5.2. Skenaariot

Kun laitokset laativat skenaarioita, joihin liittyy ympäristöriskejä, niiden tulisi johdonmukaisesti välityskanavien määrittämisen kanssa ottaa huomioon useita toisiinsa liittyviä tekijöitä sen varmistamiseksi, että skenaariot ovat mahdollisimman merkityks ellisiä. Laitosten tulisi toisin sanoen ottaa huomioon seuraavat seikat:

• a. sosioekonominen tausta eli oletukset maailmanlaajuisista tai alueellisista sosioekonomisista olosuhteista, kuten väestönkasvusta, taloudellisesta kehityksestä ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, sekä muista makrotaloudellisista tekijöistä, kuten inflaatiosta ja rahapolitiikasta sekä protektionismin lisääntymisestä
• b. teknologian kehitys eli innovoinnin taso ja tahti, teknologian käyttöönotto ja uusia teknologioita tukevan infrastruktuurin saatavuus
• c. kuluttajien mieltymykset eli mahdolliset muutokset kuluttajien halukkuudessa ostaa tavaroita ja palveluita, joita pidetään kestävinä, paikallisesti tuotettuina ja terveellisinä.

Ilmastoriskien osalta tulisi ottaa huomioon seuraavat lisätekijät:

• a. ilmastopolitiikka eli ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai sen vaikutusten hallintaan sopeutumistoimien avulla tähtäävien politiikkatoimien taso; tämä voi vaihdella erittäin kunnianhimoisista toimista minimaalisiin toimiin
• b. energiajärjestelmät eli energian tuotannon, kulutuksen ja infrastruktuurin rakenne, myös riippuvuus fossiilisista polttoaineista verrattuna uusiutuviin energialähteisiin
• c. alakohtaiset polut päästöttömyyteen eli se, miten eri alat siirtyvät ja sopeutuvat kestävään talouteen, myös tarvittaessa kansainväliset näkymät, kuten Kansainvälinen energiajärjestö (IEA), Science Based Target - aloite (SBTi)⁷ tai Net Zero Banking Association (NZBA)⁸ , alakohtaiset hiilestä irtautumisen polut, alueellinen tilanne, ennen kaikkea Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, 55- valmiuspaketti ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite sekä kansalliset politiikat ja ilmastostrategia
• d. päästötaso ja siitä johtuva ilmastovaikutus eli kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuus sekä se, miten lämpötilan ja muiden biofyysisten prosessien odotetaan kehittyvän tulevaisuudessa.

⁷ SBTi on (Carbon Disclosure Projectin, YK:n Global Compact - aloitteen, Maailman luonnonvarain instituutin ja Maailman luonnonsäätiön välinen) maailmanlaajuinen kumppanuus, joka auttaa yrityksiä ja rahoituslaitoksia asettamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähen tämistavoitteita, jotka ovat yhdenmukaisia Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa (ilmaston lämpeneminen rajoitetaan reilusti alle kahteen celsiusasteeseen ja tavoitellaan 1,5:tä celsiusastetta).

⁸ NZBA on YK:n koolle kutsuma, toimialajohtoinen aloite, joka käynnistettiin vuonna 2021 osana Glasgow Financial Alliance for Net Zero (GFANZ) - aloitetta. Pankit saavat siitä yhteisen kehyksen, jonka avulla ne voivat sovittaa salkkunsa nollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä ottamalla käyttöön alakohtaisia tavoitteita.

Muiden ympäristöriskien (kuin ilmastoriskien) osalta tulisi ottaa huomioon seuraavat lisätekijät:

• a. ympäristöpolitiikka ja - sääntely eli ympäristönsuojelupolitiikan tavoitteiden taso ja täytäntöönpano, kuten luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, veden ja ilman laadun sääntely, kiertotalouden velvoitteet, haitallisten kemikaalien rajoitukset ja metsäkado n estäminen; tähän sisältyvät alueelliset kehykset, kuten EU:n luonnon ennallistamista koskeva laki tai vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia
• b. ekosysteemin tila eli luonnon monimuotoisuuden tila ja suuntaukset, ekosysteemin heikkeneminen, maaperän hedelmällisyys, makean veden saatavuus ja pilaantumisen taso; nämä tekijät määrittävät ympäristöstressin perustason ja vaikuttavat esimerkiksi resurssien niukkuuden, lajien romahduksen tai vesikriisin kaltaisten riskien toteutumiseen
• c. maan ja resurssien käyttötavat eli maankäytön laajuus ja intensiteetti (kaupunkialueiden laajentuminen, maatalous, kaivostoiminta) sekä raaka -aineiden louhinnan tai vedenkäytön mallit; kestämätön käyttö voi pahentaa ympäristön pilaantumista ja aiheuttaa so siaalisia tai taloudellisia k äännekohtia
• d. toimitusketjun riippuvuudet ekosysteemeistä eli se, missä määrin toimialat tai alueet ovat riippuvaisia ekosysteemipalveluista, kuten pölytyksestä, veden suodatuksesta tai raaka- aineiden saatavuudesta; näiden palvelujen häiriöt voivat aiheuttaa alakohtaisi a tappioita esimerkiksi maataloudessa, metsätaloudessa, kalastuksessa, elintarviketeollisuudessa tai tekstiiliteollisuudessa.

Laitosten tulisi käyttää uskottavia skenaarioita, jotka perustuvat uusimpaan tieteelliseen tietoon ja laajalti tunnustettujen kansainvälisten tai alueellisten järjestöjen esittämiin skenaarioihin ja asiakirjoihin. Tällaisia skenaarioita ovat esimerkiksi

• a. ilmastoriskien osalta: hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC), rahoitusjärjestelmän viherryttämisverkosto (NGFS), Kansainvälinen energiajärjestö (IEA), Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (EU JRC) ja valtionvirastot tai valtiosta riippumattomat elimet
• b. muiden kuin ilmastoon liittyvien ympäristöriskien osalta: biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede - ja politiikkafoorumi (IPBES), Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöt⁹ , Euroopan ympäristökeskus (EEA)¹⁰ , Maailman luonnonvarain instituutti (WRI)¹¹ sekä alueellisesti tai kansallisesti laaditut tieteeseen perustuvat arvioinnit (esim. kansalliset biodiversiteettistrategiat, maaperän ja vesien hoitosuunnitelmat tai pilaantumisen seurantakehykset).

⁹ YK:n erityisjärjestöjä ovat muun muassa UNEP, FAO (elintarvike - ja maatalousjärjestö), GBO (Global Biodiversity Outlook), joka on biodiversiteettisopimuksen lippulaivakehys koko maailman luonnon monimuotoisuuden edistymisen seuraamiseksi, sekä muita ympär istön seurannan ja politiikan kannalta merkityksellisiä järjestöjä.

¹⁰ EEA on EU:n elin, joka tarjoaa ympäristötietoa ja tukea politiikalle.

¹¹ WRI on tutkimuslaitos, joka laatii kehyksiä kestävälle luonnonvarojen hallinnalle ja ilmastotoimille.

Laitosten tulisi tarkentaa ja mukauttaa valittuja skenaarioita tehtävän analyysin tavoitteen, laajuuden ja yksityiskohtaisuuden perusteella. Stressitestejä tehdessään laitokset voisivat esimerkiksi harkita melko lyhyen aikavälin skenaarioita, joissa keskit yttäisiin enemmän akuutteihin fyysisiin riskeihin (eli äärimmäisten sääilmiöiden äkilliseen toteutumiseen) kuin kroonisiin fyysisiin riskeihin (eli ilmasto - olosuhteiden asteittaiseen muuttumiseen). Siinä voitaisiin myös painottaa pitkän aikavälin skenaario ita enemmän mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, joita voi aiheutua, kun ympäristösääntelyohjelma, suhdannevaihtelu sekä kuluttajien ja markkinoiden tuntemukset ero avat jyrkästi toisistaan.

Laitosten tulisi varmistaa, että skenaariot ovat hyvin linjassa niiden salkkujen ja liiketoimintamallin ainutlaatuisten riskien ominaispiirteiden kanssa, mukauttamalla skenaarioita siinä määrin kuin se on tarpeen ja mahdollista.

Jos skenaario ei sisällä joitakin kohdissa 29 ja 30 lueteltuja tekijöitä, laitosten tulisi arvioida näiden tekijöiden mahdollista olennaisuutta ja pohtia, missä määrin analyysin tuloksia olisi mukautettava asiantuntija -arvion perusteella.

Skenaarioita määrittäessään laitosten tulisi ottaa huomioon sekä fyysinen riski että siirtymäriski. Vaikka mallinnuksen perusteella kullekin näistä riskeistä voidaan laatia erilliset skenaariot, laitosten tulisi varmistaa, että skenaariot ovat keskenään riittävän johdonmukaisia, koska riskit ovat pitkällä aikavälillä erittäin riippuvaisia toisistaan.

Laitosten tulisi valita skenaarioon sisällytettävät siirtymäriskejä ja fyysisiä riskejä aiheuttaviin vaaroihin liittyvät erityisnäkökohdat olennaisuusarviointinsa perusteella. Se voi vaihdella kyseessä olevan aikahorisontin mukaan.

Laitosten tulisi varmistaa, että skenaariot ovat sisäisesti johdonmukaisia. Kunkin keskeisen tekijän kehityspolkua ei etenkään pitäisi tarkastella erikseen vaan suhteessa muiden keskeisten tekijöiden kehityspolkuun. Esimerkiksi talouskasvua koskevien oletusten olisi oltava yhdenmukaisia energian kysyntää ja teknologian käyttöönottoa koskevien oletusten kanssa.

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti laitokset voivat alun perin tai sen mukaan, mikä on niiden toiminnan koko, luonne ja monimutkaisuus, tai ympäristöriskien olennaisuuden arvioinnin perusteella keskittyä suppeampaan soveltamisalaan, käyttää vähemmän syöttötekijöitä, laatia yksinkertaisempia skenaarioita ja/tai käyttää yksinkertaisempia menetelmiä.