4.1. Yleistä

Tässä osastossa määritetään kriteerit laitoksen liiketoimintamallin ja -strategian arvioimiselle. Tämän toimivaltaisten viranomaisten tekemän arvioinnin tarkoituksena on saada sekä nykyhetken että tulevaisuuden kannalta kattava käsitys laitoksen toiminnasta, tunnistaa olemassa olevat tai mahdolliset merkittävät haavoittuvuudet, joilla on todennäköisimmin olennainen vaikutus laitokseen, ja arvioida sen liiketoimintamallin ja -strategian yleistä varmuutta. Arvioinnin perusteella toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää

• a. laitoksen nykyisen liiketoimintamallin elinkelpoisuus mitattuna sen perusteella, miten laitos pystyy tuottamaan riittävää tuottoa seuraavien 12 kuukauden aikana
• b. laitoksen strategian kestävyys sen perusteella, miten laitos pystyy tuottamaan riittävää tuottoa vähintään seuraavan kolmen vuoden ajanjakson aikana strategisten suunnitelmiensa ja talousennusteiden perusteella.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää liiketoimintamallianalyysin tulosta tukena kaikkien muiden SREP-osatekijöiden arvioinnissa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida liiketoimintamallianalyysin erityisiä näkökohtia, erityisesti liiketoimintamallin määrällistä arviointia, osana muiden SREP-osatekijöiden arviointia (esim. rahoitusrakenteen ymmärtäminen voi sisältyä likviditeettiin kohdistuvien riskien arviointiin).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi liiketoimintamallianalyysia tehdessään ottaa huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit, jäljempänä ’ESG-riskit’, ja asettaa ympäristöön liittyvät siirtymäriskit ja fyysiset riskit etusijalle, jotta voidaan arvioida näiden riskien strategisia ja vakavaraisuuteen liittyviä vaikutuksia laitoksen liiketoimintamalliin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös käyttää liiketoimintamallianalyysia arvioidessaan laitoksen liiketoimintamalliin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien vaikutuksia vakavaraisuuteen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tässä yhteydessä käyttää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa valvovilta viranomaisilta saatuja tietoja, joiden avulla voidaan täydentää käynnissä olevasta valvonnasta saatuja niiden omia havaintoja ja arvioida, aiheuttavatko rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin liittyviä vakavaraisuutta koskevia huolia. Jos arvioinnista käy ilmi, että laitoksen liiketoimintamalli aiheuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin liittyviä huolia vakavaraisuuden kannalta, toimivaltaisten viranomaisten tulisi esittää liiketoimintamallin vakavaraisuusarvioinnin tulos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa valvoville viranomaisille¹⁶ .

¹⁶ Yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa koskevien EPV:n ohjeiden mukaisesti (EBA/GL/2021/15).

Liiketoimintamallianalyysissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää ainakin seuraavia määrällisen ja laadullisen tiedon lähteitä:

• a. laitoksen strateginen suunnitelma tai suunnitelmat, kuluvaa vuotta koskevat ja tulevaisuuteen suuntautuvat ennusteet sekä niiden perustana olevat taloudelliset oletukset
• b. tilinpäätösraportointi (esim. tuloslaskelma, tasetta koskevat tiedot)
• c. lakisääteinen raportointi (COREP, FINREP ja luottorekisteri, mikäli ne ovat saatavissa)
• d. sisäinen raportointi (johdon tiedot, muun muassa liiketoiminta-alueiden osuus kannattavuudesta, pääomasuunnittelu, likviditeettiraportointi, operatiivinen häiriönsietokyky sekä sisäiset riskiraportit, mikäli ne ovat saatavissa)
• e. elvytyssuunnitelmat
• f. kriisinratkaisusuunnitelmat, myös kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59/EU 14 artiklan mukaisesti tekemä purkamismahdollisuuksien arviointia koskeva työ ja sen tulokset
• g. laitoksen ESG-riskien hallitsemista koskeva suunnitelma, joka on laadittava direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti
• h. kolmansien osapuolten raportit (esim. tarkastusraportit, osake-/luottoanalyytikkojen laatimat raportit) ja
• i. muut merkittävät makrovakautta tai taloudellista vakautta koskevat tutkimukset/kyselyt (esim. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), makrovakausviranomaisten ja -laitosten tai eurooppalaisten instituutioiden tekemät).