6.3. Markkinariskin arviointi

Arvioidessaan markkinariskin hallintakehystä toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida muun muassa, noudattaako laitos 12 kohdassa mainittuja, EPV:n verkkosivustolla erikseen julkaistuja säädöksiä.

Näissä ohjeissa viittaukset ’markkinariskiin’ koskevat kaikkia seuraavia riskejä, jotka toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida:

• a. markkinariski, joka aiheutuu kaikista taseeseen sisältyvistä ja sen ulkopuolisista positioista, joissa markkinahintojen vaihtelut voivat aiheuttaa tappioita, eli kaupankäyntivaraston positioiden riskit sekä kaupankäyntivaraston ulkopuoliset valuuttakurssi- ja hyödykeriskit
• b. tappioriski, joka johtuu vastuun arvonoikaisujen määrien muutoksista vastapuolen luottomarginaalien ja/tai markkinahintojen muutosten seurauksena, mikä vaikuttaa johdannaiskauppojen ja, soveltuvin osin, arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien käypään arvoon
• c. riski, joka liittyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 105 artiklassa tarkoitettuun käypään arvoon arvostettujen instrumenttien arvostamiseen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä vähemmän yksityiskohtaisen analyysin laitoksista, jotka täyttävät asetuksen (EU) 575/2013 94 artiklassa esitetyt pientä kaupankäyntivarastoa koskevat ehdot. Niiden laitosten osalta, joilla on ei-olennaisia vastuita, arvioinnissa tulisi keskittyä riskienhallinta- ja hallintorakenteen riittävyyteen sekä järjestelmien ja valvontajärjestelyjen laatuun ja tehokkuuteen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon ESG-riskien vaikutus luontaiseen markkinariskiin sekä ESG-riskeihin liittyvien markkinariskien valvontajärjestelyjen riittävyys ja antaa siinä etusija ympäristöriskeille.

6.3.2. Luontaisen markkinariskin arviointi

Luontaisen markkinariskin arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää laitoksen markkinariskien päätekijät ja arvioida laitokseen kohdistuvan merkittävän vakavaraisuusvaikutuksen riskiä. Tällaisen ymmärryksen kehittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi ensin tunnistaa ne markkinariskit, joille laitos on tai voi olla alttiina, ja keskittää huomionsa niihin alaluokkiin ja riskitekijöihin, joita pidetään laitoksen kannalta merkittävimpinä.

Tämän analyysin tueksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon vähintään kyseisen laitoksen tuotteet, toiminnot ja liiketoiminta-alueet. Niiden tulisi verrata markkinariskiin ja vastuun arvonoikaisua koskevaan riskiin liittyviä omien varojen vaatimuksia ja laitoksen omista varoista vähennettyjä lisäarvonoikaisuja omien varojen kokonaisvaatimuksiin. Niiden tulisi tarvittaessa verrata laitoksen kyseisiin riskeihin kohdentamaa sisäistä pääomaa sisäisen pääoman kokonaismäärään. Ne voivat myös ottaa huomioon markkinariskipositioiden suhteellisen painoarvon suhteessa kokonaisvaroihin, markkinariskipositioiden nettovoittojen suhteellisen painoarvon suhteessa liiketoiminnan kokonaistuloihin sekä näiden lukujen aiemmat muutokset ja ennusteet. Lisäksi olisi otettava huomioon laitoksen markkinatoimintaa koskeva strategia ja siihen liittyvä riskinottohalu. Markkinatoimintaa tarkastellessaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon 161 kohdassa mainitut riskit, jotka voivat koskea sekä kaupankäyntivarastoa että kaupankäyntivaraston ulkopuolisia eriä.

Laitoksen riskitoiminnan luonne ja koostumus

Ensimmäinen vaihe laitoksen luontaisen markkinariskin luonteen arvioinnissa on markkinariskille altistumisten johdonmukainen ja kattava tunnistaminen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi hyödyntää käytettävissä olevia sääntelyraportointimalleja, kuten COREP- ja FINREP-malleja, sisäistä raportointia, muiden SREP-osatekijöiden arvioinnista (kuten liiketoimintamallianalyysista) tai aiemmista valvontatoimista saatuja havaintoja sekä vertailuja saman alan muihin laitoksiin, mikäli tällaisia on saatavissa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi perustaa arviointinsa ensisijaisesti merkittävimpiin tunnistettuihin riskilähteisiin ja arvioida niiden olennaisuutta laitokselle vakavaraisuuden kannalta. Arvioidakseen markkinariskin luonnetta toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella ainakin seuraavia alaluokkia³⁰ :

• a. korkoriski (kaupankäyntivarasto)
• b. muun kuin arvopaperistamisen luottomarginaali, arvopaperistamisen luottomarginaali (kaupankäyntivarasto)
• c. osakeriski (kaupankäyntivarasto)
• d. siirtymäriski (liiketoiminnasta, johon sovelletaan maksukyvyttömyysriskin kasvun kattamiseksi vaadittavaa pääomaa)³¹
• e. maksukyvyttömyysriski (liiketoiminnasta, johon sovelletaan maksukyvyttömyysriskin kasvun kattamiseksi vaadittavaa pääomaa)
• f. valuuttakurssiriski, mukaan lukien muuntoriski (sekä kaupankäyntivarastossa että muussa rahoitustoiminnassa)
• g. hyödykeriski (kaupankäyntivarasto ja muu rahoitustoiminta)
• h. vastuun arvonoikaisun riski (kaupankäyntivarasto ja muu rahoitustoiminta)
• i. arvostusriski (käypään arvoon arvostetut kaupankäyntivarastoon kuuluvat ja sen ulkopuoliset instrumentit).

³⁰ Liitteessä II on esimerkinomainen erittely markkinariskin alaluokista.

³¹ Siirtymäriskiä käsitellään osana luottomarginaaliriskiä kaupankäyntivaraston perusteellisessa arvioinnissa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisäksi ottaa huomioon

• a. rahoitustuotteiden monimutkaisuus (esim. tuotteet, joiden arvostamisessa käytetään malliin perustuvan arvostamisen menetelmiä, tuotteet, joihin liittyy muita kuin delta-riskejä, ja korkoperusteriskit). Toimivaltainen viranomainen voi arvioida tämän käyttämällä indikaattorina asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 u artiklan mukaisia jäännösriskeistä johtuvia lisävaatimuksia
• b. laitoksen riskiposition likviditeetti. Toimivaltainen viranomainen voi tehdä tämän arvioimalla, altistuuko laitos alaluokille, joilla on suuret likviditeettihorisontit, asetuksen 575/2013/EU 325 bd artiklassa olevan taulukon 2 mukaisesti
• c. markkinariskin keskittyminen tiettyihin vastapuoliin, toimialoihin, talouksiin ja riskiluokkiin
• d. tiettyjen sellaisten markkinaoperaatioiden käyttö, joiden riskiä ei välttämättä oteta täysin huomioon markkinariskiä koskevissa omien varojen vaatimuksissa (esim. huippunopea algoritmikauppa).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa myös tarkastella laitosten sisäisiä riskimittauksia. Näihin voisi kuulua sisäinen VaR tai Expected Shortfall (ES) -riskimittari, jota ei käytetä omien varojen vaatimusten laskelmissa tai arvioitaessa markkinariskin herkkyyttä erilaisille riskitekijöille ja mahdollisia tappioita.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida laitoksen kykyä muodostaa kattava käsitys sen markkinakeskittymäriskin tasosta, joka laitokseen kohdistuu, joko yksittäiseen riskitekijään liittyvien vastuiden tai useisiin, toisiinsa yhteydessä oleviin riskitekijöihin liittyvien vastuiden perusteella, ja kiinnittää siinä erityistä huomiota keskittymiin monimutkaisissa ja epälikvideissä tuotteissa. Niiden tulisi tarkastella yrityksen omaa arviota keskittymisistä ja epälikvideistä positioista. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi vaatia laitoksia vähentämään tiettyyn keskusvastapuoleen kohdistuvia vastuita, jos keskittymäriski on liian suuri, tai muuttamaan vastuita selvitystileillään asetuksen (EU) N:o 648/2012 7 artiklan a kohdan mukaisesti.

Päättäessään, pitäisikö markkinariskille, jolle laitos on altistunut, määrätä pilarin 2 mukainen vaatimus 300 kohdan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, kuvastaako pilarin 1 mukainen menetelmä riskiä asianmukaisesti, ja ottaa siinä huomioon seuraavat seikat:

• a. pilarissa 1 edellytetään, että vaihtoehtoista standardimenetelmää käyttävät laitokset laskevat korotuksen (jäännösriskiä koskevan korotuksen) monimutkaisiin rahoitustuotteisiin sisältyville luontaisille riskeille, joita ei ole otettu riittävästi huomioon herkkyysperusteisessa menetelmässä, ja maksukyvyttömyysriskin kasvun kattamiseksi vaadittavan pääoman
• b. laitosten, jotka käyttävät sisäisen mallin menetelmää tai vaihtoehtoista sisäisen mallin menetelmää, on otettava huomioon kaikki olennaiset riskit kyseisissä sisäisissä malleissa
• c. vaihtoehtoisessa standardimenetelmässä esitetyt riskipainot, asetuksen 575/2013/EU 325 bb artiklassa tarkoitetut odotettua tappiota kuvaavat mittarit ja asetuksen 575/2013/EU 325 bk artiklassa tarkoitetut stressiskenaariota koskevat riskimittarit vaihtoehtoisen sisäisen mallin menetelmässä on suunniteltu kattamaan positioiden likviditeetti asetuksen 575/2013/EU 325 bd artiklan taulukossa 2 tarkoitetun likviditeettihorisontin mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tunnistaa ja analysoida markkinariskipositioiden ja niihin liittyvien hallintojärjestelyjen osalta kaikki siirtohinnoittelujärjestelyt, joita sovelletaan unioniin sijoittautuneiden, kolmannen maan konserniin kuuluvien laitosten ja kyseisen konsernin muiden, unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden ja EU:n emoyhtiön konsolidointiin kuulumattomien yhteisöjen välillä. Analyysissa tulisi olla

• a. määrällinen osatekijä, jonka avulla arvioidaan siirtohinnoittelujärjestelyjen olennaisuus suhteessa kaupankäyntivaraston kokonaistuloslaskelmaan ja laitoksen vakavaraisuuspääomaan
• b. laadullinen osatekijä, jonka avulla arvioidaan, onko näiden järjestelyjen vaikutus läpinäkyvä laitoksen hallitukselle ja näkyykö se asianmukaisesti riskienhallinnan ohjauksessa
• c. laadullinen osatekijä, jonka avulla arvioidaan, miten siirtohinnoittelujärjestely vaikuttaa laitoksen liiketoimintapäätöksiin, muun muassa sitä, miten siirtohinnoittelujärjestelyn dynamiikka saattaa vaikuttaa kaupankäyntiyksiköiden päätöksiin, ja mahdollisia eturistiriitoja, joita järjestely voi aiheuttaa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida siirtohinnoittelun olennaisuus kaupankäyntivaraston erien yhteydessä keskittymällä niihin siirtohinnoittelujärjestelyihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

• a. niihin osallistuu vähintään yksi konserniin kuuluva yhteisö, joka on sijoittautunut unionin ulkopuolelle ja jonka ylin konsolidointitaso on unionin ulkopuolella
• b. ne perustuvat tulosperusteiseen menetelmään (TPM) – tai mihin tahansa vastaavaan käytäntöön, joka olisi taloudellisesti vastaava – jonka mukaisesti useiden yhteisöjen omistamiin positioihin liittyvät voitot ja tappiot jaetaan uudelleen näiden yhteisöjen kesken kunkin yhteisön hinnoittelujärjestelyssä määriteltyihin avainmittareihin antaman marginaalisen panoksen ”m” perusteella.

Kun kyseessä ovat 173 kohdan a alakohdassa tarkoitetut laitokset, joissa tulosperusteisiin menetelmiin perustuvien siirtohinnoittelujärjestelyjen seurauksena uudelleenjaetut voitot ja tappiot ovat merkittäviä (esim. muodostavat yli viisi prosenttia laitoksen tuloslaskelmassa näkyvästä tuloksesta) eikä pilarin 1 mukainen vaatimus kata tätä riskiä lainkaan tai ei kata sitä kokonaan, toimivaltaisten viranomaisten tulisi

• a. ottaa tämä riski huomioon pilarin 2 mukaisen vaatimuksen määrityksessä
• b. ottaa huomioon 172 kohdassa lueteltujen osatekijöiden tulokset, kuten siirtohinnoittelujärjestelyjen olennaisuus, suhteessa sen salkun markkinariskin pääomavaatimuksiin, jonka voittoja ja tappioita käytetään määritettäessä laitokselle siirrettävää summaa, sekä niihin liittyvien hallintojärjestelyjen mahdolliset heikkoudet
• c. määrittää pilarin 2 mukainen vaatimus, joka kattaa riittävällä tavalla ne markkinariskit, joita pilarin 1 mukaisessa vaatimuksessa ei oteta huomioon ja jotka syntyvät siirtohinnoittelujärjestelyn yhteydessä. Tätä varten toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää liitteessä V esitettyä laskentamenetelmää tai vaihtoehtoista menetelmää, jolla voidaan mitata tarkasti riski, jota pilarin mukainen 1 vaatimus ei kata, ja määrittää siitä johtuva pilarin 2 mukainen vaatimus niin, että vertailukohtana on liitteessä V esitetty menetelmä.

Kannattavuusanalyysi ja stressitestaus

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida markkinatoimintojen aiempaa kannattavuutta, myös voittojen volatiliteettia, saadakseen paremman käsityksen laitoksen markkinariskiprofiilista. Tämä analyysi voitaisiin tehdä salkkutasolla samoin kuin liiketoiminta-alueisiin, varallisuusluokkiin tai tehtäviin jaoteltuna sen mukaan, miten olennaisia ja monimutkaisia laitoksen riskit ovat (mikä käy ilmi liiketoimintamallianalyysista tai muusta valvontaa koskevasta näkemyksestä).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi erottaa yhtäältä kaupankäynnin tuotot ja kaupankäynnin ulkopuoliset tuotot (kuten palkkiot, asiakkaiden maksut jne.) ja toisaalta toteutuneet ja toteutumattomat voitot/tappiot.

Niiden varallisuusluokkien ja/tai vastuiden osalta, jotka tuottavat huomattavia voittoja tai tappioita, toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida kannattavuutta vertaamalla sitä laitoksen ottaman riskin tasoon (esim. VaR/nettotuotot kaupankäyntiin varatuista rahoitusvaroista ja -vastuista), jotta voitaisiin tunnistaa ja analysoida mahdollisia ristiriitaisuuksia. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi mahdollisuuksien mukaan verrata laitoksen lukuja sen aiempaan tulokseen ja samanlaisiin laitoksiin.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitos tehnyt riittäviä stressitestejä, jotka täydentävät sen riskienmittausjärjestelmää. Tässä niiden tulisi ottaa huomioon seuraavat tekijät:

• a. stressitestien tiheys
• b. se, onko merkittävät riskitekijät tunnistettu (esim. epälikviditeetti/hintaerot, keskittyneet positiot, yhdensuuntaiset markkinat)
• c. stressiskenaarion perustana olevat oletukset
• d. stressitestien tulosten sisäinen käyttö pääomasuunnittelussa ja markkinariskistrategioissa.

6.3.3. Markkinariskin hallinta- ja valvontakehyksen arviointi

Jotta markkinariskin hallinnasta saataisiin riittävä käsitys, joka on oikeassa suhteessa laitoksen riskiprofiiliin, toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella laitoksen riskien hallinta- ja valvontakehystä sekä sen riittävyyttä suhteessa luontaiselle riskille altistumisiin. Arvioinnissa toimivaltaisen viranomaisen tulisi noudattaa tässä jaksossa esitettyjä kohtia ja samalla hyödyntää seuraavia seikkoja:

• a. muiden SREP-osatekijöiden (kuten liiketoimintamallianalyysin ja hallinnon alojen) arvioinnin tulokset
• b. vaihtoehtoista standardimenetelmää käyttävien laitosten osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013/EU 325 c artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulos ja delegoidun asetuksen (EU) 2024/1085 mukaisesti tehdyn arvioinnin tulos erityisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013/EU 104 b, 325 bi ja 325 bj artiklassa tarkoitettujen vaatimusten osalta.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida laitosten toimintaperiaatteita ja menettelytapoja, joiden mukaisesti positiot kohdennetaan kaupankäyntivarastoon, ja muuhun rahoitustoimintaan, kuten asetuksen (EU) N:o 575/2013 3 luvun 1 osastossa kuvataan.

Markkinariskiä koskeva strategia ja riskinottohalu

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksilla luotettava, selkeästi muotoiltu ja dokumentoitu riskinottohalu, strategia ja limiitit, jotka niiden ylin hallintoelin on hyväksynyt. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi muiden tekijöiden ohella ottaa huomioon ylimmän hallintoelimen rooli riskistrategian ja riskinottohalun määrittelyssä, hyväksymisessä ja arvioinnissa, ylimmän hallintoelimen toteuttama tämän strategian asianmukainen täytäntöönpano sekä sen asianmukaisuus laitoksen kannalta ottaen huomioon sen liiketoimintamalli, yleinen riskinottohalu, nykyinen ja tuleva markkinaympäristö ja taloudellinen tila.

Organisaation laajuisen ja sisäisen valvonnan järjestelmä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen organisaatiokehys, jonka avulla markkinariski voidaan tunnistaa ja sitä voidaan ymmärtää, mitata, seurata ja valvoa, ja onko sillä (sekä laadullisesti että määrällisesti) riittävät henkilöresurssit ja tekniset resurssit vaadittujen tehtävien hoitamiseksi. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon markkinariskin ottamista, seurantaa, raportointia ja valvontaa koskevien vastuualueiden riittävyys, niiden kattavuus koko laitoksessa, kaupankäyntiä hoitavien toimintojen ja tukitoimintojen sekä riskinotto- ja valvontatoimintojen selkeä erottaminen toisistaan sekä osallistuvan henkilöstön osaaminen ja asiantuntemus.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella selkeästi määritellyt toimintaperiaatteet ja menettelytavat markkinariskin tunnistamista, hallintaa, mittaamista ja valvontaa varten ja ovatko ne vakaita ja yhdenmukaisia laitoksen riskistrategian kanssa sekä kattavatko ne kaikki keskeiset liiketoiminnat ja prosessit. Tässä myös arvioidaan, onko nämä toimintaperiaatteet ja menettelytavat laadittu selkeästi, onko niistä tiedotettu ja sovelletaanko niitä johdonmukaisesti koko laitoksessa.

Arvioinnin tulisi erityisesti kattaa positiot, jotka kuuluvat kaupankäyntivarastoon tai jätetään sen ulkopuolelle sääntelytarkoituksia varten, sisäisiä suojauksia koskevat toimintaperiaatteet ja uusiin markkinatoimintoihin ja/tai -tuotteisiin sovellettavat menettelyt.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella asianmukainen kehys markkinariskin tunnistamista, ymmärtämistä ja mittaamista varten laitoksen koon ja monimutkaisuuden mukaisesti ja täyttääkö tämä kehys asiaa koskevat vähimmäisvaatimukset sovellettavan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksilla käytössä markkinariskejä varten riittävä valvonta- ja raportointijärjestelmä, jolla varmistetaan, että laitoksen toimivan johdon tai ylimmän hallintoelimen asianmukaisella tasolla ryhdytään rikkomistapauksessa pikaisesti toimiin. Valvontajärjestelmään tulisi sisältyä erityisiä indikaattoreita ja käynnistäviä tekijöitä tehokkaiden varhaisvaroitusten antamiseksi, ja ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon tulisi saada siitä tietoa nykyisistä riskeistä ja toimenpiteistä suhteessa toimintaperiaatteissa määriteltyihin rajoihin.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella vankat ja kattavat rajoitusjärjestelmät ja valvontakehys sekä luotettavat takeet riskien vähentämiseksi sen riskistrategian ja riskinottohalun mukaisesti. Arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että laitoksen valvontatoimintojen soveltamisala on riittävän laaja (niin, että se sisältää kaikki konsolidoidut yksiköt, maantieteelliset sijainnit ja markkinatoiminnot), sekä siihen, että käytössä on toimintalimiittejä (myös kaupankäynti- tai liiketoimintayksikön tason yksilöllisiä limiittejä, joita tulisi seurata päivittäin) ja muita käytäntöjä, joiden tarkoituksena on pitää markkinariskipositiot laitoksen riskinottohalun ja limiittien mukaisilla, sille hyväksyttävillä tasoilla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida, onko sisäinen validointiprosessi luotettava ja tehokas mallioletusten kyseenalaistamisessa ja markkinariskin hallintajärjestelmään liittyvien mahdollisten puutteiden tunnistamisessa. Niiden laitosten osalta, jotka soveltavat sisäistä menettelyä markkinariskin vähimmäispääomavaatimusten määrittämisessä, tämän arvioinnin tulisi perustua sisäisiä malleja koskevista, jo toteutetuista valvontatoimista (kuten paikan päällä tehtävistä tarkastuksista) saatuihin tietoihin, jos niitä on saatavissa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida sisäisen tarkastuksen toiminnon toimivuutta markkinariskien hallintajärjestelmää koskevien sisäisten tarkastusten riittävyyden, soveltamisalan ja tiheyden kannalta. Siinä tulisi arvioida riskien hallinta-, mittaus- ja valvontakehyksen keskeisiä osatekijöitä koko laitoksessa sekä sitä, noudatetaanko sisäisissä toimintaperiaatteissa ja menettelytavoissa asiaankuuluvia ulkoisia säännöksiä, ja havaita mahdolliset poikkeamat niistä.

6.3.4. Yhteenveto havainnoista, pisteytyksestä ja valvontatoimenpiteistä

Edellä kuvatun arvioinnin jälkeen toimivaltaisten viranomaisten tulisi muodostaa käsitys laitoksen markkinariskistä. Tämän käsityksen tulisi käydä ilmi havainnoista tehtävästä yhteenvedosta, johon liitetään taulukossa 8 esitettyjen näkökohtien perusteella annettava riskipistemäärä. Jos toimivaltainen viranomainen päättää tiettyjen riskien alaryhmien merkittävyyden perusteella arvioida ja pisteyttää ne erikseen, olisi tässä taulukossa esitettyjä ohjeita sovellettava analogisesti mahdollisuuksien mukaan. Taulukko 8. Valvontaan perustuvia näkökohtia markkinariskin pisteyttämistä varten Riittäviä hallinta- ja

Seuraavassa taulukossa esitetään ei-tyhjentävä luettelo valvontatoimenpiteistä, joihin toimivaltaiset viranomaiset voivat ryhtyä, jos laitoksen markkinariskien hallintakehyksessä havaitaan puutteita. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi päättää toimenpiteen tyypistä sen perusteella, millä tavalla se vaikuttaa tiettyyn havaittuun puutteeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa muita valvontatoimenpiteitä (myös direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia määrällisiä toimenpiteitä) tai niiden yhdistelmää, jos ne katsotaan asianmukaisemmiksi havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

Taulukko 9. Markkinariskiä koskevat mahdolliset valvontatoimenpiteet (luettelo ei ole tyhjentävä) Direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan b, d, e, f, j, l, m ja n alakohdassa tarkoitetut toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset valvontatoimenpiteet – Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta A. parantamaan laitoksen ylimmälle hallintoelimelle ja toimivalle johdolle markkinariskistä tehtävän raportoinnin laatua ja tiheyttä B. parantamaan laitoksen sisäisten menetelmien tai sen toteutumatestaus- tai stressitestausvalmiuksien toimintaa C. tekemään useammin perusteellisempia markkinatoiminnan sisäisiä tarkastuksia D. rajoittamaan investointia tiettyihin tuotteisiin, kun laitoksen toimintaperiaatteet ja menettelyt eivät takaa, että näistä tuotteista aiheutuva riski katetaan ja sitä valvotaan asianmukaisesti E. divestoimaan rahoitustuotteita, kun laitoksen arvostamisprosessit eivät tuota konservatiivisia arvostuksia, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimukset F. vähentämään luontaisen markkinariskin tasoa (esim. suojaamalla tai myymällä omaisuuseriä tai lisäämällä keskusvastapuolten selvittämiä johdannaisia), kun laitoksen mittaamis- tai valvontajärjestelmissä on havaittu merkittäviä puutteita G. esittämään suunnitelma ongelmallisille saataville ja/tai epälikvideille positioille altistumisen vähentämiseksi asteittain.