6.3 Siirtymäsuunnittelu

Laitosten tulisi ymmärtää alttiutensa ESG-riskeille, erityisesti ympäristöön liittyville siirtymäriskeille ja fyysisille riskeille, eri skenaarioissa, myös skenaarioissa, joihin liittyy muita suurempi fyysinen riski tai hallitsematon siirtymä. Laitosten tulisi ymmärtää, miten erilaiset skenaariot voivat vaikuttaa niiden siirtymäsuunnittelua koskeviin toimiin.

Jotta laitokset voivat seurata erityisiä ympäristöriskejä, jotka voivat johtua mukautumisesta niiden lainkäyttöalueiden ilmastoon ja ympäristöön liittyviin sääntelytavoitteisiin, joilla ne toimivat, ja puuttua kyseisiin riskeihin, laitosten tulisi valita skenaariot huolellisesti kaikkien seuraavien vaiheiden mukaisesti:

• a) Arvioidaan EU:n, jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kolmansien maiden siirtymäpolkuja koskevien tavoitteiden mahdollisia seurauksia ainakin olennaisuuden arvioinnin perusteella määritetyillä valituilla aloilla. Tässä prosessissa laitosten tulisi ottaa huomioon todennäköiset kehityspolut, jotka ovat peräisin Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, EU:n ilmastolaista ja ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan viimeisimmistä raporteista ja toimenpiteistä.
• b) Otetaan huomioon 38 kohdassa tarkoitetuista kansallisista, EU:n tai kansainvälisistä järjestöistä peräisin olevat tieteeseen perustuvat ja ajantasaiset skenaariot.
• c) Otetaan huomioon laitoksen vapaaehtoiset tai sääntelyn edellyttämät tavoitteet tai sitoumukset, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista.

Laitosten käyttämien skenaarioiden ja kehityspolkujen maantieteellisen viittaamisen ja tarkkuuden, kuten alueellisten jaottelujen, tulisi olla merkityksellisiä laitosten liiketoimintamallin ja vastuiden kannalta.

Laitosten käyttämien skenaarioiden laajuuden ja monimutkaisuuden tulisi olla oikeassa suhteessa laitosten kokoon ja monimutkaisuuteen. Pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset ja muut kuin suuret laitokset voivat hyödyntää yksinkertaistettua keskeisten muuttujien ja oletusten joukkoa, joka sisältää riskit, huomioon otetut aikavälit ja vaikutusten alueellisen jaottelun. Suurten laitosten tulisi verrata suunnitelmiaan (myös loppu- ja välitavoitteita) skenaarioon, joka on yhdenmukainen ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti koskevan tavoitteen ja EU:n ilmastolain mukaisen ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen kanssa.

Laitosten tulisi varmistaa, että niiden suunnitelmissa käytettävät skenaariot ja kehityspolut ovat johdonmukaisia koko organisaatiossa ja huomioon otetuissa aikaväleissä. Tämä koskee esimerkiksi liiketoimintastrategioiden laatimista ja lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettamista. Laitosten tulisi dokumentoida skenaarioiden valintaprosessi sekä muutosten tai erilaisen käytön syyt. Päätökset erilaisten skenaarioiden käyttämisestä eri tarkoituksiin sekä päätökset skenaarioiden muuttamisesta tulisi perustella selkeästi.

6.3.2. Aikavälit ja välitavoitteet

Laitosten tulisi vahvistaa suunnitelmiensa osana joukko erilaisia aikavälejä, joihin tulisi sisältyä lyhyen ja keskipitkän aikavälin sekä vähintään kymmenen vuotta kestävän pitkän aikavälin suunnitteluaika. Järjestelyissä, jotka on kehitetty ESG-riskien seuraamiseksi ja niihin puuttumiseksi eri aikaväleillä, tulisi ottaa huomioon 19 kohdassa esitetyt periaatteet.

Laitosten tulisi asettaa määräajoin välitavoitteita, joilla seurataan ESG-riskejä, jotka johtuvat niiden lainkäyttöalueiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin sääntelytavoitteista, joilla ne toimivat, ja puututaan kyseisiin riskeihin. Tähän kuuluvat EU:n tavoitteet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta ja saavuttaa nollanettopäästöt vuoteen 2050 mennessä, muut EU:n tai tapauksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä asetetut ilmastoa koskevat välitavoitteet sekä tavoitteet, jotka liittyvät muihin ympäristötekijöihin, kuten luonnon ennallistamiseen¹⁹ tai metsäkatoon²⁰ .

¹⁹ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1991, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2024, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta (EUVL L 2024/1991, 29.7.2024).

²⁰ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1115, annettu 31 päivänä toukokuuta 2023, tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionista sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta (EUVL L 150, 9.6.2023, s. 20).

Laitosten tulisi varmistaa, että lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet ja päämäärät ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja että ne on esitetty selkeästi. Tähän kuuluu sen varmistaminen, että pitkän aikavälin tavoitteet, kuten sitoumukset kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollatason saavuttamisesta, muunnetaan keskipitkän aikavälin strategioiksi (esim. keskipitkän aikavälin alakohtaisiksi toimintaperiaatteiksi tai liiketoiminta-alueiden kasvutavoitteiksi) ja että lyhyen aikavälin taloudelliset mittarit tai tavoitteet (esim. kannattavuusindikaattorit, riskikustannukset, keskeiset tulosindikaattorit, keskeiset riski-indikaattorit, riskirajat, hinnoittelukehykset) ovat johdonmukaisia ja yhdenmukaisia keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa.

6.3.3. Olennaisuuden arvioinnin perusta

Laitosten siirtymäsuunnitteluprosessissa tulisi pyrkiä hallitsemaan olennaisia ESG-riskejä, erityisesti ympäristösiirtymään liittyviä riskejä ja fyysisiä riskejä, jotka on tunnistettu 4.1 jakson mukaisesti tehdyn vankan ja säännöllisesti päivitettävän ESG-riskien olennaisuuden arvioinnin perusteella. Laitosten tulisi laatia erityisiä toimia, joilla seurataan olennaisia ESG-riskejä, jotka johtuvat vastuista, salkuista sekä rahoitettavista taloudellisista toiminnoista ja tuotantokapasiteetista, jotka voivat olla erityisen alttiita prosessille, jossa taloutta mukautetaan kohti ESG-tekijöihin liittyviä sovellettavia lakisääteisiä tavoitteita ja sääntelytavoitteita, ja puututaan kyseisiin riskeihin.

6.3.4. Mittarit

Laitosten tulisi käyttää erilaisia mittareita, myös tulevaisuuteen suuntautuvia mittareita, tavoitteiden asettamisen tukemiseksi sekä suunnitelmiensa täytäntöönpanon ohjaamiseksi ja seuraamiseksi.

Tavoitteiden asettamisessa laitosten tulisi käyttää mittarien ja indikaattorien joukkoa, jossa otetaan huomioon 81 kohdassa esitetyt mittarit ja indikaattorit. Laitosten tulisi määrittää liiketoimintastrategiansa ja riskinottohalunsa huomioon ottaen, mitä muita riskiperusteisia ja tulevaisuuteen suuntautuvia mittareita ja tavoitteita ne sisällyttävät suunnitelmiinsa ESG-riskien seuraamiseksi ja niihin puuttumiseksi. Tähän sisältyy mittareiden arviointi, laskenta ja käyttö, jotta voidaan arvioida siirtymäsuunnittelun taloudellisia seurauksia laitosten liiketoimintaan ja riskiprofiiliin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, myös mittaamalla siirtymäsuunnittelun vaikutusta salkkujen taloudelliseen tulokseen, tulolähteisiin, kannattavuuteen ja riskitasoon.

Jos mittareiden laskemiseen ja tavoitteiden asettamisen tukemiseen tarvittavia tietoja puuttuu, laitosten tulisi noudattaa 26, 27 ja 29 kohdassa esitettyjä vaiheita.

Pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset ja muut kuin suuret laitokset voivat käyttää mittareiden käyttämisessä ja tavoitteiden asettamisessa pienempää indikaattorijoukkoa ja laatia enemmän laadullisia tavoitteita.

Laitosten tulisi käyttää ainakin ilmastoon liittyviin riskeihin liittyvien mittareiden yhdistelmää, mutta niiden tulisi ottaa asteittain mukaan myös sellaisia mittareita, jotka tukevat riskinarviointia ja strategista ohjausta, jotka liittyvät laitosten altistumiseen muille kuin ilmastoon liittyville ympäristöriskeille ja niiden hallintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi ekosysteemien heikkenemisestä ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisestä johtuvat riskit ja niiden mahdollinen heijastusvaikutus ilmastoon liittyviin riskeihin sekä yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviin riskeihin.