Laitoksen likviditeettiä ja rahoitusta koskevat stressitestit

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitos toteuttanut riittävää likviditeettikohtaista stressitestausta laitosten stressitestausta koskevien EPV:n ohjeiden⁴⁶ mukaisesti, jotta se pystyy

• a. ymmärtämään haitallisten tapahtumien vaikutuksen sen altistumiseen riskeille ja arvioimaan likvidien varojensa, likviditeetinhankintakapasiteettinsa ja rahoitusrakenteensa riittävyyttä
• b. kattamaan riskit, jotka voivat toteutua erityyppisissä stressiskenaarioissa, ja/tai käsittelemään riskejä, jotka johtuvat valvonnan, hallinnon tai muista puutteista.

⁴⁶ EBA/GL/2018/04

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, voiko laitos kehyksen nojalla

• a. määrittää laitoksen selviytymishorisontin, kun otetaan huomioon sen olemassa oleva maksuvalmiuspuskuri ja vakaat rahoituslähteet sekä laitoksen riskinottohalu vakavan mutta uskottavan likviditeettiin kohdistuvan stressijakson aikana
• b. analysoida, millainen vaikutus stressiskenaarioilla on laitoksen konsolidoituun konsernin laajuiseen likviditeettiasemaan ja yksittäisten yhteisöjen ja liiketoiminta-alueiden likviditeettiasemaan
• c. ymmärtää, missä riskejä voi syntyä laitoksen organisaatiorakenteesta ja likviditeettiriskin hallinnan keskittämisasteesta huolimatta.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa, että laitos esittää eri stressiskenaariotyyppien mallinnetun vaikutuksen (kuten selitetään laitosten stressitestausta koskevissa EPV:n ohjeissa) sekä useita herkkyystestejä (oikeasuhteisuuden pohjalta). Stressiskenaariot ja niissä simuloitavat häiriöt eivät saisi perustua pelkästään menneisyyteen, vaan niissä tulisi hyödyntää myös asiantuntijoiden arvioihin perustuvia hypoteettisia stressiskenaarioita. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi analysoida, katsotaanko seuraavat skenaariot vähimmäisvaatimukseksi:

• a. lyhyen aikavälin ja pidennetyt skenaariot
• b. laitoskohtaiset ja markkinoiden laajuiset skenaariot (tapahtuvat samanaikaisesti useilla markkinoilla) ja
• c. a ja b kohdan yhdistelmä.

Yksi tärkeä näkökohta, jota toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella arvioidessaan laitoksen stressitestausjärjestelmää, on sen vaikutuksen mallintaminen, joka hypoteettisilla stressiskenaarioilla on laitoksen kassavirtoihin ja sen likviditeetinhankintakapasiteettiin ja selviytymisjaksoon, sekä se, kuvastaako mallintaminen niitä eri vaikutuksia, joita taloudellisella stressillä voi olla sekä laitoksen varoihin että sen sisään- ja ulosvirtauksiin.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida, onko laitoksella maltillinen lähestymistapa stressitestauksessa käytettävien oletusten määrittämiseen. Skenaarion tyypistä ja vakavuudesta riippuen toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarvittaessa tarkastella useiden oletusten asianmukaisuutta ja erityisesti

• a. vähittäisrahoituksen ulosvirtausta
• b. vakuudellisen ja vakuudettoman tukkurahoituksen pienentämistä
• c. rahoitusmarkkinoiden ja eri markkinoille hajauttamisen korrelointia
• d. ylimääräisiä ehdollisia taseen ulkopuolisiin eriin liittyviä vastuita
• e. rahoituksen erääntymisaikoja (esim. jos rahoittajalla on osto-optioita)
• f. laitoksen luottoluokituksen heikkenemisen vaikutusta
• g. valuuttojen vaihdettavuutta ja pääsyä valuuttamarkkinoille sekä kirjeenvaihtajapankkitilejä
• h. kykyä siirtää likviditeettiä yhteisöjen, alojen ja maiden välillä
• i. arvioita taseen tulevasta kasvusta ja
• j. maineriskien vuoksi epäsuoraa vaatimusta, jonka mukaan laitoksen on jälleenrahoitettava varoja ja laajennettava tai ylläpidettävä muita likviditeettituen muotoja.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksen likviditeettiä koskevan stressitestauksen hallintajärjestelmä asianmukainen ja onko se liitetty asiaankuuluvasti yleiseen riskienhallintastrategiaan. Niiden tulisi ottaa huomioon,

• a. ovatko stressitestien laajuus ja tiheys tarkoituksenmukaisia laitoksen luonteeseen ja monimutkaisuuteen, likviditeettiriskeihin ja siihen nähden, mikä on sen suhteellinen merkittävyys rahoitusjärjestelmässä
• b. onko stressitestauksen tulokset liitetty laitoksen likviditeettiä ja rahoitusta koskevaan strategiseen suunnitteluprosessiin ja käytetäänkö niitä tehostamaan likviditeetinhallintaa kriisitilanteessa ja myös laitoksen maksuvalmiutta koskevassa varautumis- ja palautussuunnitelmassa
• c. onko laitoksella asianmukainen prosessi sopivien riskitekijöiden yksilöimiseksi stressitestien tekemistä varten, missä otetaan huomioon kaikki olennaiset haavoittuvuudet, jotka voivat heikentää tietyn laitoksen likviditeettiasemaa
• d. tarkistetaanko ja päivitetäänkö oletuksia ja skenaarioita riittävän tiheästi ja
• e. jos arvioidaan konsernin likviditeetinhallintaa, kiinnittääkö laitos riittävästi huomiota mahdollisiin esteisiin likviditeetin siirtämiselle konsernin sisällä.

Likviditeetti- ja rahoitusriskiä koskeva sisäisen valvonnan järjestelmä

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella vahva ja kattava sisäisten limiittien ja sisäisen valvonnan järjestelmä ja luotettavat takeet sen likviditeetti- ja rahoitusriskin vähentämiseksi laitoksen riskinottohalun mukaisesti ja monipuolisen rahoitusrakenteen saatavuuden varmistamiseksi. Niiden tulisi ottaa huomioon, onko limiitti- ja valvontakehys riittävä laitoksen monimutkaisuuden, koon ja liiketoimintamallin perusteella sekä se, kuvastaako se likviditeettiriskin eri olennaisia tekijöitä ja likviditeettistressitestien tuloksia.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella, onko laitoksella käytössä limiitit, joilla varmistetaan, että likvidien varojen jakautuminen eri valuuttoihin vastaa likviditeetin nettoulosvirtauksia eri valuutoissa komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, hyväksyvätkö ja tarkistavatko laitoksen toimivaltaiset elimet säännöllisesti limiitit ja ilmoitetaanko ne selkeästi kaikille asiaankuuluville liiketoiminta-alueille. Tämä prosessi sekä se, miten laitos valvoo limiittien noudattamista ja eskalointimenettelyä rikkomistapauksissa, tulisi dokumentoida selkeästi sen menettelyissä.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitos ottanut käyttöön asianmukaisen siirtohinnoittelujärjestelmän osana likviditeettiriskin valvontajärjestelmää, joka sisältää kaikki asiaankuuluvat likviditeettiä koskevat kustannukset, edut ja riskit. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon, mahdollistavatko siirtohinnoittelumekanismit johdolle asianmukaisten kannustimien tarjoamisen likviditeettiriskin hallintaan, sekä se, tarkistetaanko ja päivitetäänkö järjestelmää ja sen kalibrointia asianmukaisesti suhteessa laitoksen kokoon ja monimutkaisuuteen. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisäksi arvioida, käytetäänkö laitoksen toimintaperiaatteita, jotka koskevat varojen siirtohinnoittelua koskevien menetelmien sisällyttämistä sisäiseen hinnoittelujärjestelmään, asiakkaita koskevien liiketoimien arvioimiseen ja niistä päättämiseen (tähän sisältyvät molemmat taseen puolet, esim. luottojen myöntäminen ja talletusten vastaanottaminen).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko laitoksella riittävät valvontamenettelyt likvidien varojen puskurin osalta, muun muassa keskittymisrajat sekä puskurin riittävyyden ja sellaisten markkinaolosuhteiden muutosten asianmukainen jatkuva seuranta, jotka saattavat vaikuttaa laitoksen kykyyn realisoida varansa nopeasti.

Likviditeettiä koskevat varautumissuunnitelmat

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, täsmennetäänkö laitoksen likviditeettiä koskevassa varautumissuunnitelmassa, jäljempänä ’LCP’ riittävästi toimintaperiaatteet, menettelyt ja toimintasuunnitelmat sellaisiin vakaviin mahdollisiin häiriöihin reagoimiseksi, jotka kohdistuvat laitoksen kykyyn täyttää likviditeettitarpeensa ja rahoittaa toimintaansa. Niiden tulisi ottaa huomioon LCP:hen sisällytettyjen vararahoitustoimien sisältö ja soveltamisala ja erityisesti muun muassa seuraavat tekijät:

• a. se, selitetäänkö LCP:ssä asianmukaisesti sen käyttöönottoa ja ylläpitoa koskevat hallintojärjestelyt
• b. se, kuvastaako LCP asianmukaisesti laitoksen likviditeettiä ja rahoitusta koskevaa ja laajempaa riskiprofiilia
• c. se, onko laitoksella järjestelmä likviditeettiä koskevia ennakkovaroituksen indikaattoreita varten, muun muassa niitä, jotka on vahvistettu likviditeetin indikaattoreiksi elvytyssuunnitelman indikaattoreita koskevissa EPV:n ohjeissa ja joilla todennäköisesti annetaan laitokselle tosiasiallinen mahdollisuus tunnistaa heikkenevät markkinaolosuhteet ajoissa ja määrittää nopeasti, mitä toimia on tarpeen toteuttaa
• d. se, kuvataanko LCP:ssä selkeästi, että maksuvalmiusvaatimuksen maksuvalmiuspuskuri on tarkoitettu käytettäväksi stressitilanteessa, vaikka se johtaa siihen, että maksuvalmiusvaatimuksen arvot ovat alle 100 prosenttia, mukaan lukien se, että se kuuluu likviditeettiriskin odotettuun hallintaan stressitilanteessa ja että toimivalle johdolle ilmoitetaan siitä myöhemmin, jos vahvistetut alhaisemmat maksuvalmiusvaatimuksen arvot saavutetaan. LCP:ssä olisi selkeästi esitettävä ja kuvattava, miten likviditeettiriskiä pitäisi hallita stressitilanteessa, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle maksuvalmiusvaatimuksen tavoitetasoja
• e. se, ilmaistaanko LCP:ssä selkeästi kaikki mahdolliset merkittävät rahoituslähteet, mukaan lukien eri likviditeettilähteiden käytettävissä olevat arvioidut määrät ja arvioitu aika, joka kuluu varojen saamiseen niistä
• f. se, ovatko toimet yhdenmukaisia laitoksen yleisen riskistrategian ja likviditeettiriskin riskinottohalun kanssa
• g. keskuspankkirahoituksen roolia laitoksen LCP:ssä koskevien oletusten asianmukaisuus. Tekijöitä, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastella, voisivat esimerkiksi olla laitoksen näkemykset

I. mahdollisten vaihtoehtoisten rahoituslähteiden, jotka liittyvät keskuspankkien luotonanto-ohjelmiin, nykyisestä ja tulevasta saatavuudesta II. luotonantojärjestelyjen tyypeistä, hyväksyttävistä vakuuksista ja operatiivisista menettelyistä keskuspankkien varojen saamiseksi III. olosuhteista, joissa keskuspankkirahoitusta tarvittaisiin, tarvittavasta määrästä ja ajanjaksosta, jonka aikana keskuspankkirahoituksen käyttö olisi todennäköisesti tarpeen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, ovatko LCP:ssä kuvatut toimet toteutuskelpoisia suhteessa niihin stressiskenaarioihin, joissa niitä on tarkoitus toteuttaa. Niiden tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

• a. laitoksen likviditeettiin liittyvien stressitestien, sen LCP:n, sen likviditeettiä koskevien varhaisvaroitusindikaattoreiden sekä tarvittaessa sen likviditeettiin liittyvän palautumissuunnitelman välinen johdonmukaisuus ja vuorovaikutus
• b. se, voidaanko LCP:ssä määriteltyjen toimien avulla todennäköisesti varmistaa, että laitos pystyy reagoimaan asianmukaisesti erilaisiin mahdollisiin likviditeettiä koskevan vakavan stressitilanteen skenaarioihin, myös laitoskohtaisiin ja koko markkinaa koskeviin stressitilanteisiin sekä niiden väliseen mahdolliseen vuorovaikutukseen, ja onko LCP:ssä määritellyt toimet määritetty varovaisesti ottaen huomioon likviditeetin hankkimiskyky stressitilanteissa sekä niiden toteuttamiseen tarvittava aika, kun huomioidaan operatiiviset vaatimukset, kuten vakuuksien asettaminen keskuspankille.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen hallintokehyksen asianmukaisuutta sen LCP:n osalta. Niiden tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

• a. niiden eskalointi- ja priorisointimenettelyjen asianmukaisuus, joissa määritetään yksityiskohtaisesti, milloin ja miten kukin toimista voidaan ja pitäisi ottaa käyttöön
• b. se, onko laitoksella asianmukaiset toimintalinjat ja menettelyt laitoksen sisäistä ja ulkoisia tahoja koskevaa viestintää varten
• c. LCP:n⁴⁷ ja laitoksen liiketoiminnan jatkuvuussuunnitelmien välinen johdonmukaisuus.

Rahoitussuunnitelmat

⁴⁷ Jos LCP on täysin sisällytetty elvytyssuunnitelmaan, se sisällytetään likviditeetin kokonaiselvytyskapasiteetin pistemäärään. Jos LCP:tä ei ole sisällytetty elvytyssuunnitelmaan ja molemmat asiakirjat ovat erillisiä, LCP on analysoitava erikseen.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, onko rahoitussuunnitelma toteuttavissa ja asianmukainen suhteessa laitoksen luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, sen nykyisiin ja ennakoituihin toimintoihin ja sen likviditeetti- ja rahoitusprofiiliin. Niiden tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

• a. se, otetaanko rahoitussuunnitelmassa huomioon vaihtoehtoiset skenaariot. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota suunnitelman luotettavuuteen ennakoitujen liiketoimintojen tukemiseksi epäsuotuisissa skenaarioissa
• b. rahoitussuunnitelman toteutuksesta seuraava odotettu muutos laitoksen rahoitusprofiilissa ja se, onko rahoitussuunnitelma soveltuva, kun otetaan huomioon laitoksen toiminnot ja liiketoimintamalli
• c. se, tukeeko rahoitussuunnitelma vaadittuja tai toivottuja parannuksia laitoksen rahoitusprofiilissa
• d. toimivaltaisten viranomaisten oma näkemys markkinatoiminnasta (sen muutoksista), jota laitokset suunnittelevat kootusti lainkäyttöalueellaan, ja se, mitä tämä tarkoittaa yksittäisten rahoitussuunnitelmien toteutettavuudelle, ja
• e. se, onko rahoitussuunnitelma

I. liitetty laitoksen yleiseen strategiseen suunnitelmaan

II. johdonmukainen sen liiketoimintamallin kanssa ja

III. johdonmukainen sen likviditeettiriskin riskinottohalun kanssa.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastella

• a. sitä, analysoiko laitos asianmukaisesti rahoitussuunnitelman tarkoituksenmukaisuutta ja riittävyyttä ja onko se niistä tietoinen, kun otetaan huomioon laitoksen nykyinen likviditeetti- ja rahoitusasema ja niiden ennakoitu kehitys. Osana tätä toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastella sitä, pystyykö laitoksen ylin johto selittämään, miksi rahoitussuunnitelma on toteutettavissa ja mitä puutteita siinä on
• b. laitoksen toimintaperiaatteita sen määrittämiseksi, mitkä rahoitusjärjestelmät ja markkinat ovat merkittäviä laitokselle (ja ovatko nämä periaatteet riittäviä)
• c. aikahorisonttia, jota laitos on kaavaillut erilaiseen rahoitusprofiilin siirtymiselle, jos sitä vaaditaan tai toivotaan, pitäen mielessä, että tähän saattaa liittyä riskejä, jos siirtyminen tapahtuu joko liian nopeasti tai liian hitaasti, ja
• d. sitä, sisältääkö rahoitussuunnitelma erilaisia strategioita ja selkeitä hallintamenettelyjä strategiamuutosten toteuttamiseksi nopeasti.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, toteutetaanko laitoksen rahoitussuunnitelmaa asianmukaisesti. Niiden tulisi ottaa huomioon ainakin se,

• a. dokumentoidaanko rahoitussuunnitelma asianmukaisesti ja tiedotetaanko siitä koko asiaankuuluvalle henkilöstölle
• b. onko rahoitussuunnitelma kiinteä osa laitoksen päivittäisiä toimintoja, erityisesti rahoitusta koskevaa päätöksentekoa.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon, pystyykö laitos yhteensovittamaan rahoitussuunnitelman toimivaltaisille viranomaisille rahoitussuunnitelmamallissa toimitettujen tietojen kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella niiden laitoksen prosessien laatua, joilla seurataan rahoitussuunnitelman toteuttamista, ja sen kykyä reagoida poikkeamiin oikea-aikaisesti. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

• a. rahoitussuunnitelman toteutuksen nykytilasta (toimivalle) johdolle annettavien tilannetiedotusten laatu
• b. se, sisältyykö rahoitussuunnitelmaan vaihtoehtoisia varmistustoimia, joita on tarkoitus toteuttaa, jos markkinaolosuhteet muuttuvat, ja
• c. laitoksen toimintaperiaatteet ja käytäntö, jotka koskevat rahoitussuunnitelman säännöllistä tarkistamista, toteumatestausta ja päivittämistä, kun tosiasiallinen hankittu rahoitus eroaa merkittävästi rahoitussuunnitelmasta.