8.2. Luontaisen likviditeettiriskin arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen lyhyen ja keskipitkän aikavälin likviditeettiriskiä asianmukaisilla eri aikahorisonteilla, päivänsisäiset jaksot mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että laitoksen maksuvalmiuspuskureiden taso on riittävä sekä normaali- että stressitilanteissa. Tähän arviointiin sisältyvät seuraavat osa-alueet:

• a. lyhyen ja keskipitkän aikavälin likviditeettitarpeiden arviointi
• b. päivänsisäisen likviditeettiriskin arviointi
• c. maksuvalmiuspuskurin ja likviditeetinhankintakapasiteetin arviointi
• d. valvontatarkoituksiin tehtävä likviditeetin stressitestaus.

Likviditeettitarpeiden, maksuvalmiuspuskureiden ja likviditeetinhankintakapasiteetin arvioimiseksi normaalitilanteissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi tukea analyysiään valvontaraportoinnin teknisissä täytäntöönpanostandardeissa (ITS) määriteltyjen lisäseurantamittareiden raportointipohjista saatavalla näytöllä. Arvioidessaan likviditeettitarpeita stressitilanteissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon myös toimenpiteet, joihin laitokset saattavat ryhtyä maineensa tai liiketoimintansa säilyttämiseksi. Tässä tulisi ottaa huomioon maineeseen liittyvät vaikutukset suuriin tukku- ja vähittäisvastapuoliin, myös ne, jotka saattavat syntyä sosiaalisen median tai muiden kanavien kautta. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse tehdä niin yksityiskohtaista päivänsisäisen likviditeetin riskinarviointia ja maksuvalmiuden stressitestausta, jos voidaan osoittaa, että kyseiset riskilähteet eivät ole niin olennaisia, etenkin luokkien 3 ja 4 laitosten osalta, ottaen huomioon myös ILAAP-menettelyn tulokset.

Lyhyen ja keskipitkän aikavälin likviditeettitarpeiden arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen likviditeettitarpeita lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sekä normaali- että stressiolosuhteissa. Niiden tulisi ottaa huomioon laitoksen stressaantuneisiin likviditeettitarpeisiin kohdistuvat vaikutukset alle30 päivän aikahorisontilla, esimerkiksi 30 päivän ja 3 kuukauden välisellä aikahorisontilla sekä esimerkiksi kolmen ja 12 kuukauden välisellä aikahorisontilla vakavissa mutta uskottavissa stressitilanteissa, jotka kattavat laitoskohtaiset, markkinoiden laajuiset ja yhdistetyt häiriöt. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös analysoida likviditeettitarpeiden suuruutta, sijaintia ja valuuttaa sekä eri merkittävissä valuutoissa tapahtuvien häiriöiden erillisiä vaikutuksia, jotta voidaan ottaa huomioon valuuttojen vaihdettavuuteen liittyvä riskin sekä riski siitä, että pääsy valuuttamarkkinoille saattaa häiriintyä (mukaan lukien erityispiirteet, kuten esimerkiksi pääsyn menettäminen ulkomaanvaluutassa hallussa pidettävään kirjeenvaihtopankin tiliin).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tukea lyhyen aikavälin likviditeettiriskin arviointia analysoimalla komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61määriteltyä maksuvalmiusvaatimusta, myös sitä, onko maksuvalmiusvaatimus mitattu ja raportoitu oikein ja yksilöidäänkö siinä asianmukaisesti laitoksen likviditeettitarpeiden kattaminen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida, testaavatko laitokset säännöllisesti kykyään raportoida maksuvalmisvaatimuksesta päivittäin, jotta voidaan varmistaa, että laitokset pystyvät tarvittaessa toimittamaan luotettavia tietoja asetuksen (EU) N:o 575/2013 414 artiklan mukaisesti.

Arvioidessaan häiriöiden vaikutusta laitoksen likviditeettitarpeisiin toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon kaikki laitosta koskevat merkittävät likviditeettiriskin lähteet, erityisesti

• a. mahdollisuus siihen, että EU:n lainsäädäntöön perustuvissa sovellettavissa vaatimuksissa ei tunnisteta riittävästi laitoksen likviditeettitarpeita vaatimuksessa käytetyn stressiskenaarion kaltaisessa tapauksessa, myös jos maturiteettien kesto on alle 30 päivää
• b. riskit, joita aiheutuu tukkuvastapuolten kohdalla taseeseen sisältyvien erien ja rahoituksen keskittymien osalta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon sellaisten vastapuolten myöntämän rahoituksen epävakaus, jotka kaikki kuuluvat tärkeimpiin aloihin, joilla palveluja tarjotaan, ja mahdolliset tartuntavaikutusriskit. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rahoitukseen, joka on kerätty uusien liiketoiminta-alueiden ja jakelukanavien kautta sekä asiakkailta, joiden toimintaan liittyy kohonnut riski (kryptovarojen liikkeeseenlaskijat ja kryptovarapalvelujen tarjoajat)
• c. riskit, joita aiheutuu ehdollisista kassavirroista / taseen ulkopuolisista eristä (esimerkiksiluottolimiitit, vakuusvaateet ja toiminnoista (esimerkiksi sopimusvelvoitteiden ulkopuolinen likviditeettituki konsolidoimattomille erityistä tarkoitusta varten perustetuille erillisyhtiöille)
• d. brutto- ja nettomääräiset sisään- ja ulosvirtaukset: jos sisään- ja ulosvirtaukset ovat erittäin suuria, toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota laitokseen kohdistuvaan riskiin, kun sisäänvirtauksia ei saada odotettuna ajankohtana, vaikka nettoulosvirtauksen riski onkin vähäinen
• e. vähittäisvastapuoliin liittyvät riskit, myös rahoituskeskittymät. Tätä tarkoitusta varten toimivaltaisten viranomaisten tulisi käyttää menetelmiä, joihin liittyy vähittäistalletusten luokittelu erilaisiin riskiryhmiin komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 24 ja 25 artiklan mukaisesti
• f. riski siitä, että liialliset riskit keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoitusprofiilissa vaikuttavat haitallisesti lyhyen aikavälin likviditeettiaseman kannalta merkittävään vastapuolten käyttäytymiseen.
• g. fidusiaarisista talletuksista eli asiakkaan lukuun hallinnoitavista talletuksista aiheutuva riski olevista talletuksista johtuva riski.⁴⁵

⁴⁵ Parhaat käytännöt ovat saatavilla EPV:n raportissa: Monitoring of liquidity coverage ratio implementation in the EU – toinen raportti (EBA/REP/2021/07).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että niiden arvioissa laitoksen lyhytaikaisista likviditeettitarpeista otetaan huomioon digitalisaation vaikutukset (muun muassa pikamaksut) sekä se, että tiedon leviäminen sosiaalisessa mediassa voi kiihdyttää varojen nostojen vauhtia stressiskenaariossa.

Päivänsisäisen likviditeettiriskin arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen altistumista päivänsisäiselle likviditeettiriskille valitulla aikavälillä. Siinä olisi arvioitava vähintään päivänsisäistä likviditeettiä, joka on käytettävissä tai saatavilla normaalitilanteissa samoin kuin rahoitukseen tai toimintaan liittyvässä stressitilanteessa (esim. IT-häiriöt, oikeudelliset rajoitteet varojen siirtämiselle tai vastaavien valuuttoja, hyödykkeitä tai laitoksen kannalta merkittäviä välineitä koskevien pankkipalvelujen ja/tai selvityspalvelujen käyttöoikeuden keskeyttäminen/päättäminen). Siinä olisi erityisesti otettava huomioon, miten stressitilanteissa laitoksen päivänsisäisten vakuustarpeiden lisääntyminen voi rajoittaa sen kykyä käyttää tarvittaessa maksuvalmiuspuskuria stressikausien ulosvirtausten kattamiseksi.

Niiden lainkäyttöalueiden osalta, joilla raportointia päivänsisäisestä riskistä ei ole vielä käytettävissä, toimivaltaiset viranomaiset voivat turvautua laitoksen omaan analyysiin päivänsisäisestä likviditeettiriskistä.

Maksuvalmiuspuskurin ja likviditeetinhankintakapasiteetin arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen maksuvalmiuspuskurin ja likviditeetinhankintakapasiteetin riittävyyttä varojen ominaisuuksien kannalta eri stressiskenaarioissa kuukauden aikana ja eri aikahorisonteilla, jopa vuoden aikana, ja myös sen yli yön likviditeettiä. Arvioinnissa olisi otettava huomioon likvidien varojen luokitus ja laatu (komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 mukaisesti), se, ovatko ne laadukkaita likvidejä varoja koskevien yleisten ja operatiivisten vaatimusten mukaisia, ja se, ovatko maksuvalmiuspuskuri ja likviditeetinhankintakapasiteetti yhdenmukaisia laitoksen riskinottohalun kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon tekijät, jotka saattavat heikentää laitoksen kykyä muuttaa likvidit varansa stressitilanteessa rahaksi oikea-aikaisesti. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi suuret keskittymät yksittäisiin vastapuoliin tai tiettyihin omaisuusluokkiin, puskurissa olevat varat, joihin kohdistuu kiinnityksiä tai jotka on lainattu, sekä se, että likvidien varojen valuutta eroaa luottolaitoksen likviditeettitarpeiden valuutasta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös tarkastella likviditeetinhankintakapasiteettiin mahdollisesti sisällytettävien tehtyjen maksuvalmiusjärjestelyjen todennäköistä arvoa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi (tarvittaessa) arvioida niiden oletusten asianmukaisuutta, jotka koskevat laitoksen kykyä päästä repomarkkinoille ja saada keskuspankkirahoitusta stressitilanteissa, myös vakuutena käytettävien varojen soveltuvuutta ja saatavuutta. Niiden tulisi ottaa huomioon, testaako laitos markkinoillepääsyään toteuttamalla säännöllisesti omaisuuserien myyntejä tai repotransaktioita. Samoin niiden tulisi tarkastella laitosten oletuksia siitä, kuinka nopeasti varat voidaan realisoida tai muuttaa likviditeetiksi stressitilanteessa Valvontatarkoituksiin tehtävä likviditeetin stressitestaus

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä omat likviditeettiä koskevat stressitestinsä, jotta lyhyen ja keskipitkän aikavälin likviditeettiriskejä voidaan arvioida riippumattomasti. Stressiskenaariot olisi ankkuroitava 30 päivän maksuvalmiusvaatimuksen stressioletuksiin, mutta toimivaltaiset viranomaiset voivat laajentaa arviointinsa alaa tarkastelemalla riskejä 30 päivän sisällä ja myös 30 päivän jälkeen ja muuttamalla maksuvalmiusvaatimuksen oletuksia siten, että ne kuvaavat riskejä, joita ei kateta riittävästi maksuvalmiusvaatimuksessa. Tähän olisi sisällyttävä valvontatarkoituksiin tehtävä stressitesti, jossa yhdistetään laitoskohtainen ja markkinoiden laajuinen stressi.