5.1 ESG-riskien hallinnan periaatteet

Jotta ESG-riskit voitaisiin sisällyttää laitoksen laajuiseen riskienhallintajärjestelmään hallintoa ja ohjausta koskevien EPV:n ohjeiden 152 kohdan mukaisesti, laitosten tulisi tarkastella ESG-riskien roolia kaikkien perinteisiin luokkiin kuuluvien taloudellisten riskien mahdollisina aiheuttajina. Tällaisia riskejä ovat luotto- ja markkinariskit sekä operatiiviset riskit (myös riita-asiat), maine-, likviditeetti-, liiketoimintamalli- ja keskittymäriskit.

Laitosten tulisi sisällyttää ESG-riskit sääntömääräisiin riskienhallintajärjestelmiinsä ja - prosesseihinsa, joilla varmistetaan johdonmukaisuus niiden yleisten liiketoiminta- ja riskistrategioiden kanssa. Tämä koskee myös direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisia suunnitelmia, kuten 6 jaksossa täsmennetään. Laitosten tulisi varmistaa, että niillä on täysin yhdennetty toimintatapa, jossa ESG-riskit havaitaan ja otetaan asianmukaisesti huomioon osana riskienhallintastrategioita sekä riskejä koskevia toimintaperiaatteita ja rajoja. Jos laitoksilla on käytössä erityisiä järjestelyjä ESG-riskejä varten, niiden tulisi varmistaa, että järjestelyt otetaan huomioon sääntömääräisessä riskienhallintajärjestelmässä ja sisällytetään siihen.

Laitosten tulisi kehittää vankka ja moitteeton toimintatapa ESG-riskien hallintaan ja lieventämiseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sekä vähintään kymmenen vuotta kestävällä pitkällä aikavälillä ja ottaa siinä huomioon 19 kohdassa esitetyt periaatteet.

Laitosten tulisi määrittää, millä riskienhallintaa ja riskien lieventämistä koskevien välineiden yhdistelmällä tätä voidaan parhaiten edistää. Siinä tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat työkalut:

• a) vastapuolten kanssa tehtävä yhteistyö, jonka tavoitteena on parantaa ymmärrystä vastapuolen riskiprofiilista ja varmistaa johdonmukaisuus laitoksen riskinottohalun ja strategisten tavoitteiden kanssa, erityisesti
• i. määrittämällä niiden vastapuolten laajuus, joiden kanssa tehdään yhteistyötä, ottaen huomioon olennaisuuden arvioinnin ja riskienmittausprosessin tulokset
• ii. käymällä vuoropuhelua kyseisten vastapuolten kanssa, jotta voidaan arvioida niiden kykyä sietää ESG-riskejä ottaen huomioon kyseisiin vastapuoliin vaikuttava alakohtainen lainsäädäntö ja niiden laatimat siirtymäsuunnitelmat
• iii. tarjoamalla tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan asiakkaille asianmukaisia tietoja ja neuvontaa sellaisten ESG-riskien arvioinnista tai lieventämistä, joille ne altistuvat, ja
• iv. ottamalla huomioon useita vastapuolikohtaisia toimia, kuten tuotteiden tarjonnan mukauttaminen, sopiminen suunnitelmasta ja korjaavista toimista, joilla tuetaan siirtymätoimia ja vastapuolen kestokyvyn parantamista, tai viimeisenä keinona suhteen lopettaminen, jos jatkamisen katsotaan olevan ristiriidassa laitoksen suunnittelun ja riskinottohalun kanssa
• b) taloudellisten ehtojen (esim. sopimusperusteiset suojatoimet ja korjaavat toimenpiteet), muiden ehtojen (esim. kesto) ja/tai hinnoittelun mukauttaminen ESG-riskien kannalta merkityksellisten kriteerien ja laitoksen riskistrategian ja sisäisen pääomapolitiikan perusteella
• c) ESG-riskien huomioon ottaminen alakohtaisten toimintaperiaatteiden laatimisessa ja yleisten, alueellisten ja alakohtaisten riskirajojen, altistumisrajojen ja velan vähentämisstrategioiden asettamisessa
• d) luotonannon ja sijoitussalkkujen monipuolistaminen ESG-riskien kannalta merkityksellisten kriteerien perusteella esimerkiksi talouden toimialojen tai maantieteellisten alueiden osalta
• e) muut riskienhallintatyökalut, jotka katsotaan asianmukaisiksi laitoksen riskinottohalun mukaisesti, kuten rahoituksen mahdollinen uudelleenkohdentaminen toimialojen välillä ja niiden sisällä ESG-riskejä paremmin kestäviin vastuisiin.