4.4 Hallintojärjestelmää koskevat tiedot

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaansa selkeä ja yksityiskohtainen kuvaus palautumissuunnitelman kehittämiseen, ylläpitoon ja täytäntöönpanoon liittyvistä hallintoprosesseista.

Edellisessä kohdassa tarkoitetuissa hallintojärjestelmää koskevissa tiedoissa tulisi olla vähintään seuraavat seikat:

• a) suunnitelman laatimisesta, täytäntöönpanosta ja päivittämisestä vastaavien henkilöiden roolit ja tehtävät;
• b) kuvaus siitä, miten palautumissuunnitelma sopii yhteen liikkeeseenlaskijan sisäisen hallinnon, liiketoimintastrategian ja riskienhallintakehyksen (mukaan lukien riskinottohalua koskeva lausunto) kanssa;
• c) kuvaus prosesseista ja aikatauluista, joiden mukaan suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja sen päivittämiseen vastaamaan tiettyyn tokeniin, liikkeeseenlaskijaan tai liikkeeseenlaskijan ympäristöön vaikuttaviin olennaisiin muutoksiin;
• d) toimintatavat ja menettelyt, jotka ohjaavat palautumissuunnitelman ja sen tarkistusten ja päivitysten hyväksymistä;
• e) eskalointimenettelyjen kuvaus eli ehdot ja edellytykset, joilla varmistetaan tiettyjen palautumissuunnitelmassa esitettyjen palautumistoimintavaihtoehtojen oikea-aikainen toimeenpano. Niihin tulisi kuulua vähintään selkeä kuvaus palautumissuunnitelman käyttöönottoa koskevasta päätöksentekomenettelystä, joka perustuu selkeästi ja yksityiskohtaisesti kuvailtuun eskalointimenettelyyn, jota sovelletaan, kun havaitaan, että palautumissuunnitelman indikaattorin kynnysarvo on ylitetty tai että niin todennäköisesti tapahtuu lähitulevaisuudessa. Näin voidaan tarkastella ja määrittää, mitä palautumistoimintavaihtoehtoa voi olla tarpeen soveltaa, jotta omaisuusreservin asiaankuuluvia sääntelyn vaatimuksia voidaan jälleen noudattaa tai asianomaiseen tokeniin liittyviä palveluja jatkaa;
• f) määräaika, jonka kuluessa on tehtävä päätös palautumistoimien täytäntöönpanosta, ja ajankohta, johon mennessä asiasta ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle, sekä ilmoittamisen menetelmät;
• g) kuvaus määrällisistä ja laadullisista indikaattoreista, jotka kuvaavat omaisuusreservin ja varojen määrään, likviditeettiin ja allokaatioon kohdistuvia mahdollisia haavoittuvuuksia, heikkouksia tai uhkia. Liikkeeseenlaskijoiden on ylläpidettävä näitä asetuksen (EU) 2023/1114 mukaisia ja 22–41 kohdassa tarkemmin esitettyjä indikaattoreita jatkuvasti.

Jos liikkeeseenlaskijat ovat sopineet kolmansien osapuolten kanssa järjestelyistä, jotka koskevat omaisuusreservin hoitoa ja omaisuusreservin sijoittamista, omaisuusreservin säilyttämistä ja tapauksen mukaan tokenien yleisölle luovutusta asetuksen (EU) 2023/1114 34 artiklan 5 kohdan h alakohdan mukaisesti, niiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaansa selkeä ja yksityiskohtainen kuvaus menetelmistä, jotka ne ovat ottaneet käyttöön vaihtaakseen tietoja, jotta ne voivat varmistaa 37 kohdassa esitetyn eskalointimenettelyn oikea-aikaisen käynnistämisen tilanteessa, jossa joko liikkeeseenlaskija tai asianomainen kolmas osapuoli havaitsee, että palautumissuunnitelman indikaattorin kynnysarvo on ylittynyt. Liikkeeseenlaskijan olisi myös täsmennettävä palautumissuunnitelmassa, miten tällaisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyllä sopimuksella varmistetaan, että tietoja jaetaan oikea-aikaisesti siten, että liikkeeseenlaskija saa tietoonsa, että kynnysarvo on ylittynyt tai että se todennäköisesti ylittyy lähitulevaisuudessa, jotta se voi ottaa suunnitelman käyttöön oikea-aikaisesti.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi lisäksi varmistaa, että niiden palautumissuunnitelmassa esittämät toimet ovat yhdenmukaisia tieto- ja viestintätekniikan reagointi- ja palautumissuunnitelmaa koskevien vaatimusten sekä muiden asetuksessa (EU) 2022/2554³ säädettyjen tieto- ja viestintätekniikan riskienhallinnan asiaankuuluvien osien kanssa, jos myös näitä vaatimuksia sovelletaan kyseisiin liikkeeseenlaskijoihin. Palautumissuunnitelman indikaattorit ja seurantakynnysarvot

³ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1).

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi määrittää palautumissuunnitelmassa palautumissuunnitelman indikaattoreita koskeva riittävä kehys, jossa liikkeeseenlaskija voi vahvistaa ennalta määritellyt kriteerit, jotka voivat osoittaa, että seurantaa on tihennettävä tai palautumissuunnitelma on otettava käyttöön. Nämä kriteerit tulisi määrittää siten, että liikkeeseenlaskija voi tarvittaessa seurata, eskaloida ja ottaa käyttöön palautumistoimintavaihtoehtoja.

Palautumissuunnitelman indikaattoreiden tulisi heijastaa sekä tokenin että liikkeeseenlaskijan erityistä riskiprofiilia ja toimintaympäristöä. Siksi palautumissuunnitelman indikaattorit ja kynnysarvot olisi mitoitettava tokeniin soveltuviksi, lukuun ottamatta omien varojen riittävyyden indikaattoreita, jotka olisi mitoitettava liikkeeseenlaskijaan soveltuviksi sen koon, monimutkaisuuden, luonteen ja liiketoimintamallin perusteella, sekä operatiivisen riskin indikaattoreita ja markkinoiden luottamuksen indikaattoreita, jotka olisi mitoitettava sekä liikkeeseenlaskijaan että tokeniin soveltuviksi.

Kun kukin liikkeeseenlaskija arvioi, millaisia indikaattoreita se sisällyttää palautumissuunnitelmiin, sen tulisi ottaa huolellisesti huomioon, millaiset tapahtumat saattavat aiheuttaa sääntelyn vaatimusten rikkomisen, ja laadittava omat indikaattorinsa sisäisen riskinarviointinsa perusteella. Sen vuoksi liikkeeseenlaskijoiden tulisi pitää liitteessä I esitettyä indikaattoriluetteloa havainnollistavana, ja ne voivat valita kunkin luokan indikaattoreista osan tai kaikki.

Liikkeeseenlaskijoiden ei pitäisi myöskään rajoittaa palautumissuunnitelmaan valittavia indikaattoreita vain niihin, jotka on lueteltu liitteessä I. Niiden tulisi ennemmin punnita, mitkä indikaattorit olisivat näissä ohjeissa esitettyjen edellytysten perusteella tarkoituksenmukaisimpia ottaa mukaan, vaikka niitä ei olisi mainittu liitteessä I. Näitä voisivat olla esimerkiksi indikaattorit, joista olisi hyötyä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvien riskien käsittelyssä tai missä tahansa muissa olosuhteissa, jos jollakin asiaankuuluvalla alalla on havaittu ongelmia.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi varmistaa, että palautumissuunnitelman indikaattoreiden luettelo ja niiden kynnysarvon kalibrointi perustuvat liikkeeseenlaskijan sisäiseen riskinarviointiin ja että ne vastaavat aina sen riskinottohalua koskevaa kehystä. Liikkeeseenlaskijan riskinottohalun muutosten tulisi käynnistää palautumisindikaattorien ja -kynnysarvojen luettelon uudelleentarkastelu, jonka tarkoituksena on arvioida, ovatko indikaattorit ja kynnysarvot edelleen tarkoituksenmukaisia riskinottohalun kehykseen tehtävät muutokset huomioiden.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi sisällytettävä palautumissuunnitelmaan se, että palautumissuunnitelman indikaattoreita seurataan riittävän usein, jotta indikaattoreita koskevat tiedot voidaan toimittaa pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle nopeasti. Liikkeeseenlaskijoiden tulisi myös täsmentää, miten ne aikovat seurata kyseisiä indikaattoreita.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaan sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita. Asettaessaan palautumissuunnitelman määrällisten indikaattorien kynnysarvoja noudattaen asetuksen (EU) 2023/1114 45 artiklan 3 kohdan ja 7 kohdan b alakohdan mukaisesti yleistä riskinhallintakehystään liikkeeseenlaskijoiden tulisi käyttää asteittaisia mittareita (”liikennevalo-lähestymistapa”) tiedottaakseen liikkeeseenlaskijan johdolle siitä, että tällainen indikaattorin kynnysarvo saatetaan mahdollisesti saavuttaa.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaan ainakin seuraavat palautumissuunnitelman indikaattorien luokat, jotka on esitetty yksityiskohtaisemmin liitteessä I (A jakso – ”Kaikkia omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoita vähintään koskevat luokat”), erityisesti:

1) likviditeettiriski-indikaattorit, jotka ilmaisevat liikkeeseenlaskijalle omaisuusreservin maksuvalmiusprofiilin mahdollisen tai todellisen heikentymisen;

2) operatiivisten riskien indikaattorit, jotka kuvaavat mahdollisia riskejä, jotka aiheutuvat riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista, mukaan lukien oikeudellinen riski. Näitä indikaattoreita kalibroidessaan liikkeeseenlaskijoiden tulisi erityisesti ottaa huomioon taustalla olevan teknologian tyyppi (esimerkiksi luvanvarainen tai muu kuin luvanvarainen hajautettu tilikirja) ja sen monimutkaisuus (esimerkiksi siltojen olemassaolo ja salauksen laatu). Liikkeeseenlaskijoiden tulisi myös ottaa huomioon, että jos käytössä on ainutlaatuinen ja monimutkainen infrastruktuuri tavanomaisen infrastruktuurin sijasta, tämä voi vaikuttaa paitsi siihen, onko se mahdollista korvata, myös siihen, onko saatavilla henkilöitä, jotka osaavat ylläpitää ja korjata sitä. Jos kyseessä on usean ketjun liikkeeseenlasku, liikkeeseenlaskijoiden olisi sisällytettävä kullekin omaisuusreferenssitokenin ja/tai sähkörahatokenin jakeluun käytettävälle hajautetun tilikirjan teknologialle omat indikaattorit;

3) luottoriskin / omaisuuserien laadun indikaattorit, joilla mitataan omaisuusreservin omaisuuserien laadun kehitystä;

4) referenssiomaisuuseriin liittyvät indikaattorit, joilla mitataan valtavien lunastustoimeksiantojen riskiä, joka voi seurata esimerkiksi vakauden menettämisestä;

5) omien varojen riittävyyden indikaattorit, joilla mitataan liikkeeseenlaskijan pääomaposition määrän ja laadun mahdollista heikkenemistä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2023/1114 35 artiklassa säädettyjen omien varojen vaatimusten noudattamista. Tällaiset indikaattorit tulisi kalibroida sovellettavien sääntelyn vaatimusten vähimmäistasoa korkeammiksi. Vain sellaisten omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden, jotka eivät ole luottolaitoksia, tulisi käyttää omien varojen riittävyyden indikaattoreita.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaan myös seuraavat palautumissuunnitelman indikaattoriluokat, jotka on esitetty tarkemmin liitteessä I (B jakso – Muut vähimmäisluokat merkittävien omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoille ja muille liikkeeseenlaskijoille, jotka eivät ilmoita toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisia perusteluja sille, miksi niitä ei pitäisi sisällyttää suunnitelmaan):

6) markkinariski-indikaattorit, jotka ovat seurausta kaikista omaisuusreserviin sisältyvistä positioista, mukaan luettuna volatiliteetti, joka liittyy kyseisiin referenssiomaisuuseriin;

7) keskittymäriski-indikaattorit, joilla korostetaan omaisuusreservin liiallista alttiutta yhdelle vastapuolelle tai toisiinsa sidoksissa olevien vastapuolten joukolle;

8) markkinoiden luottamuksen indikaattorit, jotka kuvaavat markkinaosapuolten mahdollista negatiivista käsitystä liikkeeseenlaskijasta tai tokenista, mikä voisi vaikeuttaa liikkeeseenlaskijan mahdollisuutta päästä rahoitus- ja pääomamarkkinoille tai lisätä lunastustoimeksiantoja nopeasti.

Edellä esitetystä poiketen muiden kuin merkittävien tokenien liikkeeseenlaskijat vapautetaan sisällyttämästä edellisessä kohdassa esitettyjä indikaattoreiden luokkia palautumissuunnitelman, kunhan ne ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaiset perustelut sille, että kyseiset luokat eivät ole liikkeeseenlaskijan riskiprofiilin, liiketoimintamallin, koon ja/tai monimutkaisuuden kannalta sopivia tai asianmukaisia.

Referenssiomaisuuseriin liittyvien indikaattorien luokassa liikkeeseenlaskijoiden olisi aina sisällytettävä vähintään arvon epävakauteen liittyvän riskin indikaattori, jonka tarkoituksena on kuvata riskiä siitä, että tokenin markkina-arvo eroaa siihen liittyvien referenssiomaisuuserien markkina-arvosta. Arvon epävakauteen liittyvän riskin indikaattoria olisi mitattava tokenin markkina-arvon ja referenssiomaisuuserien markkina-arvon välisenä suhdelukuna, ja sen tulisi aina olla 1 vaihteluvälin sietorajan ollessa enintään 1 %. Jos suhdeluku on vähemmän kuin 1, liikkeeseenlaskijan tulisi käynnistää palautumissuunnitelman mukaiset toimet.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi esitettävä palautumissuunnitelmassaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla selkeä kuvaus siitä, miten palautumissuunnitelman indikaattorien kalibroinnit on määritetty ja miten kynnysarvot ylittyisivät riittävän aikaisin ollakseen tehokkaita.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi kuvata palautumissuunnitelmassa, miten ne seuraavat ja päivittävät säännöllisesti palautumissuunnitelman indikaattoreiden tarkoituksenmukaisuutta ja kynnysarvojen kalibrointia. Liikkeeseenlaskijoiden tulisi erityisesti täsmentää, miten ne varmistavat, että palautumissuunnitelmaa päivitetään, jos se on tarpeen liikkeeseenlaskijan ja/tai tietyn tokenin taloudellisen ja liiketoiminnallisen tilanteen muuttumisen vuoksi. Liikkeeseenlaskijoiden tulisi sisällyttää palautumissuunnitelmaan se, että palautumissuunnitelman indikaattorien kynnysarvojen kalibroinnin päivityksistä olisi viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ja ne olisi selitettävä tälle. Liikkeeseenlaskijoiden tulisi aina varmistaa, että palautumissuunnitelman indikaattorit ja niiden kynnysarvot vastaava täysin liikkeeseenlaskijoiden riskienhallintakehystä.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi laadittava palautumissuunnitelman sisältö pitäen mielessä, että palautumistoimintavaihtoehtojen ei tulisi aktivoitua automaattisesti palautumissuunnitelman indikaattorien kynnysarvojen ylittyessä vaan liikkeeseenlaskijan tulisi päättää, otetaanko palautumissuunnitelman käyttöön kynnysarvon ylittyessä ja, jos otetaan, milloin. Palautumissuunnitelman indikaattoreita kalibroidessaan liikkeeseenlaskijoiden olisi varmistettava, että tämän päätöksen tekohetki on suunnitelmassa riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta toimia voidaan tarvittaessa toteuttaa.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi esitettävä palautumissuunnitelmassa sisäinen päätöksentekoprosessinsa. Liikkeeseenlaskijoiden tulisi varmistaa, että tämä prosessi on kohtien 39, 40 ja 41 mukaisesti perusteellinen ja tosiasioihin pohjautuva. Lisäksi liikkeeseenlaskijoiden olisi ilmoitettava palautumissuunnitelmassaan, että riippumatta siitä, päättääkö liikkeeseenlaskija ryhtyä toimiin, se käy avointa ja aktiivista vuoropuhelua toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Jotta palautumissuunnitelman indikaattorien kynnysarvojen ylitykset toimisivat tehokkaina varoituksina, liikkeeseenlaskijoiden olisi vahvistettava palautumissuunnitelmassaan, että ne viipymättä ja kaikissa tapauksissa

• • ilmoittavat liikkeeseenlaskijan ylimmälle hallintoelimelle enintään 24 tunnin kuluessa palautumissuunnitelman indikaattorin kynnysarvon ylittymisestä käynnistämällä asianmukaisen eskalointimenettely sen varmistamiseksi, että kaikki ylitykset otetaan huomioon ja tarvittaessa niiden suhteen toteutetaan toimia, ja
• • ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle palautumissuunnitelman indikaattorin kynnysarvon ylittymisestä viimeistään 24 tunnin kuluessa sisäisen eskalointimenettelyn käynnistämisestä.

Jotta voidaan ottaa huomioon se mahdollisuus, että edellisen kohdan mukaiset määräajat eivät mahdollista liikkeeseenlaskijan reagointia kynnysarvon ylittymiseen oikea-aikaisesti, liikkeeseenlaskijoiden tulisi määrittää kyseisten toimien täytäntöönpanolle määräaika, joka on niiden toiminnan erityispiirteiden, omaisuusreservin koon ja monimutkaisuuden kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukainen. Edellisessä kohdassa määritettyjä määräaikoja ei tulisi missään tapauksessa pidentää.

Liikkeeseenlaskijoiden tulisi täsmentää palautumissuunnitelmassa, että jos palautumissuunnitelman indikaattorin kynnysarvo ylittyy, liikkeeseenlaskijan ylimmän hallintoelimen on arvioitava tilannetta, päätettävä palautumissuunnitelman käyttöönoton käynnistämisestä ja ilmoitettava asiasta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille. Liikkeeseenlaskijoiden olisi myös sisällytettävä palautumissuunnitelmaan, että palautumissuunnitelman käyttöönottoa koskeva päätös kattaa toteutettavien palautumistoimien tyypin.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi myös täsmennettävä, että edellisessä kohdassa tarkoitetun päätöksen olisi perustuttava kynnysarvon ylittymiseen liittyvien olosuhteiden perusteltuun analyysiin.

Liikkeeseenlaskijoiden olisi kuvattava palautumissuunnitelmassa, että jos ne päättävät toteuttaa palautumissuunnitelman mukaisia toimia, toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä toimintasuunnitelma, joka perustuu tässä stressitilanteessa käytettävien uskottavien ja toteuttamiskelpoisten palautumistoimintavaihtoehtojen luetteloon, sekä suunniteltu aikataulu, jossa kynnysarvon ylittyminen korjataan. Palautumissuunnitelmaan tulisi myös sisältyä se, että jos toimia ei päätetä toteuttaa, toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan selvitys, jossa esitetään selkeästi syyt tälle ja tarvittaessa osoitetaan, miten tietyntyyppisten indikaattorien ja niiden kynnysarvojen ylittymisen korjaaminen on mahdollista ilman palautumistoimia.