talletusten vakuusjärjestelmän 𝑏𝑏 𝑗𝑗 tulisi määrittää IRS-arvo välillä 0–100 seuraavien kahden kaavan mukaisesti:

• a. Kun indikaattorin korkeampi arvo viittaa korkeampaan riskiin ja indikaattori on yli ylärajan " ", talletusten vakuusjärjestelmän tulee asettaa IRS-arvoksi 100. Vastaavasti kun indikaattorin 𝑘𝑘 𝑗𝑗 arvo on alle alarajan " ", talletusten vakuusjärjestelmän tulee asettaa IRS-arvoksi 0. Laskukaava on seuraava: 𝑏𝑏 𝑗𝑗 jossa j = indikaattori 𝐼𝐼𝐶𝐶𝐼𝐼 𝑖𝑖𝑗𝑗 = ⎩ ⎧ ⎪ ⎨ ⎪ "j" , vaihteluväli 𝐴𝐴 𝑘𝑘 100 0 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑗𝑗 −𝑏𝑏 −𝑏𝑏 𝑗𝑗 𝑗𝑗 ∗ 1 100, – m. 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 𝐴𝐴 𝐴𝐴 𝑏𝑏 𝑗𝑗 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑖𝑖𝑗𝑗 ≤ < > 𝐴𝐴 𝑏𝑏 𝑘𝑘 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑗𝑗 𝑗𝑗 ≤ 𝑘𝑘 𝑗𝑗
• b. Vastaavasti jos alempi indikaattori viittaa korkeampaan riskiin ja indikaattori on alle alarajan " ", talletusten vakuusjärjestelmän tulisi asettaa IRS-arvoksi 100. Vastaavasti silloin, kun 𝑏𝑏 𝑗𝑗 indikaattorin arvo ylittää ylärajan " ", talletusten vakuusjärjestelmän tulisi asettaa IRS-arvoksi 0. Laskukaava on seuraava: 𝑘𝑘 𝑗𝑗

Talletusten vakuusjärjestelmän 𝐼𝐼𝐶𝐶𝐼𝐼 𝑖𝑖𝑗𝑗 = ⎩ ⎧ ⎪ ⎨ ⎪ tulisi kalibroida 𝑘𝑘 0 𝑘𝑘 100 𝑗𝑗 𝑗𝑗 −𝐴𝐴 −𝑏𝑏 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑗𝑗 ∗ jokaisen 100, 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 𝑡𝑡𝑡𝑡𝑘𝑘 riski-indikaattorin 𝐴𝐴 𝐴𝐴 𝑏𝑏 𝑗𝑗 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑖𝑖𝑗𝑗 ≤ > < 𝐴𝐴 𝑘𝑘 𝑏𝑏 𝑖𝑖𝑗𝑗 𝑗𝑗 𝑗𝑗 ≤ 𝑘𝑘 𝑗𝑗 yläraja " " ja alaraja

" " siten, että varmistetaan jäsenlaitosten riittävä ja merkityksellinen erittely. 𝑘𝑘 𝑗𝑗 Talletusten vakuusjärjestelmän 𝑏𝑏 𝑗𝑗 ′ tulisi välttää kalibroimasta ylä- ja alarajoja siten, että kaikki jäsenlaitokset jäisivät joko alle alarajan tai nousevat yli ylärajan huolimatta niiden merkittävistä eroista alueella, jota riski-indikaattori mittaa.