6.1. Yleistä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja pisteyttää pääomaan kohdistuvat riskit, jotka on katsottu laitoksen kannalta merkittäviksi.

Tämän osaston tarkoituksena on esitellä yleisiä menetelmiä, joita voidaan käyttää arvioitaessa yksittäisiä riskejä sekä riskinhallintaa ja valvontajärjestelyjä. Sitä ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi, ja siinä annetaan toimivaltaisille viranomaisille liikkumavaraa ottaa huomioon muita lisäkriteereitä, joita ne saattavat pitää tärkeinä kokemuksensa ja laitoksen erityispiirteiden perusteella.

Tässä osastossa annetaan toimivaltaisille viranomaisille ohjeet seuraavien pääomaan kohdistuvien riskien arviointiin ja pisteytykseen:

• a. luotto- ja vastapuoliriski
• b. markkinariski
• c. operatiivinen riski
• d. muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttama korkoriski.

Tässä osastossa myös yksilöidään kunkin edellä mainitun riskiluokan sisällä joukko alaluokkia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa pääomaan kohdistuvia riskejä. Niitä voidaan arvioida ja pisteyttää erikseen sen mukaan, miten merkittäviä nämä alaluokat ovat jonkin tietyn laitoksen kannalta. Liitteissä I–IV esitetään luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin ja muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin (IRRBB) alaluokkien luettelot, jotka eivät ole tyhjentäviä ja jotka toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon tarvittaessa.

Päätös merkittävyydestä määräytyy valvontaan perustuvan arvion mukaan. Huomioiden Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus valuuttamääräisestä luotonannosta²⁷ , valuuttamääräiseen luotonantoon liittyvän riskin osalta merkittävyyden määrittämisessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon seuraava raja-arvo: valuuttamääräiset lainat suojaamattomille lainanottajille ovat vähintään 10 prosenttia laitoksen kokonaislainakannasta (finanssialan ulkopuolisille yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen lainojen kokonaismäärä), jos tällaisen kokonaislainakannan osuus laitoksen kokonaisvaroista on vähintään 25 prosenttia.

²⁷ Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus, annettu 21 päivänä syyskuuta 2011 , valuuttamääräisestä luotonannosta (EJRK/2011/1) (EUVL C 342, 22.11.2011, s. 1).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida muita riskejä, jotka on katsottu tietyn laitoksen kannalta merkittäviksi, mutta joita ei ole lueteltu edellä (esim. eläkeriski, strateginen ja liiketoimintariski, step-in-riski, riskien sisäinen ja välinen riskikeskittymä). Tässä prosessissa voidaan käyttää apuna seuraavia tekijöitä:

• a. kokonaisriskin määrän taustalla olevat tekijät
• b. laitoksen ICAAP-menettelyssä tunnistetut riskit
• c. laitoksen liiketoimintamallista aiheutuvat riskit (mukaan lukien riskit, joita muut samankaltaista liiketoimintamallia käyttävät laitokset ovat tunnistaneet)
• d. pääindikaattorien seurantaan perustuvat tiedot
• e. sisäisten tai ulkoisten tarkastusraporttien havainnot ja huomiot
• f. EPV:n antamat suositukset ja ohjeet samoin kuin makrovakausviranomaisten tai Euroopan järjestelmäriskikomitean esittämät varoitukset ja suositukset.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa edellä kuvatut tekijät huomioon myös suunnitellessaan tietyn riskin arviointiin liittyvän valvontatoimintansa perusteellisuutta.

Arvioidessaan luotto- ja markkinariskiä sekä operatiivista riskiä toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida muun muassa sitä, noudattaako laitos 12 kohdassa mainittuja, EPV:n verkkosivustolla erikseen julkaistuja säädöksiä. Näissä ohjeissa arviointi ulotetaan kuitenkin näitä vähimmäisvaatimuksia laajemmalle, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat muodostaa kattavan käsityksen pääomaan kohdistuvista riskeistä.

Arvioidessaan pääomaan kohdistuvia riskejä toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarkastella rahoituskustannuksiin liittyvän riskin mahdollista vaikutusta osastossa 8 esitettyjen menetelmien mukaisesti, ja ne voivat päättää tämän riskin vähentämiseksi toteutettavien toimien tarpeellisuudesta.

Käyttäessään tässä osastossa esitettyjä menetelmiä toimivaltaisten viranomaisten tulisi yksilöidä olennaisia määrällisiä indikaattoreita ja muita mittareita, joita voitaisiin myös käyttää osastossa 3 käsitellyssä pääindikaattorien seurannassa. Sen tulisi myös ottaa tarvittaessa huomioon laitosten sisäiset riskitoimenpiteet.

Kunkin merkittävän riskin osalta toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida ja kuvata riskille annettavassa pistemäärässä

• a. luontaista riskiä (riskialtistusta),
• b. riskien hallinta- ja valvontajärjestelyjen laatua ja tehokkuutta

Tämän arvioinnin kulku on esitetty seuraavassa kaaviossa 2.

Kaavio 2. Pääomaan kohdistuvia riskejä koskevan arvioinnin kulku

Yksittäisten riskien ja riskin arviointi valvontajärjestelyjen Riskin arviointi pistemäärä

Arviointeja tehdessään toimivaltaisten viranomaisten tulisi hyödyntää käytettävissä olevia tietolähteitä, kuten lakisääteistä raportointia, laitoksen sisäisiä mittareita ja raportteja (esim. sisäisen tarkastuksen raportti, riskienhallintaraportit, ICAAP-menettelystä saadut tiedot), paikalla tehdyistä tarkastuksista laadittuja raportteja ja ulkoisia raportteja (esim. laitoksen tiedotteet sijoittajille ja luokituslaitoksille). Toimivaltaisten viranomaisten tulisi vakavaraisuusdirektiivin 104 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti käyttää tapauskohtaista raportointia, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista niiden valvontatehtävien suorittamiseksi ja kun tiedot eivät ole päällekkäisiä tai muutoin saatavilla. Vaikka arviointi on tarkoitettu laitoskohtaiseksi, olisi harkittava vertailua samanlaisiin laitoksiin, jotta voitaisiin havaita mahdollinen altistuminen pääomaan kohdistuville riskeille. Tällaisiin tarkoituksiin samanlaiset laitokset olisi määriteltävä riskikohtaisesti, ja ne saattavat erota liiketoimintamallianalyysia tai muita analyyseja varten yksilöidyistä laitoksista.

Pääomaan kohdistuvien riskien arvioinnin yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida omien varojen vähimmäisvaatimusten laskennan tarkkuutta ja varovaisuutta sellaisten tilanteiden tunnistamiseksi, joissa omien varojen vähimmäismäärää koskevissa laskelmissa saatetaan aliarvioida riskin todellinen taso. Tästä arvioinnista on määrä saada tietoa 7.2.3 jaksossa käsiteltävää pilarien 2 mukaisten vaatimusten määrittämistä varten.

Kunkin merkittävän riskin arvioinnin tuloksen pitäisi käydä ilmi havainnoista tehtävästä yhteenvedosta, jossa esitetään tärkeimpiä riskitekijöitä, sekä annettavasta riskipistemäärästä seuraavien jaksojen mukaisesti.